Palstalaisten arvot perseellään

..on kenenkään ulkopuolisen vastuu?!

"Reagoisitteko oikeassakin elämässä samalla tavalla?"
-kyllä reagoisin...ja olenkin reagoinut. Itsemurhaan olen muutaman kerran törmänny elämäni aikana..

Jos joku haluaa päivänsä päättää, ni se hänelle suotakoon....

silleen, että jos täällä alettaisiin regoida jokaiseen itsemurhaviestiin, niin se olisi loppumaton suo. Kuka ihme vielä luulee, että on joku, joka ei tiedä, mihin ottaa yhteyttä, jos on liian vaikeaa?

Johan niitä viestejä lähettelisivät kaikki hiukan heilahtaneet, jos saisivat vasteen täältä. Siinä sitten voivoteltaisiin ja pyydeltäisiin, ettei uhkaaja toteuttaisi suunnitelmiaan.

Melkoisen groteski vertaus sinulta tuo puistonpenkkijuttu. Tuolla periaatteella sinun kuuluisi heti lähettää minulle rahaa, kun kirjoittaisin tänne jonkin Nigerialaistyyppisen jutun.

istuis haulikonpiippu suussa puistossa, niin juoksisin ja lujaa ja soittasin 112.

En ole avannut koko tapan itseni -ketjua, mikä kertonee siitä paljonko painoa moisille roiskaisuille laitan. Ei kiinnosta, ei ole minun ongelmani.

Jos olisin livetilanteessa, jossa joku kertoo itsemurha-aikeistaan, niin tarjoaisin apua avun hakemiseen tai soittaisin sitä itse. Jos ei tilanne olisi vaarallinen, tarjoutuisin esimerkiksi selvittämään puhelinnumeron tms ja jos itsemurhakandidaatilla olisi ase, niin soittaisin suoraan hätäkeskukseen. Samoin soittaisin hätäkeskukseen, jos joku toikkaroisi sillankaiteella ja kertoisi itsemurha-aikeistaan tms.

Mutta mitään juttelusessioita en harrastaisi moisissa tilanteissa - menee yli kykyjeni.

Sitten asia erikseen on jos joku haluaa noin muuten purkaa sydäntään, silloin voin kyllä kuunnella. Mutta en jos joku sanoo että meinaa tehdä itsarin. Silloin on pätevämpien vuoro avittaa.

Nettiruikuttamisen (jota arvelen avauksessa käsiteltävän ketjun edustavan) näen manipulointina. On ok että lapsi tuo piirustuksen ja antaa sen sanoen eikö ookin hirveä ja toivoo (ja ansaitsee) positiivista palautetta. Aikuinen, joka harrastaa vastaavaa tuntemattomien kanssa ei saa minua tanssimaan pillinsä mukaan.

Että kukaan sivullinen tulis tänne avautumaan itsemurhastaan ja ne tyypit jotka täällä ovat sensorttisia että itseään hengiltä saattaisivat alkaa ottamaan luultavasti tekisivät homman niin että kirjoittaisivat viestin mutteivät jäisi lukemaan mitä muut vastaavat.

Joskus kun näitä wannabeitä tulee vastaan jotka kyselevät että onko se ja se tapa hyvä lähteä niin silloin ei tarvi kuin kertoa hyödyt ja haitat joka yleensä tarkotitaa sitä että itsemurhan yrittämisestä tulee melkoisen pelottava skenaario vammautumis- ja kitumiseen jäämisineen. Voin myös tarjota vaihtoehdoksi hukuttautumiskuolemaa joka tosin tyrmätään ajatuksena koska "ei tahdota kärsiä" - jolloin on hyvä kysyä että jos kerran kaksi minuuttia kuolemanpaniikkia on huonompi vaihtoehto kuin elää loppuelämäsi niinkuin nyt elät niin silloin sulla ei todellakaan ole sellaista ongelmaa johon itsemurha olisi minkäänlainen vastaus.

Lopuksi annan viimeisen vinkin joka on se että hankkii jostain noin kilon räjähteitä jotka posauttaa pään vieressä koska se on oikeasti kivuton ja varma tapa lähteä. Tämä on myös loistava vinkki sillä mikäli toinen tosiaan tarttuu tähän vaihtoehtoon niin se tekee hänen elämästään jännää ja tapahtumarikasta koska niitä räjähteitä ei noin vain hankitakaan -> aktiviteettia ja tekemistä -> vituttaa huomattavasti vähemmän ja on jännää melkein terveellä tavalla -> taas elämässä kiinni ;-)

..pitäs tehhä..???..mitä ite tekisit..?? =o)

...ompa saanu haulista auttajakii joskus välii ängetessään..et vahingonlaukaus tappokii väliin menijän eikä itsaria aikonutta..nii jotta mikä on sun neuvos..oikeisii menetelmii...??

=o)

...tuossa tilanteessa varmaan soittasin vain virkavallalle..väliin en menis..nii on juttu näi..=o)

mukaan moni kyllä tuntuu olevan hieman kylmäkiskoinen asian suhteen ja etenkin ajattelenvan että kullakin on oikeus riistä oma henkensä - (silloinkin kun olisi kyse tarpeettomasta epätoivosta ja henkisestä epätasapainosta?), mutta itsekään en uskaltaisi lähteä puuttumaan kovin hanakasti, en kykenisi siihen. Tunnen itsemurhaa yrittäneitä ja heidän kanssaan on vaikea keskustella, ellei ole ammattiauttaja.

Luultavasti ilmoittaisin ylläpitoon.

Sen mitä annan tuntemattomille, on läheisiltäni pois, tavalla tai toiselle.

Jos nyt on kyse siitä "hossista ja pappatunturista", niin sehän nyt on yhden sortin kummelistoori....

en palstalle hirveesti tuppaa, jotain omaa liveen pitää jättää.

tää on pelkkää viihdettä ja ajan tappamista.

No jos näen jollain tuntemattomalla haulikon niin ei ehkä hirveästi tee mieli mennä siihen viereen hengailemaan. Mutta kyllä mulle ainakin tulee ajatus, että jos voisi jotain tehdä, jotenkin auttaa ja että miettisi edes vielä, saattaisi olla hätiköity ajatus ja ajatella toisin myöhemmin jos saisi apua..
Mutta kun tässä on pari tuttua tehnyt itsarin parin kuukauden sisään, niin toisaalta tuntuu, että kait sitä on jokaisella oikeus päättää itse, haluaako enää kärsiä jos ei muukaan (vaikka se hoito) auta.. Mikä pakko sitä on elää, jos se on yhtä helvettiä..
Itsemurha vaan valitettavan usein tulee tehtyä hätiköiden.. On siinä eräälläkin vanhemmalla ollut katsomista, kun tytär on tabuja vedettyään viety ambulanssilla ja sanonut, ettei oikeasti halua kuolla..
Ymmärrän, mutta toisaalta en, vaikea asia.. Mutta velvollisuutta ei ole mulla estää tuollaista, mutta halua kyllä olisi.. Valitettavan usein koskettaa ne muiden murheet liikaakin, mutta en osaa sanoa mitä tekisin.

on itsekin moniongelmaisia, ei heistä ole muista välittämään.

juttele äitis kanssa, ehkä se jaksaa kiinnostua sun teiniangstista ja huomion haustas.

Kysymys on siis siitä, onko itsemääräämisoikeus subjektiivinen oikeus ihmisellä.

Jos on, onko kenelläkään oikeus puuttua näin henkilökohtaiseen päätökseen.

Jokaisella on oikeus kyseenalaistaa toisen päätös ja sen järkevyys, mutta jokainen itse tekee sen lopullisen päätöksen.

Jos ei, voiko sitä olla muuallakaan.

Silloin kenellä on oikeus tehdä se lopullinen päätös.

Kysymys Onko tällä perusteella ihmisellä myöskään oikeus kieltäytyä hoidosta, verestä, leikkauksesta ym.

Onko puuttuminen jokamiesoikeus ?

Sinun mielestä siis yksilöllä ei ole oikeutta tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä.

Hoitoahan sellainen ihminen tarvitsee, mutta koska suomenlainsäädöntö antaa oikeuden kieltäytyä hoidosta- missä menee raja ja kenellä on oikeus se raja vetää ja ottaa päätös omaan harkintaan.

Jos ihminen tekee päätöksen itsemurhasta, miten se kyetään estämään? Voidaanko ihminen laittaa valvottuun 24 / 7 valvontaan loppuelämäksi. Onko tämä vapaudenriistoa ? Miten voidaan taata, että ihminen käskystä luopuu tästä päätöksestä ja voidaanko sitä häneltä velvoittaa ? Harvoin todella itsemurhan päättänyttä henkilöä voidaan todellisuudessa estää, suurinosa päätöksen tekijöistä kun ei etukäteen siitä kenellekkään kerro.

Normaali ihminen ei edes harkitse murhaa, omaa tai toisen, joten voidaan katsoa aina tälläista ihmistä mieletään sairaaksi. Valitettavasti meidän järjestelmä ei kyken antamaan riittävää ja yksilöllistä hoitoa kaikille hoitoa tarvisteville, avopaikoilla on potilaita jotka kuuluisivat laitoksiin ja osa joutuu jonottamaan hoitoa ( osa jopa vasten omaa tahtoa).

Itsemurha voi olla myös silloin kun vakavasti sairas kieltäytyy hoidosta, joten voiko kuka tahansa vaatia hänelle tahdonvastaisesti hoitoa? Useimmat tietävät sen nopeuttavan tai aiheuttavan kuoleman.

Osa vanhemmista kieltää uskonnollisin syin myös alaikäisen hoidon. Onko heillä tähän oikeus. Milloin heidän sananvaltansa on mitätön ja lääkärillä on oikeus toimia vastoin heidän omaa tahtoa ? Ja voiko siihenkin kuka tahansa ohikulkija puuttua ?

Kysymys ei ole ihan niin yksiselitteinen kun sinä sen näet.

Kysymys on myös yksilön velvollisuudesta puuttua ympärillä olevaan / havaitsemaan rikokseen.

Yhdellä lailla voidaan kysyä onko yksilöllä velvollisuus estää rikos ( ylinopeus, veropetos, hoidostakieltätyminen, ym ) vai rajoituuko velvollisuus ilmoittaa siitä viranomaisille ja seuraako siitä rangaistus jos jättää tekemättä.

Miten yksilö kykenee arviomaan onko uhkaus aito vai onko kysymyksessä provokaatio? Osalla ihmisiä on myös taipumus harjoittaa henkistäväkivaltaa uhkailemalla esim itsemurhalla saadakseen tahtonsa perille.

Osa lääkäreistä kärsii oikeasti kun vanhemmat tai potilas itse kieltäyy hoidosta. Kuitenkin tahdonvastainen hoito on tehty täysin mahdottomaksi. Tahdonvastaista hoitoa ja se tarpeelisuuden osoittaminen on erittäin vaikeaa.

Meidän lainsäädäntömme on ristiriitainen eikä selkeää ja yksiselitteistä normistoa ole olemassa. Siinähän se on kun yksi puhuu yksilön itsemääräämisoikeudesta ja toinen taas elämän suojelusta.

Äidille suodaan oikeus päättää oman lapsensa elämän päättämisestä (abortti ) yksi ilman isän tai syntymättömän lapsen kuulemista. Kyseessä on yhdellä lailla äidin oikeus omaan kehoon - syntymättömän lapsen oikeus syntyä elämään.

Ihminen joka uhkaa itsemurhalla - toinen ilmoittaa siitä viranomaisille - itsemurhaa hautonut kiistää sen - sana sanaa vastaan - onko kyseessä perätön lausuma. Kuka valvoo kiusantekoa - ettei täysi ilman itsemurha-aikeita olevaan henkilöä suljeta tahdonvastaiseen hoitoon pelkän sivullisen käsityksen vuoksi.

Suurinosa mielenterveyspotilaista kärsii itsetuhoisista ajatuksita, mutta jopa hoidossa he eivät sitä kerro tai kiistävät sen. Milloin lääkärillä on velvollisuus uskoa potilaan sanaa ja milloin hän voi ohittaa sen ja määritellä hänet itsetuhoiseksi Ei läheskään kaikki jotka kärsivät itsetuhoisista ajatuksista ei kuitenkaan käytännössä toteuta niitä suoranaisesti.

Nälkälakko, bulimia, anoreetikko myös vaarantaa oman hengen toiminnallaan samoin tupakoitsijat ym epäterveitä elämäntapoja harjoittavat.

Kysynkin sinulta missä sinusta liikkuu itsemääräämisoikeus ja missä ulkopuolisen velvollisuus puuttua siihen ? Kenellä se on, Kaikillako ? Missä tilanteissa ?

Selkeä tilanne on kun lainsäädäntö antaa tarkat ohjeet, mutta koska niitä ei ole on tilanne aina ihmisen omassa harkinnassa ja hänen näkemys ihmisen itsemääräämisoikeudesta määrittelee hänen toimintansa.

Lääkärinvalassa vannotaan suojelemaan elämää, kuitenkin yhteiskunta vaatii lääkäriä kunniottamaan potilaan tahtoa. Tämä tarkoittaa kun kunnioitat, et tee kaikeasi elämän suojelemiseksi.

Harva ihminen joka on fyysisesti terve,ei kärsi pysyvästä sairaudesta, eikä teolle löydy muuta syytä kuin henkinen heikkous eli syvä masennustila; on tilassa joka toistuisi läpi elämän.
Onhan noita tutkittukin. Moni miettii itsemurhaa elämänsä aikana ainakin kerran. Jotkut sitten taas yrittävät toteuttaakin, ja jotkut toteuttavat.

Kaikilla ihmisillä on rajat kuvitteli itsestään kuinka paljon, kun ne menee rikki, ihminen voi vaipua masennukseen tai jopa psykoosiin. Tällöin läheisille ja tuntemattomillekin kyseinen ihminen pitäisi olla kuin pieni lapsi joka ei ymmärrä, koska sitä hän henkisesti teoriassa on.

Miksi jaksatte kirjoittaa merkityksetöntä pskaa mutta ette jaksa kirjoitaa positiivista ihmiselle jolle se jotain oikeasti jopa merkitsee?

Sen ymmärtää että ei tahdo ottaa vastuuta toisen tilanteeseen, eli ei kirjoita vastausta, mutta sitä en todellakaan ymmärrä miksi joku lyö lyötyä.

Itse vastaan joka itsemurhaviestiin joka tulee vastaan, ja samat löpinät; älä tee ja elämä palkitsee... jne. Ja sitten pari hyvää nettilinkkiä.

Jotka ei merkitse minulle itselle mitään kun ei ole enää siinä tilanteessa. Mutta sille ihmiselle se voi merkitä koko elämän.
Eivät he kirjoittaisi tännekään jos eivät oikeasti haluaisi apua. He eivät uskalla hakea koska yhtälailla kuin kaikki täällä, heidän egonsa estää hyväksymästä itselleen monia asioita.

asiasta on kyse, sitä vähemmän se koskettaa yhtään ketään, ei sinunkaan yöunet mene siitä, että jossakin tapetaan koko ajan ihmisiä.

Jossakin saattaa kuolla 10 000 ihmistä yhdessä maanjäristyksessä, ilman että se koskettaa sinua, tai minua yhtään.

Mitä lähempää joku kuolema liippaa, sen enemmän se meitä koskettaa. Näin se vaan on.