Tuoretta poikaystävääni vaivaa itsenäisyyteni. Hän on jo pari kertaa uhannut erolla, kun kuulemma en tarvitse häntä mihinkään. Toinen kerta tapahtui, kun mainitsin puhelimessa ostaneeni pari hyllyä seinään ja hän tuli luokseni mukanaan kauhea kassillinen työkaluja innokkaana auttamaan. Suloista, mutta olin jo ehtinyt kiinnittää hyllyt... Olen elänyt vuosia yksin, eikä minulla ole miespuolisia sukulaisia tai kavereita, joten on ollut pakko oppia tekemään asiat yksin. En oikein tiedä mitä tekisin... En voi alkaa esittämään avutonta vain hänen mielikseen. Tottahan se on, etten tarvitse häntä, mutta haluan hänet elämääni ja olen sen tehnyt selväksi. Onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa vai onko mies vain erityisen epävarma? Mitä voisin tehdä?
Kun et tarvitse minua...
liian vahva?
33354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kuitenkaan mennä sanomaan, ettet tarvitse häntä, koska se herättää kysymyksen että miksi/mihin sitten ylipäätään haluat häntä. Järkevämpää kai olisi sanoa, ettet tarvitse häntä apumieheksi vaan kumppaniksi (tai mihin sitten tarvitsetkaan).
patalaiskana ihmisenä minun on vaikea tajuta, miksei toiselle voi jättää tehtäväksi sellaista minkä osaisi tehdä itsekin :)
varsinaisesti sanonut, hän vain on niin tulkinnut tilanteen. Haluan hänet elämääni ja kumppaniksi, mutta en välttämättä tarvitse ketään. Olen menneisyydessä elänyt pitkiäkin aikoja ihan yksin. Haluan hänen seuraansa, koska olen ihastunut häneen, mutta kyllä minun elämäni jatkuisi ilman häntäkin. Niin kuin hänenkin ilman minua.
sinun todistella jollekulle (itsellesi?) ettet tarvitse ketään?
tärkeää, mutta en ole esimerkiksi koskaan sanonut hänelle niin. Itselleni se on tärkeää, en niin siitä välitä, mitä muut ajattelee.
omissa silmissäni tuo asenne vaikuttaa turhan jyrkältä (ja ladatulta versiolta tarvitsemisesta), mutta eihän se sinänsä muille kuulu miten ajattelet omaa itsenäisyyttäsi.
Oletan että välillänne on seksuaalista vetovoimaa, joka jonkin aikaa voi peittää sen seikan, että halunne riippumattomuuden suhteen ovat sovittamattomat. (Puhdas arvaus siis.)
ei yhtään jyrkältä. Johtuu kaiketi, et pidän naisista, joilla taito käyttää eri työkaluja.
se liittyy siihen, ettei tunne tarvitsevansa ketään, yhtään mihinkään?
Mielestäni sinun pitäisi osata näyttää miehelle muilla tavoin, että tarvitset häntä ja että hän on sinulle tärkeä. Vaikket tietenkään tarvitse häntä konkreettisesti, tarvitset häntä henkisesti. Että sinulle on tärkeää, että juuri hän on kumppanisi sekä jakaa ilosi ja surusi.
Vähän sama asia kuin joku väittää mustasukkaisuutta rakkauden ja välittämisen osoitukseksi ja jos se puuttuu, tulkitaan se rakkaudettomuudeksi. Aivan kuin välittämistä ei voisi näyttää positiiviselläkin tavalla.
Miten sinä sitten osoitat välittämisen tunteesi poikaystävällesi?
hellimällä, viettämällä aikaa hänen kanssaan... Me ollaan aika uusi pari ja minä en jaa surujani miehen kanssa ihan periaatteesta, mutta muuten olen kyllä yrittänyt sen osoittaa. Mutta en minä häntä tarvitse. Olisin onneton, jos hän lähtisi, mutta en minä siihen kuolisi. Tärkeä hän silti on, minusta vain aikuisen ihmisen ei kuulukaan tarvita ketään. Ehkä minussa sitten todella on jotain vikaa.
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei aikuinen, omilla jaloillaan niin henkisesti kuin fyysisestikin seisova, tarvitse toista ihmistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaista vain on erittäin epädiplomaattista mennä kumppanilleen suoraan tokaisemaan. Kas kun se toinen ihminen näkee sanomassa piilomerkityksen, että hän olisi sinulle yhdentekevä.
Kirjoitin just tuon kommentin, että mulla sama tilanne. En mä kuitenkaan ihan noin ajattele. Mä tarvitsisin sitä miestä todella kipeästi ja osa minusta kuolisi, jos hän lähtisi. Kaikkien meidän kuuluu tarvita toista ihmistä.
On elämänvaiheita, jolloin ei kaipaa parisuhdetta ja rakkautta, mutta silti me kaikki tarvitsemme toista ihmistä jollain tasolla.
Mutta meillä siis ongelma on noissa käytännön asioissa tarvitsemisessa. Musta kuitenkin kaipaaminen ja tarvitseminen ovat hyvin eri asioita.
"Olisin onneton, jos hän lähtisi, mutta en minä siihen kuolisi. Tärkeä hän silti on, minusta vain aikuisen ihmisen ei kuulukaan tarvita ketään. "
Eiköhän miehesi vaistoa, jos sinulla on tuollainen ajatus hänestä. Rakkauteen kuuluu minusta se, että ainakin edes tuntuu siltä, ettei tule toimeen ilman toista, mitä se sitten konkreettisella tasolla tarkoittaakin.
Nyt ainakin tänne välittyy kuva, että mies on sinulle lähinnä ajanviete, jota ilmankin voisit olla ilman kovin suurta särkyä.
"Onko tämä yleistäkin miesten keskuudessa vai onko mies vain erityisen epävarma?"
Voi olla epävarmuutta, voi olla joustamattomuutta. Voi olla ohimenevääkin.
Mutta sinuna takertuisin tähän: "Hän on jo pari kertaa uhannut erolla".
Tuo on semmoinen toimintatapa, että jos jo heti alkumetreillä ilmenee niin asia on syytä nostaa kunnolla käsittelyyn, vaatia moisen lopettamista ja jos uhkailua edelleen esiintyy niin mies kiertoon. Erolla uhkailu viestii joko valtapelistä (jolloin tarkoitus on osoittaa sinulle paikkasi ja saada puntit miehen eduksi), kyvyttömyydestä käsitellä suhteeseen kuuluvia tilanteita tai ehkä laajemminkin tunteita (jolloin taustalla voi olla aiemman elämän käsittelemättömiä tapahtumia joiden käsitteleminen tekisi miehestä ihan kelpo sulhon tai yleinen kyvyttömyys tunne-elämässä ja silloin otat itsellesi melko urakan...) tai tiedostamattomasta (?) halusta saada yksin päättää mitä parisuhde on (jolloin mies ehkä ei hoksaakaan että hänhän toistaa vanhempiensa mallia tms.).
Suosittelen että juttelette erolla uhkailusta ja jos näyttää että aihetta on, myös siitä mitä parisuhde on ja mitä se ei ole teidän tapauksessanne.
häiritsee tuo uhkailu. Kun kahdessa kuukaudessa on uhattu jo kahdesti, niin herättää kysymyksiä, että mitä tulevaisuudessa... Varsinkin, kun minusta se on tapahtunut ihan hölmöistä syistä. Olen yrittänyt kyllä puhua hänen kanssaan, mutta en saa mitään irti.
Sinun on kerrottava mihin häntä tarvitset. Kyllä sinä johonkin tarvitset - ethän muuten hänen kanssaan olisi tai ylipäätään parisuhdetta "ottaisi"/haluaisi.
Minulla oli sama ongelma - olen tosin nainen. Mies ei tarvinnut minua yhtään mihinkään. En takuulla tasan piiaksi edes pyrkinyt /pyri, mutta olisin halunnut, että hän olisi tarvinnut minua ystäväksi, rakastajaksi, seuraksi, menokaveriksi joka paikkaan ... kaivannut minua joskun ... mutta ei. Hän ei tarvinnut minua yhtään mihinkään.
Minä sanoin sitten, että lopetan. En kestänyt sitä.
Minä tarvitsin häntä moneen asiaan: seksiin, keskustelemiseen, seuranpitooon, yhdessäoloon, asioiden jakamiseen, omien juttujeni kuulijaksi ja kommentoijaksi. Huviksi. Lämmöksi - ihoksi. Rakkaudeksi.
Aina ei voi voittaa. :(
se miehesi :)
hänet noihin asioihin haluan, mutta minusta se ei ole tarvitsemista. Minä miellän tarvitsemisen niin, että ei yksin osaisi tai pärjäisi ja se kai poikaystäväänikin vaivaa.
Miksi se sinun poikaystäväsi sitten oli kanssasi, jos ei edes seksi kelvannut?
Niinpä. Sitähän mäkin kysyin. Kai se voi myös ymmärtää, että "uhkaa erolla" kun kysyy, että miksi?
Mut rehellisesti: mä olin se joka vonkasi. 5-6 kertaa kun jaksoi vongata täysillä saattoi kerran saada.
Mä en jaksanu enää.
Ja joo: mä tartten TARVITSEN miestä seksiin. Sooloseksi ei ole samaa. Siihen miestä tosiaan tarvitaan.
Appro ei muuten vielä riitä.
Sä et siis edes seksiin TARVITSE miestä?
yksin, enkä silloin kokenut edes kaipaavani, saati sitten tarvitsemani mitään lisää. Musta jopa se sooloseksi on mukavan helppoa. En ole koskaan etsinyt miestä suhteeseen, vaan ensin ihastunut ja vasta sitten aloittanut suhteen. En siis koe tarvitsevani ketään mihinkään, kyse on vain halusta olla tunteiden kohteen kanssa.
No, sillä erotuksella, että mä en seurustele. Mut olen miettinyt tuota asiaa paljon. En halua miehen tuntevan itseään tarpeettomaksi niin typerän asian vuoksi, kuin että pärjään itsekin, enkä välttämättä tarvitse ketään tekemään mitään puolestani.
Mut mä tarvitsenkin sitä toista itselleni, rakastamaan mua, läheisyyteen ja rakkauteen, keskusteluun, sielunkumppaniksi, jakamaan elämän. Olen mä mukavuudenhaluinenkin siinä määrin, että jos mieheltä sujuu hommat paremmin, mielelläni annan miehen tehdä ne. En kuitenkaan halua, että mua pidetään äijänä tai "hyvänä jätkänä". Pakon edessä mä olen joutunut oppimaan tekemään ns. miesten työt, mut en mä välttämättä halua niitä tehdä. Mä haluan olla nainen, naisellinen nainen.
Ehkä sä voisit antautua naisellisuudellesi ja antaa miehen olla mies. Ei sun tarvitse avuttomaksi heittäytyä silti, mut jos miehesi haluaa tehdä vuoksesi asioita, anna hänen tehdä, se ilahduttaa häntä. On aivan mahdollista olla nainen ja vasara kädessä, mut jos tahallasi et anna miehen auttaa ja korostat sitä, miten et tarvitse häntä, niin tietysti se loukkaa ja mitätöi miestäsi. Eihän se ole kovin ystävällistäkään.
että mun naisellisuutta vähentää työkalut yms. Musta tuntuisi ihan typerältä ja myös alentuvalta miestä kohtaan alkaa esittää avutonta. Pitäisi kai opetella, mutta se vain tuntuu niin hölmöltä...
Eli tuon miehen ongelmahan on se, että hänen miehenmallinsa on täydellisen perinteinen. Samaten naisenmallinsa. Eli hänestä naisen KUULUU tarvita miestä kun lähistöllä on hiiri tai taulun naula on naulattava.....
.... johtanee ongelmiin.
Ja myös sitä, että odottaako hän minun ryhtyvän kotirouvaksi essussa...
että uhkaillaan erolla. Minustakin tuo ehken kertoo jostain kyvyttömyydestä ratkoa parisuhteen tarjoamia hienouksia.
Tuosta hylly-jutusta tuli mieleen, että onkohan teillä ihan silleen perinteinen kommunikointiongelma. Ette tee, tai sinä et tee asioita selviksi, vaan tavallaan jätät/-te ne puolitiehen. Voisiko olla noin? "Ostin pari hyllyä" piste. Mies ei tarjoudu auttamaan, ei kysy tarvitsetko apua, vaan olettaa pääsevänsä laittelemaan niitä. Kumpikin voinee katsoa peiliin, jos kaikki on noin tapahtunut. Vaikka taisit johonkin kohtaan kirjoittaa että olet ihastunut häneen, niin minulle kyllä jäi vähän sellainen epäilyksen maku, että oletkohan sitten kuitenkaan kovin hurjasti... no, onhan juttukin kovin tuore ja vielä erolla uhkailuja taustalla.
Tai sitten on niin, ehkä onkin, että olet luonteeltasi sellainen ettet halua/viitsi kertoilla asioista pohjamutia myöten (etenkään miehelle). Sitä se itsenäisyys teettää... Oivaa kasvualustaa kommunikointiongelmille. Etenkin kun kaveri tuntee itsensä tarpeettomaksi. Mikä sinänsä on hänen ongelmansa, mutta onhan se niinkin, että sinun varmaan kannattaisi KERTOA hänelle välittäväsi hänestä ja haluavasi olla hänen kanssaan. Voi tosin olla ettei mikään muutu.
meni niin, että hän kysyi puhelimessa mitä tein sinä päivänä, vastasin että kävin ostoksilla, ostin pari hyllyä ja puhe siirtyi muihin asioihin. Ei minulle tullut mieleenkään, että hänen tarvitsisi ne kiinnittää.
olen kyllä kertonut välittäväni ja haluavani olla hänen kanssaan.
on, että teet ruokaa kun käsketään (tai mielummin osaat ennakoida jo etukäteen; ettei nälkä pääse poikaystävääsi yllättämään). Sitten sen ei ole väliä; teet mitä muuta tahansa muutakin.
lukea pari kertaa ja miettiä viikko.
Ensikatselmus:
Mies on saanut eri käsityksen mitä olet.
Kerroit ostaneesi pari seinähyllyä ja hän auttamishaluisena riensi työkalujen kera luoksesi. Sillä se, jos mikä on monen uroksen mielestä miehen tehtävä. Ei naisen.
Moni näkee miehen roolin kaikkeen, mihin tarvitaan työkaluja, kuten vasaraa, poraa, ruuvimeisseliä.
Ja katsovat naisen rooliksi pitää koti siistinä, kaupassa käynnin ja ruuan teon.
Nyt kyseinen mies pelkää, koska olet yhtä tasaveroinen mitä hän on ja saa hänet epävarmaksi mitä hän edustaa perisuhteessanne.
Kun hän tuli työkaluineen, koska oletti sinun tarvitsevan apua ja huomattuaan hyllyt seinillä, hän todennäköisesti tunsi tulleensa nolatuksi. Eikä siinä paljoa sanasi auttaneet.
Pahoin pelkään, mikäli muutatte yhteen, teille saattaa tulla valtataistelu kuka tekee ja mitä.
Olet varmaan jo kertonut hänelle, että olet ollut paljon yksin ja sen vuoksi olet opiskellut useamman työkalun käytön, jotta et joutuisi maksamaan 30 € matkakulut, jotta yrityksen X asentaja Y olisi tullut laittamaan taulukoukun seinälle?
että hän halusi auttaa, mutta en tullut edes ajatelleeksi, että hän haluaisi kiinnittää jotain hyllyjä... Olen niin tottunut olemaan yksin. Hän kyllä tietää, että olen ollut pitkään yksin ja tottunut hoitamaan asiat yksin, mutta... Minusta ei kovin perinteiseksi naiseksi ole, joten saattaa olla ongelmia tiedossa...
TIETÄISIN KUKA TAI MINKÄLAINEN OLET, VOIS JOTAIN KÄYTTÖÄ OLLAKIN ;-)
Minua ainakaan ei tarvitsisi kovin kertaa uhkailla. On se sen verran typerää ja lapsellista toimintaa.
"Mitä voisin tehdä?"
Keskustella. Kertoa mitä mies sinulle merkitsee ja miksi haluat hänet osaksi omaa elämääsi. Samalla kertaa kannattais puhua arvomaailmoista sekä siitä minkälaisia odotuksia teillä kummallakin on parisuhteen suhteen...
..tuo saattasi olla kauheeta..mut valtaosa varmaa tykkää vain ko nainen osaa tehä itekkii..=o)
...miun miestä ei suinkaa haittaa se et itte oon kaakeloinnu tääl..laittannu katto ja jalkalistoja..tehny kulmalaudat taloo sekä ikkunapielipuitteet..tapetoinnu..paneloinnu..maalaillu..etc..
=o)
..mu nykyjää en enäi itte vaiha jarrupaloja autooni ko mies on talossa..x')))
..ennen tein sen itte ja vaihoin öljyt ja putsaritkii autooni etc...huoltoo..nytte ne tekee mies..jeee....
=o7