Alkanut hiljalleen huolestuttaa tämä poikaystävän ulkonäkö. Kun tapasimme, hän oli komea ja piti itsestään huolta. Tässä seurustelun myötä olenkin sitten joutunut todistamaan hänen matkaansa kohti plösöä olemusta. Vatsan ympärille on tullut lisää kymmenisen senttiä, tissitkin paisuvat silmissä.
Myönnän olevani hieman pinnallinen. Pidän kauniista ihmisistä. Kyllähän se kieltämättä ottaa päähän, kun tietää, miltä hän tuota menoa tulee näyttämään pidemmän ajan kuluttua, jos vatsankumpu on tuota kokoluokkaa jo alle 30-vuotiaana.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka ottaa asia sievästi puheeksi? Yhteinen harrastus? Nälkälakko? Uhkaanko lopettaa seksin, jos sana ei mene perille?
Myönnän olevani hieman pinnallinen. Pidän kauniista ihmisistä. Kyllähän se kieltämättä ottaa päähän, kun tietää, miltä hän tuota menoa tulee näyttämään pidemmän ajan kuluttua, jos vatsankumpu on tuota kokoluokkaa jo alle 30-vuotiaana.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Kuinka ottaa asia sievästi puheeksi? Yhteinen harrastus? Nälkälakko? Uhkaanko lopettaa seksin, jos sana ei mene perille?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onhan se kumppanin ulkonäkö tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että pitäisi alkaa käyttämään likaisia keinoja, eli uhkailua ja kaikenmaailman kiristystä. Se on törkeää.
Tuo yhteinen liikuntaharrastus on hyvä idea ja se, että kotona valmistetaan terveellistä, mutta silti hyvää ja täyttävää ruokaa, jolloin ei sitten sille plösähtäneelle miehelle tule mieliteko lähteä sinne grillille evästä hakemaan, kun kotona ei saa kuin kanin ruokaa. Terveyteen vetoaminen on myös hyvä valttikortti, jota käyttää.
ottaa asia esille, ennen kuin hänellä on suuremmat tissit kuin sinulla. Tämä ei ole vitsi!
Vaikea harrastaa seksiä plösähtäneen äijän kanssa. Itse vaihdoin timmimpään (ja nuorempaan) kun ei ukolle mennyt kaaliin että itsestään tulee huolehtia myös parisuhteessa. Ärsyynnyin kun ei mitään muuta vapaalla tehnyt kun istui koneella tai töllön edessä, itse kävin (ja käyn edelleen) lenkillä joka päivä ja punttisalilla kahdesti viikossa..
Jaa-a, koita saada ukkos liikkumaan ja sano suoraan että "jos joka vuosi lihot yhtä paljon, kuinka paljon painatkaan 10 vuoden päästä ja kuinka paljon sairauksia tulee" jne. Jos ei siitä ymmärrä niin eiköhän asiat ole aika heikolla tolalla.
saman läpi, kun seurustelin niin lihosin 10 kiloa. Vasta seurustelun loputtua aloin pitää huolta itsestäni.
muijalle sanoa, jotta laihuttaisi, mutta kun en tahdo tohtia :)
pienikin vihje vaikka kuinka kauniisti sanoisin, on sen mielestä ilkeilyä, niimpä olen antanut olla, mutta eipä tästä nyt tule sitten mitään!
olen joskus pyytänyt lenkille, ei tule, enkä lähde aikuista ihmistä juoksuttamaan, jos ei itse tajua!
Itseä pidetään hyvän näköisenä vain ja ainostaan, jotta saadaan iskettyä puoliso. Kun suhde on vakiintunut päästetään oma kroppa rupsahtamaan. Tämä vaan kertoo siitä, että ihmiset eivät oikeasti pidä salilla rehkimisestä yms vaan tekevät sitä vain muiden takia.
"Aika monelle naiselle käy noi, mutta näköjään joillekin miehillekin"
No katsopas huviksesi joskus esimerkiksi kaupungilla pitkään yhdessä olleita pareja (mm. keski-ikäisistä ja siitä ylöspäin voisi olettaa että iso osa heistä on pitkään yhdessä olleita), niin ehkäpä huomaat, että ei se miehen rupsahtaminen ja lösähtäminen nyt niiiin harvinainen ilmiö ole, eikä sitä tapahdu vain "joillekin" miehille. Ja huomaahan se jo tilastoistakin, kumpiakos ylipainoisia olikaan enemmän, miehiä vai naisia?
Kannattaisiko olla jostain muusta huolissaan kuin ulkonäöstä? Älä morkkaa poikaystävääsi hänen ulkonäöstään. Terveys minusta on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Vaikka oma ukkoni on myös lihonut, en pidä häntä rumana mutta olen huolissani hänen terveydestään. Itsekin olen lihonut seurustellessa hieman ja lenkkeilemme yhdessä. En ole valittanut mieheni vatsasta koska mielestäni se on hänen oma asiansa. Toisaalta pidän miehestäni ja hänen vatsastaan yhtä paljon kuin seurustelun alussakin.
Tarkkaile teidän ruokatottumuksia. Niitäkin muuttamalla vatsa pienenee. Nälkälakossa ei ole mitään järkeä, eikä se ole edes terveellistä. Rupea vaikka tekemään ukollesi kunnon ruokia niin ehkä se vatsa siitä pienentyisi.
eli olin Sinkkuna pitkään jolloin oli aikaa olla salilla ja harrastaa muutakin. Parisuhteen myötä kaikki jäi, tuli muita aktiviteetteja, pitää olla yhteistä aikaa jne. Eli turposin 100 kilosta 130 kiloon, koska ruokahaluhan pysyi viisikertaa viikossa treenaavan tasolla. Se mies ei pysy komeana jos sillä ei ole aikaa käydä salilla piste.
me lihotaan yhdessä, mutta ollaan jo nuorina ja hoikkelleina pidetty ulkonäkökeskeisiä ihmisiä.... tyhjäpäinä. Olet siis huolissasi miehen ulkonäöstä..hmmm...mihin jäi terveys? Onkohan tunteesi häntä kohtaan nyt ihan aidotkaan. Tiedätkö mikä on aitoa ja mikä ei? Kuori yleensä ei...
luulen, että itselläsi on vielä aika paljon tekemistä henkisellä puolella ennenkuin pystyt oikeasti rakastamaan toista. Mutta ei hätää, elämä opettaa :)
35-vuotisen avioliiton aikana (joka on nyt päättymässä) olin itse 30 vuotta hoikka ja 5 vuotta olen taistellut painoni kanssa. Mieheni taas on ollut 5 vuotta tuosta 35 vuodesta hoikka ja aina taistellut kilojensa kanssa.
Minulle mieheni on aina kelvannut kiloistaan huolimatta, koska siellä alla oli se mies, johon olin rakastunut. Mieheni taas "vaati", että olisin hoikka ja edustava.
En koskaan ymmärtänyt, miksei e.m. ollut vastavuoroista.
Mieheni oli todella komea hoikkana ja kivempihan häntä oli sellaisena katsoa, mutta KAIKKI SE MUU ajaa kirkkaasti ohi. Ajattele, jos poikaystäväsi olisi komea ja hoikka, mutta muuten täysi P...ka.
Toki voit kannustaa häntä laihduttamaan..katselkaa yhdessä entisiä kuvia ja keksikää yhteinen liikuntaharrastus tms. Sano, että välität hänestä niin paljon, että olet huolissasi hänen liikkumattomuudestaan ja lihomisestaan.
MUTTA todellinen rakkaus ei katso kiloja!
miehiä löytyy kyllä tilalle! vink ; ) vink ;)
Minä ainakin ottaisin mielelläni hieman pullean miehen joka viihtyy sohvalla herkuttelemassa. Ei ne ruipelot kiinnosta yhtää....
Olet ihan oikeassa kun poikaystäväsi lihominen haittaa.
Ei se ole pinnallisuutta.
Tieditkö että "LÄSKEYS aiheuttaa tyhmyyttä!"
Kun nuoria verrattiin toisiinsa, metabolista oireyhtymää sairastavat menestyivät heikommin testeissä, joissa mitattiin laskutaitoa, kielellistä hahmottamista, tarkkaavaisuutta ja henkistä joustavuutta. He pärjäsivät myös heikommin älykkyystesteissä.
Magneettikuvauksessa havaittiin myös eroja aivojen hippokampuksen koossa sekä muita muutoksia.
Metabolinen oireyhtymä heikentää nuorten järjenjuoksua ja huonontaa koulumenestystä.
Metabolisen oireyhtymän kriteerit täyttää vyötäröltään LIHAVA!
Aikuisilla sama on todettu jo aiemmin.
Metabolista oireyhtymää potee joka kolmas keski-ikäinen suomalainen!
Lasten ja nuorten lihavuuden myötä oireyhtymästä on alkanut tulla myös nuorten sairaus.
Tutkimus julkaistiin tieteellisessä Pediatrics-lehdessä.
Voisin kuvitella, että sinä viihdyt tyhmässä seurassa, niin ettei kenenkään tarvitse ajatella, varsinkaan itse.