tuossa pari päivää sittenkin kuuntelin kaverinaisen selitystä sängyssä,uppouduin lasittuneeseen katseeseen ja taisin ajatella saliohjelmaa.
Kun naiset puhuu ja puhuu ja puhuu, enkä ole oikeen vakuuttunu että niissä on välttämättä yhtään mitään pointtia.
Onko mitään universaaleja toteamuksia mitä voi heittää väliin, joilla voi todentaa joka lauseen ilman että jää kiinni kuuntelemattomuudesta? :P
Sekin vielä kun tässä on muutama naisjuttu ollu peräkkäin niin ei ole varma kuka naisista oli ny sitten kertonu mitäkin elämästään.
Mitäs tuolle voi...
Kun naiset puhuu ja puhuu ja puhuu, enkä ole oikeen vakuuttunu että niissä on välttämättä yhtään mitään pointtia.
Onko mitään universaaleja toteamuksia mitä voi heittää väliin, joilla voi todentaa joka lauseen ilman että jää kiinni kuuntelemattomuudesta? :P
Sekin vielä kun tässä on muutama naisjuttu ollu peräkkäin niin ei ole varma kuka naisista oli ny sitten kertonu mitäkin elämästään.
Mitäs tuolle voi...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuloksena olen oppinut kuuntelemaan miehen puhetta keskittyneen näköisenä, vaikka ajatukset ovat jossakin ihan muualla :) Myöntelen vain säännöllisin väliajoin ja hyvin menee. - Jos jossakin kohtaa tulee syvä hiljaisuus ja kysyvä katse, niin silloin voin sanoa, että anteeks mutta mitä sä kysyitkään...
- Omituisia höpöttäjiä noi miehet... ;)
Se on sitten toinen ongelma, että millä vois muistaa kaiken sulle puhutun, jos et alunperinkään ole kuunnellut.
..noita puhekoneita (en miehiä enkä naisia) paria tuntia kauempaa. xD
"Mmm'mm (neutraalisti)", "Ai jaa? (hieman innostuneen kuuloisesti)", "No just (epäilevästi)", "Niinniin (samalla nyökytellen)", noi on ihan toimivia. Edellyttävät kyllä sen että rekisteröi puhekumppanin äänensävyn vaikkei muuten varsinaisesti kuuntelisikaan.
Joku voi olla minusta täsmälleen samaa mieltä...
Oikeasti, kummassakin sukupuolessa löytyy kyllä tarinankertojia, joita ei koko päivää jaksaisi kuunnella. Toisaalta eivät tuppisuutkaan minua viehätä.
..mähän olen hivenen joskus jopa kateellinen ihmisille joilla puhetta riittää, on sekin jonkinlaista sosiaalista lahjakkuutta. :) Itte olen harvasanaisempi tyyppi ja viihdyn paljon myös ihan itsekseni, mutta joissakin tilanteissa ois hyvä jos jaksais ja osais olla puheliaampi (ts. sosiaalisempi).
Eihän se ole mitään sosiaalista lahjakkuutta, että pälättää ja pälättää. Sosiaalista lahjakkuutta on se että löytää puhekumppaniakin kiinnostavan keskustelunaiheen. Tarinankerronta on taito sinänsä, mutta tässä aloittajan tapauksessa kyse taisi olla ihan vaan siitä että toinen hölöttää ääneen mitä sattuu mieleen juolahtamaan välittämättä toisesta ihmisestä mitään tai huomaamatta edes ettei tätä kiinnosta.
Puheripulista ihmistä on joskus hyvinkin rasittavaa kuunnella. Tämä ei ole mikään sukupuolikysymys, vaan niitä on yhtälailla miehissä kuin naisissakin.
Aloittajan kysymykseen on vaikea vastata. Noilla "hmm", "ai jaa", "niinpä" -äännähdyksiä voi näytellä kuuntelevansa, mutta sille ei voi mitään ettei myöhemmin jaksa muistaa mitä kaikkea toinen on puhunut.
Minulla oli joskus miesystävä, joka osasi hämmästyttävän hyvin teeskennellä kuuntelevansa. Minä en edes ole mitenkään puhelias, pikemminkin hiljainen, enkä koskaan ole ollut äänessä minuuttitolkulla yhteen menoon. Ennen kuin avaan suuni, mietin mahtaako kaveria kiinnostaa se mitä aion sanoa ja onko hetki sopiva. Mutta tuo mies ei näyttänyt olevan kiinnostunut mistään jutuistani, vaikka kysyttäessä vakuutti että minun juttuni ovat kiinnostavia. Ilmeisesti hän oli ottanut tuon kuuntelunteeskentelyn tavaksi edellisessä suhteessaan ja oli niin urautunut että piti sitä normaalina olotilana.
Niin että jos joskus vaihdat naista, älä sinä tee samaa virhettä kuin tuo exäni. Kuuntele uutta naista sen verran, että tiedät miten paljon huomiota hänen juttuihinsa kannattaa kiinnittää. Älä siis automaattisesti oleta että kaikki naiset ovat samanlaisia tyhjänhöpöttäjiä, sillä asenteella saa suhteen äkkiä nurin.