Kerron tässä nyt oman tarinani... 4v sitten tapasin ihanan tytön...ihastuttiin heti ja rakkauskin astui peliin jossain vaiheessa.Tää tyttö oli mulle eka sellanen oikeesti vakava juttu, sellanen johan upposin 110%:sti. Riideltiin ja rakastettiin 4v ajan.Sitten tuli mutkia matkaan ja päätettiin erota.Nyt on kulunut kuukausi,emme ole olleet missään tekemisissä toistemme kanssa.Yksi ilta hieman humalassa laitoin hänelle tekstiviestin että mitä kuuluu, en koskaan saanu vastausta.Sitten kuulin kautta rantain, että tällä tytöllä on uusi mies.Mikä tietenkin satuttaa,koska hän vakuutti ja vannoin itku silmissä moneen kertaan ettei halua ketään muuta ja rakastaa vain mua.Mutta ymmärrän et elämän on jatkuttava ja haluan olla onnellinen hänen puolestaan.Mutta tää olo mikä mulla on ollu viimesen kuukauden ajan on ihan järjetön....tekee pahaa,ruoka ei maistu,kuumetta,ahdistaa,kotona tuntuu että seinät kaatuu päälle,ikävä...mieletön ikävä....ja itkettää...joo myönnän sen vaikka olenkin mies.Me oltiin kuin paita ja peppu 4v ajan ja nyt yks kaks kaikki vaan loppu ja jäljelle jäin loputon määrä tyhjää.Helpottaako tää koskaan? Mitä mun pitää tehä et lakkaan ajattelemasta häntä? Joskus päässä liikkuu liian tummia ajatuksia...pelkään et mulla on joku masennus,tarviinko lääkkeet?.....mutta mä haluisin että tää olo helpottais,koska tuntuu et kuolee sisältä...
on niin vaikeaa päästää irti...
-79 mies
3629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun sydän särkyy, tervetuloa vaan meidän "särkyneiden" joukkoon:)
Yhden askeleen eteenpäin olet jo ottanut kun pystyt kirjoittamalla erittelemään tunteitasi, pahin shokki ja lamaannus on ohitse.
Kaikenlaista mielekästä tekemistä pitäisi nyt keksiä, ettei ajatukset pyörisi kokoajan tuon tytön ympärillä. Lähde vaikka kävelylle jos et muuta keksi, älä jää sohvalle murehtimaan. Anna itsellesi aikaa toipua, se kestää aikansa, mutta usko minua, helpottaa kyllä joku päivä. Älä yritä nyt rakentaa suhdetta kehenkään naiseen, vielä ei ole sen aika vaikka tuntuukin ettei yksinäisyyttä tahdo kestää. Muuten täällä on kohta joku nainen itkemässä sun perääsi...
Lääkkeisiin ei kannata turvautua, tää tällainen vaan kuuluu elämään ja se täytyy jotenkin elää läpi. Koita saada selkärankaan asti se ajatus että kaikki on teidän välillä oikeasti ohitse, yksi "episodi" päättynyt ja elämäsi täytyy jatkua eteenpäin toisenlaisena. Vähän sisua peliin nyt, selviät tästä kyllä.
Puhut asiaa...nyt kun vain saisi itseään niskasta kiin.....vieläkin sattuu niin pirusti vaikka yrittää koko ajan ajatella jotain muuta ja tehdä koko ajan jotain....
Yhä sattuu ja yhä ajattelen häntä.....
Meillä on yks yhteinen kaveri exän kanssa ja tää kaveri tokasi mulle et ei exä mua ees muista enään....toisaalta ymmärrän....kuka nyt entistään ajatteleen jos on uusi suhde,mutta sattu...pahasti....mutta elämä satuttaa...