Onko teidän mielestä kohtuutonta jos puoliso vaatii ettei matkusteta kuin yhdessä? Ollaan seurusteltu 5v ja yhdessä asuttu n.2v? Puoliso on tällähetkellä ja koko kesän 500km päässä työkomennuksella.
Älytön lupaus?
a8540345
8731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Työkomennuksille ei yleensä saa ottaa ketään mukaan, ja jos saakin, niin sen pitää olla aviovaimo. Avovaimoa ei ainakaan meidän firmassa kelpuuteta mukaan edes 2-3 vuoden ulkomaan komennuksille. Sen pitää olla ihan oikea puoliso!!
Työkomennus on työkomennus..ei romanttinen loma. Komennuksen aikana tehdään pitkiä päiviä, ei lomailla. Jos sinä menisit mukaan, niin olisit siellä vain yksin..ja olisit taas murheellisella mielellä!
Siinä mielessä puolisosi ei ole kohtuuton.
Joskus tuollainen ero vain lähentää ja sinä aikana on hyvä ajatella omia asioita, ei kannata olla avoliitossakaan turhan läheisriippuvainen. Pitäkää yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla..
nyt vähän väärin. Asumme molemmat turussa, mutta hän on tällähetkellä töissä joensuussa. Olisin lähdössä perheeni kanssa Bulgariaan pariksi päiväksi, mutta puolisoni mielestä en saa lähteä koska hän ei pääse mukaan. (kummatkaan ei siis ole käynyt ennen ulkomailla) Hänen mielestään hän on vain toisarvoinen minulle, koska en muka "huoli häntä mukaan" Mikä nyt todellakaan ei pidä paikkaansa. Hänellä vain ei tällähetkellä ole varaa/aikaa matkustaa. Olenko siis paha ihminen kun en suostu lupaamaan hänelle etten matkusta enään ilman häntä.
Ei terve aikuinen ole montaa viikkoa ilman seksiä...
4 päivääkin tekee tiukkaa:(.
Maksaisin itse oman matkani, jne, jotta pääsisin mukaan ja sosiaalinen ihminen löytää kyllä tekemistä yms mistä vain.
Reissarin avovaimo.
No et ole todellakaan paha ihminen jos matkustat yksin tai perheesi tai kaveriesi kanssa! Avokkisi on kohtuuton jos hän sinulta tuollaista vaatii.
Vaikka hän jäisi teidän yhteiselle kotipaikkakunnallekin, moinen matkustuskielto olisi kohtuuton. Kun hän on itsekin toisella puolen maata ettekä muutenkaan näkisi toisianne viikkoon, niin kielto on vieläkin älyttömämpi.
Älä anna avokin komennella sinua. Tuosta se alkaa. Seuraavaksi et saa viettää aikaa omien ystäviesi kanssa, sinulla ei saa olla omia harrastuksia, ... Tuolle tielle ei pidä lähteä, se tekee suhteesta ahdistavan vankilan. Kukaan ei ole sen arvoinen että kannattaisi luopua omasta elämästä.
Lähdet siis vaan sinne reissuun jos haluat! Ja lähdet toistekin jos siltä tuntuu, älä lupaa mitään. Ellei avokki hyväksy, niin paheksukoon sitten.
Kyllähän tuollainen vaatimus hieman kohtuuttomalta ja epärealistiselta kuulostaa. Tosin jos tuollainen sopii molemmille, niin mikäs siinä, minulle tuollainen ehto ei kävisi.
Miksi hän ei halua antaa sinun matkustaa ilman häntä, tai käydä itse matkoilla ilman sinua? Eihän parisuhde tarkoita, että kaikkia asioita on pakko tehdä puolison kanssa. Tottakai mukavinta on lomailla ja matkustaa sen kaikesta rakkaimman kanssa, mutta on olemassa muitakin matkoja kuin rakkauslomia: työmatkoja, harrastusmatkoja, kaverireissuja, vanhempien tai sisaruksien kanssa tehtyjä lomareissuja jne. Kyllä näilläkin on mielestäni sija parisuhteessakin, sopivassa määrässä.
Ehkä miestä harmittaa, kun hän ei ole ikinä ollut ulkomailla ja kovasti tekisi mieli lähteä mukaanne. Itse muistan kuinka hienoa oli ensimmäisen kerran päästä etelään. Onhan näitä pariskuntia, jotka joutuu lomailemaan eri aikaan, kun eivät saa lomaa samaan aikaan. Me olemme aina olleet samaan aikaan lomalla. Ei kai pari päivää niin kauheasti haittaa, mutta kyllä mua jo harmittaisi, jos mies lähtisi viikoksi johonkin. Ja miestäkin kyllä harmittaisi, jos minä lähtisin ilman häntä. Itse en ole koskaan edes halunnut matkustaa ilman miestä ja me olemme tehneet kaikki reissut yhdessä (oltu 12 v yhdessä). Työmatkat eri asia. Ja varsinkaan toisen rahattomuus ei estä matkustelua. Säästämme yhdessä niin kauan, että on varaa kahteen matkaan. Kyllähän minä luvan antaisin, jos mies välttämättä haluaisi reissuun lähteä. Mutta kyllä se harmittaisi ja varmaan vähän mököttäisin.
En tunne edes ketään pariskuntaa, jotka matkustelisivat erikseen. Jos ei siis työhön liittyviä reissuja lasketa. Tai tutun tuttu kyllä matkusti ystävänsä kanssa etelään ja mies jäi kotiin lasten kanssa.
Pariskunnat ovat kyllä erilaisia, joillekin erikseen matkustelu on ihan ok. Ongelmia tulee vaan silloin, jos toinen on toista mieltä kuin toinen.
Isompi ongelma olisi mun mielestä sellainen, että jos toinen tykkäisi matkustella ja toinen ei. Ja se joka ei halua matkustaa, ei anna toisen lähteä ilman häntä. Tai halutaan mennä ihan eri paikkoihin. Tämmöisiäkin on. Mä rakastan matkustelua ja olis todella ikävää, jos ei koskaan pääsis reissuun.
Mitä sitten lasketaan matkusteluksi ja mikä ei? Onko kaikki reissut matkustelua/lomailua? Itse olen pian lähdössä ulkomaille katsomaan musikaalia äitini ja tätini kanssa, miestä ei kiinnosta musikaalit joten hän on vain iloinen minun puolestani, että pääsen muiden kanssa kokemaan ja näkemään. Hän taas kävi vastikään kavereidensa kanssa patikoimassa ja kalastelemassa Lapissa, minuakin kyllä vaeltaminen kiinnostaa, mutta saa mies minun puolesta harrastaa sitä myös muiden kanssa.