Näin kävi, minä rakastuin varattuun mieheen. Näin ei ehkä olisi käynyt, mutta meillä on yhteinen menneisyys vuosien takaa. Itse tulin jätetyksi vuosi sitten ja yksin olen ollutkin. Sitten tässä kesällä tapsin sattumalta tuon miehen ja siitä alkoi meidän kiihkeä suhde. Järki sanoi, ei hyvä, mutta tunteet veivät mukanaan, ikävä kyllä. Hän sai minut uskomaan, kuinka olen ainut nainen, jota hän on koskaan rakastanut. voi niitä tekstiviestien määrää ja puheluita, kuinka hän minua raksti ja halusi tavata, minä suostuin. Pari viikkoa tätä kesti ja hän lupasi vielä viime yönä, että ottaa eron ja muuttaa luokseni asumaan. Tänään tässä illalla, juttu ei nyt enää olekaan niin, hänen on nyt vaikea lähteä kuulemma lasten vuoksi ja tämä oli sitten tässä. Kyllä piti mun olla sitten tyhmä kun uskoin kaiken lässytyksen ja menin halpaan, no itseäni saan syyttää, ei ollut pakko. Itselläkin on lapsia ja ero oli heille rankka, mutta nykyään ovat paljon onnellempia kuin silloin, kun vanhemmat olivat saman katon alla. On hieman ristiriitaista kuulla, kuinka on ainut nainen jota rakastaa, mutta hylkää sitten tuosta noin vaan. Siinä meni loppukin luottamus miesten puheisiin ja minä kun juuri olin ennen tätä saanut itseni koottua vaikeasta erosta, olin kai helppo kohde, yksinäinen ja läheisyyttä kaipaava nainen. Harmi vain, että en hoksannut ajoissa, että tämä mies tietää juuri mistä naruista pitää vedellä, että saa hetken huvinsa ja voi sitten jatkaa omaa liittoaan. En enää tunne häntä tämän jälkeen. Itselleni olen todella vihainen, en ole aikaisemmin koskaan ollut varatun kanssa ja taisin saada mitä ansaitsinkin. Häneen olen myös erittäin pettynyt, kuinka voi lässyttää rakkaudesta, kun ei edes oikeasti tiedä mitä se on. Jos toista todella rakastaa ja kertoo kuinka haluaa toisen itselleen ja muuttaa yhteen, niin eikö silloin myös tehdä niin? Kehtasi vielä sanoa tänäänkin, että rakastaa mua ikuisesti, vitut rakasta! Älkää siis sekaantuko varattuihin, saattaa käydä huonosti. Uskotellaan vaikka mitä ja saadaan hetken huvi, kun sen on saanut, voikin palata perheensä pariin. Ei ollut elämäni rakkaus tuo mies sittenkään, vaikka niin luulin.
Älä rakastu
varattuun!!!
4638
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>Et kai sinä luule,että varattu mies noin vain jättää perheen.Tietenkin sitä jutellaan
kauniita naisille,kun pesälle päästään.Kait sinä itsekkin juttelet miehille,vai murjotatko
vaan.Naisethan vaatii kaunista juttelua,mutta sitten kun juttellee,niin ne leimaa.
Ethän sinä enää ole teini?
Ex-mieheni harrasti tuota, tarkoituksena puhumalla iskeä naisia aviossa ollessamme Sormus hänellä oli lompakossa piilossa ja viime vuosina ei enää pitänyt, kun oli "liian tiukka"...hah!
En juttele miehille lämpimikseni, ellen ole tosissani heidän kanssaan. Minä vain olin niin tyhmä, kun uskoin miehen todella rakastavan minua, kuten minä häntä. Ei ole mun juttuni hyppiä sängystä sänkyyn ilman tunteita, olen aina ollut vakavissani niiden miesten suhteen, joiden kanssa olen pidemmälle mennyt. Sain vain nyt huomata, että sitä mitä järki sanoo, olisi syytä kuunnella, eikä mennä tunteiden mukana, koska on aina se mahdollisuus, että jää kuitenkin yksin, kuten kävi. Nyt on vain pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja ajatella, että hän ei ollut oikea minulle ja yrittää koota itsensä taas kuntoon. No taas ollaan yhtä kokemusta "rikkaampi", jospa nyt minäkin kantapään kautta oppineeni, osaan kiertää varatut kaukaa ja en usko enää yhtään mitään "rakkauden" osoituksia. Kyllä nyt vituttaa, mitä tuli tehtyä. Miehelle ilmoitinkin, että en koskaan enää ole hänelle olemassa, on aivan turha tulla enää lepertelemään yhtään mitään, kun ei kumminkaan ole minnekään lähdössä. Aikoinaan lähdin meidän suhteesta, koska en hänelle riittänyt, mutta tosiaan heikkona ja yksinäisenä ihmisenä, luulin hänen muuttuneen, koska rakkauttaan niin kiitettävästi osoitti ja vitut hän ei muutu koskaan! Olen aina hänelle ollut vain yksi nainen muiden joukossa. Viesteissä yritin tapaamisia vastustaa, koska sanoinkin hänelle, että en ole koskaan sulle riittänyt ja miksi näkisimme. Hän kuitenkin osasi hoitaa homman niin, että minä lopulta suostuin. On omien puheidensa mukaan, rakastanut minua kaikki nämä vuodet, eli n. 12-13 vuotta. Ei ne sanat, mutta teot, pakko alkaa elämään niin, että puheet on aina pelkkiä puheita, eikä niihin ole luottamista. Ei ihminen taida koskaan muuttua, jos yksi ei riitä, niin asia taitaa niin olla aina, jos pettämiseen on taipuvainen. Itse en koskaan pettänyt lasteni isää, enkä muitakaan kumppaneitani, silti ajauduin tähän tilanteeseen, vaikka hälytyskellojen olisi pitänyt soida, kun tämä mies kykeni pettämään vaimoaan, miksi se olisi minun kohdalla ollut jotenkin toinen juttu? Kyllä minuakin olisi varmaan petetty ennen pitkää, pakko ajatella näin, niin selviää paljon paremmin. Eikä näin tehdä, jos ihan oikeasti toista rakastaa: lämmitellä ja kun saa haluamansa, sitten hylätään ja jatketaan omaa liittoa, kehtaa vielä hehkuttaa kuinka rakastaa ikuisesti, vitut!
Vaikka se mies olisikin ollut valmis jättämään naisensa ja olisikin tehnyt niin, niin olisitko voinut luottaa siihen? Et. Se pettää nykystä, se pettää myös sua. Vaikka kuinka vakuutellaan, tommonen mies ei muutu koskaan. Kerran pettää, aina pettää. Se on tosiasia.