Erään miehen kanssa ollaan ihastuttu toisiimme, onko se pelkkää seksuaalista vetovoimaa vai ystävyyttä syvemmällä tasolla, mene ja tiedä. Eräänä iltana selvisi kuitenkin minulla olevan niitä tunteita häntä kohtaan enemmän ja syvemmin. Ilta päättyi minun osaltani pettymyksen kyyneliin.
Tunsin häpeää koska eihän minulla ollut mitään syytä alkaa itkeä, oikeasti. Olemme molemmat avoliitossa ja tunnemme toistemme puolisot.
Päätin tuolloin pitäväni tiukasti etäisyyttä mieheen, nolotti ja nolottaa edelleen oma tunteenpurkaus. Ja kun en tiedä yhtään miten tuo mies minuun suhtatuu minuun sen illan jälkeen, tuntui jotenkin viisaammalta antaa hänen ymmärtää ettei minulla mitään sen suurempia fiiliksiä ollutkaan...
Sattumoisin jouduin tilanteeseen jossa pakosti törmäsin häneen. Mies käveli ohitseni yhtä yllättyneenä, pilke silmäkulmassa, heitti jotain läppää huumorilla sitä iltaa sivuuttaen, en kuullut mitä, oman pääni suristessa niin kauhusta kuin onnesta.
Mies tuli vielä uudestaan lähelleni, jälleen tästä kyseisestä illasta kysyen kuulumisiani, vähän taas pilkettä silmäkulmassa, hymy huulilla. Hän kai antoi siinä minulle tilaisuuden selvittää "jotain"(?) mutta koska oma avokkini oli juuri tulossa luoksemme, en saanut paljoa sanottua.
Tein sitten niin, etten luonut häneen koko aikana katsetta, välttelin miestä tarkoituksella.
Nyt mietin mitä tämä mies mahtaa miettiä _minusta_ tälläisen vähän ehkä typerän käytökseni vuoksi?
Minun tunteeni ei tod ole laantunut mihinkään mutta pelkään niin *elvetisti paljastavani itseni, tai ei siinäkään mitään ehkä, mutta pelkään tekeväni itseni naurunalaiseksi hänen silmissään.
Tunsin häpeää koska eihän minulla ollut mitään syytä alkaa itkeä, oikeasti. Olemme molemmat avoliitossa ja tunnemme toistemme puolisot.
Päätin tuolloin pitäväni tiukasti etäisyyttä mieheen, nolotti ja nolottaa edelleen oma tunteenpurkaus. Ja kun en tiedä yhtään miten tuo mies minuun suhtatuu minuun sen illan jälkeen, tuntui jotenkin viisaammalta antaa hänen ymmärtää ettei minulla mitään sen suurempia fiiliksiä ollutkaan...
Sattumoisin jouduin tilanteeseen jossa pakosti törmäsin häneen. Mies käveli ohitseni yhtä yllättyneenä, pilke silmäkulmassa, heitti jotain läppää huumorilla sitä iltaa sivuuttaen, en kuullut mitä, oman pääni suristessa niin kauhusta kuin onnesta.
Mies tuli vielä uudestaan lähelleni, jälleen tästä kyseisestä illasta kysyen kuulumisiani, vähän taas pilkettä silmäkulmassa, hymy huulilla. Hän kai antoi siinä minulle tilaisuuden selvittää "jotain"(?) mutta koska oma avokkini oli juuri tulossa luoksemme, en saanut paljoa sanottua.
Tein sitten niin, etten luonut häneen koko aikana katsetta, välttelin miestä tarkoituksella.
Nyt mietin mitä tämä mies mahtaa miettiä _minusta_ tälläisen vähän ehkä typerän käytökseni vuoksi?
Minun tunteeni ei tod ole laantunut mihinkään mutta pelkään niin *elvetisti paljastavani itseni, tai ei siinäkään mitään ehkä, mutta pelkään tekeväni itseni naurunalaiseksi hänen silmissään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllähän se varatunkin miehen itsetuntoa hivelee, kun huomaa edelleen saavansa muidenkin, jopa varattujen, naisten pasmat sekaisin.
Minusta suurin huolenaiheesi ei suinkaan ole, mitä tämä mies sinusta ajattelee vaan mitä oma avomiehesi ajattelee, jos huomaa asian.
ja saa siitä fiboja. Hänellä on todennäköisesti muitakin vastaavia tapauksia. Pönkittävät miehen egoa ja siksi jatkaa flirttailua kanssasi. Kuten mahdollisten muidenkin.
et se ajattelee susta et sellanen norminainen, tai ehkä norminaisesta vieläkin enemmän sellanen tunteellinen höpsö.
Sun pitäis kumminkin alkaa oppii elämässä käyttää myös vastuuta ja järkeä tehdessäsi asioita, pitää olla jotain periaatteitakin eikä vain antaa ailahtelevaisten tunteiden viedä mukanaan. Jos olette molemmat avoliitossa ja tunnette toistenne puolisot niin tuollaiset tunteenpurkaukset voi saada paljon vahinkoa aikaan kaikkien teidän neljän elämässä. Sekä sinun että tämän miehen tulisi selvittää haluatteko todella olla nykyisen kumppaninne kanssa ja jos haluatte niin sitten päättää sitoutua siihen. Jos ette niin sitten selvittää asia niin että eroatte kumppanista ja sitten vasta antaa tunteiden tulla jos on tullakseen jotain muuta ihmistä kohtaan. Se on todellisen rakkauden mukaan käyttäytymistä eikä itsekkäiden omien tunteiden mukaan johon usein sekoittuu myös seksuaalisia himoja.
No hyvä että naisetkin välillä tunnustaa täällä uskottomuuttaan ettei tämän suhteen tuu vääristynyt kuva siitä että naiset on jotenkin niin viattomia ja sitoutuneita kumppaniinsa ja miehet pettäjäsikoja.
Huomasin juuri kun luin omaa tekstiäni niin siitä tuli mieleen joku dr Phillin ohje. Inhoon vaan sellasta soopaa. Nyt täytyy vähän ryhdistäytyä tässä kirjoittelussa.
me puhuimme asiat halki. Molemmat olimme samaa mieltä ettei omaa kumppania jätetä. Puhuimme myös pettämisestä ja mahdollisuuksista joita ei enää ole.
Se ei saanut minua kyyneliin vaan satuin kuulemaan jotain muuta joka ei ollut tarkoitettu minun korvilleni. Sitä en tiedä, sanoiko mies sanat tosissaan vaiko vain itseään puolustaakseen.
Mutta miten tästä eteenpäin? Kumpikaan meistä aio jättää puolisoaan. Kuitenkin (ainakin) minä tunnen vahvoja tunteita häntä kohtaan, enkä tasan voi tälle mitään, en pysty kääntämään tunteitani on off. Turha sanoa ajan parantavan, ehei, tätä on jatkunut jo viisi vuotta. Olen itse ajatellut ajan parantavan, olen ottanut etäisyyttä ja vaikka mitä mutta tunteet on minussa kuin pihka puussa.
sanat oli?
oon ainakin onnellinen siitä että ei tarvii asuu avioliitossa kaltaisesi naisen kanssa, mun puolesta voit ottaa vaikka kolmannen tai neljännekin miehen siihen haaremiis jos tykkäät niin miehistä monikkomuodossa. Turha sitä täällä sen enempää vatvoa.
puolisoni ja erään ystäväni "tuli linjalle", minusta oli puhe.
ei edelleenkään tueta lutkailua
"Nyt mietin mitä tämä mies mahtaa miettiä _minusta_ tälläisen vähän ehkä typerän käytökseni vuoksi?"
Palatakseni asiaan, menneitä kaivelematta, tätä asiaa pohdin.
millä nikillä tässä ketjussa piti provoilla?
se pitää sua helppona lutkana jolla ei ole moraalia ja joka pettää puolisoaan aina tilaisuuden tullen. taisi luotto mennä.