Töppäilin pariin otteeseen tossa alkuvuodesta. Ei mitään kaveripussailua pahempaa, mutta valehtelin miehelle kolmeen otteeseen (sai minut siis kiinni, kiistin) ja lopulta jouduin tunnustamaan. Viimeinen kiinnijäänti tapahtui hassua kyllä puoli vuotta tapahtuneen jälkeen.
Mies on yhä surullinen ja hänellä on univaikeuksia (viimeinen juttu selvisi hänelle vasta viikko sitten). Toki asia painaa myös minun mieltäni. Eniten surettaa kuitenkin se, että miehellä on paha olla. Onko muilla kokemuksia tällaisesta, ja miten olette päässeet asian yli? Mies ei haluaisi enää puhua asiasta, vaan katsoa tulevaisuuteen. Mutta humalassa tietysti tapellaan liki joka kerta.
Silti hän antoi mulle anteeksi. Hänen on pakko rakastaa minua äärettömän paljon. Kuten myös minä häntä, olen tajunnut sen vain vähän myöhään. Saisipa tehdyn tekemättömäksi.
Mies on yhä surullinen ja hänellä on univaikeuksia (viimeinen juttu selvisi hänelle vasta viikko sitten). Toki asia painaa myös minun mieltäni. Eniten surettaa kuitenkin se, että miehellä on paha olla. Onko muilla kokemuksia tällaisesta, ja miten olette päässeet asian yli? Mies ei haluaisi enää puhua asiasta, vaan katsoa tulevaisuuteen. Mutta humalassa tietysti tapellaan liki joka kerta.
Silti hän antoi mulle anteeksi. Hänen on pakko rakastaa minua äärettömän paljon. Kuten myös minä häntä, olen tajunnut sen vain vähän myöhään. Saisipa tehdyn tekemättömäksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
>Uskomaton miehesi.Itse olisin potkinut perseelle tuollaista naista.Kysymys
kuuluukin,miten miehesi voi sinuun enää luottaa.Jos miehesi lähtee reissuun,aina
on mielessä kukahan sinuakin käy panemassa.Tunnut olevan erittäin helppo nakki
kaikille miehille? Minulla ainakin hävettäis,jos olisi tuollainen P.....n jakaja,kuten
annat itsestäsi kuvan...
Jälleen yksi keksitty tarina joltain pöytälaatikko kirjailijalta.
ÄLKÄÄ kommentoiko tätä paskaa!
joku olla niin sairas että nauttii tollasten keksimisestä...?
No onpa huvit. Suosittelen hoitoon menoa.
Ja siitä p...un jakamisesta, että sellasta en kyllä ole tehnyt, kehottaisin lukemaan ekan viestin tarkemmin. Enkä tee, muille kun omalle miehelle. Kuten en mitään muutakaan. Tätä mahdollisuutta en hukkaa.
Menty pitemmälle ,kuin pussailuun??Kait sinä itsekkin tajuat ,että pussailu on
puoleksi pesän antamista.Mies kiihtyy pussailusta ja myöskin nainen,joten kysymys
kuuluu annoitko panna sinä iltana,vai muina....
puoliso, niin olisin kyllä lempannut sut välittömästi.
En pyytänyt hirttotuomiota vaan kokemuksia, miten ihmiset ovat päässeet tällaisesta yli. Ilmeisesti niitä ei ole ja kaikki luottamusongelmat johtavat aina eroon. Hyvä tietää. Luulin ihan, että selviytymistarinoitakin on.
Ei niitä selviytymistarinoita paljon ole. Tietty semmosia on, joissa petetty puolisko menee myös vieraisiin, jotta saisi puntit tasan, sitä kautta jatketaan yhdessä.
Sinuna en enää luottaisi mieheesi. Joko hän jättää sinut tai menee itse pussailemaan muita.
Olet rikkonut jotakin kaunista ja miehesi on shokissa vielä, siitä kertoo nuo univaikeudet. Kun hän alkaa inhota sinua kunnolla, on ratksisujen aika.
Puhun omasta kokemuksesta. Mies petti ja valehteli, myös kolme kertaa jäi kiinni. Yksi oli sänkycase ja muut pussaamista. Yritin tosissani antaa anteeksi, mutta pakko oli todeta lähes puolen vuoden yrityksen jälkeen, että en enää pysty.
Mutta elämä jatkuu! On hyväkin jos eroatte, koska et tosissasi edes välitä miehestä.
Mies on alkushokissa. Älä missään nimessä usko, että nyt on asiat hyväksytty ja unohdettu. Mies on sanonut antavansa anteeksi, mutta ei sitä sydämessään ole tehnyt. Nyt on vain avuton, haluaa kieltää koko tapahtuman ja ainoastaan heikolla hetkellä humalassa sen vihan ja kiukun purkaa.
Mies voi kokea epävarmuutta sen suhteen, voiko luottaa sinuun. Valehtelit useasti. Voiko hän enää luottaa siihen, että asiat ovat kunnossa vai onko silloinkin kyse valheesta. Ei tuollaista toistunutta valehtelua tuosta vaan anneta anteeksi saati että parisuhde kukostaisi ja kaikki olisi ennallaan. Sillä anteeksi antaminen on eri asia kuin unohtaminen ja pettämisestä ja valehtelusta toipuminen.
Eli en sinuna nyt huokaisisi vielä, myrsky on vasta edessä kun mies saanut järjestellä ajatuksiaan. Mutta se ei tarkoita etteikö siitä selviäisi. Toivottavasti mies ei jää vuosikausiksi ajatuksia hautomaan. Ja sinä annat hänen olla antamatta anteeksi, kiukuta ja surra niin kauan kuin hän haluaa. Vastaanotat sen minkä hän antaa ja osoitat uskollisuutesi ja REHELLISYYTESI niin kauan kuin sen osoittaminen kestääkin. Osoitat, että ymmärrät ja hyväksyt kiukun, luottamuspulan. Ja olet valmis tekemään kaiken mahdollisen että pääsette asiasta yli. Ja opit itsestäsi jotain. Se onko seksiä ollut tai muuta on lopulta sivuseikka - avainasemassa on rehellisyys ja luottamus. Joten älä kuvitelle, että sen avulla homma olisi kivuton, koska ei seksiä ollut. Valehtelit kuitenkin useasti miehellesi.
Totuuden sanoakseni, en tiedä voiko näistä päästä yli koskaan. Meidän suhteessa "pettäminen" meni niin pitkälle, että minut ja lapsi lempattiin ulos ja mieheni yritti uutta suhdetta. Viikko muuton jälkeen olikin jo itkemässä meitä takaisin. Mietin kuukauden ja tulin takasin. En kuitenkaan luota enää, nyt pystyn jo nukkumaan yöt, mutta tarkkailen häntä jatkuvasti, seuraan missä kännykkä liikkuu, epäilen lähes kaikkea. Jossain vaiheessa on kai paras vain antaa periksi, en pysty enkä jaksa enää. Luottamusta on helvetin vaikeaa saada takaisin, loukkaus jättää syvät jäljet, kauniit sanat ovat vain paskanpuhumista, vaikka toisen mielestä ehkä aitojakin. Kun saisi vain rakkauden loppumaan, niin elämähän olis helppoo!
Me aiomme selvitä. Mies on jo ihan iloinen oma itsensä, juuri eilen sanoi, että hänellä alkaa taas olla hyvä mieli ja normaali olo. Nukkuminenkin onnistuu. Olemme puhuneet asioita halki ja se on varmasti helpottanut tilannetta. Loppu on minusta kiinni. Uskon, että pääsemme tämän yli, kun vain pidän sanani.
Eikä miehellä ole epäilyksiä kuin tuon yhden ihmisen suhteen. Mielellään hän minut päästää esim. matkoille kavereiden kanssa, koska se ihminen ei ole mukana. Muutenkin pysyttelen loppuikäni tyypistä mahdollisimman kaukana.
ei ole pettäminen tai sen alkuaste vaan se, että valehtelet ja myönnät vasta, kun seinä vastassa. Suhun ei voi luottaa!
Huoravaimollekin antaa anteeksi jos se heti kertoo pahat tekonsa.. oli sitten pahoillaan tai ei. Valehteleminen on kaiken myrkky!
on tehdä tuota samaa pettämistä uudelleen ja samantien laverrella miehelles ja pyytää vaikka piiskaa. Tee se niin monta kertaa, jotta miehes tajuaa ette uskalla/halua enää valehdella..
sun syy, jos ukko pistää pihalle mut su-aamuna, kun "tyttöjen illan" jälkeen puhkipantuna raahustan kotiin katumusta lykkäten... Mitäs käskit olemaan rehellinen...
vaimon paluu on kuule mukavaa kun saa kunnolla spermattua pillua sitte ite jyystää. Siis jos olet mun vaimo, niin en heitä pihalle vaan panen sua lisää...lisää...
voitte selvitä. Miehesi on miesten mies! Olen sitä mieltä että miehesi rakastaa sinua aidosti ja aikoo selvitä. Tapahtuneesta on kuitenkin vielä vähän aikaa joten ei ole ihmekään että miehesi kärsii univaikeuksista. Jonkun asiantuntijan mukaan tällainen "kriisi" selviytymiseen kestää 1-3 vuotta. Kunnioitan miestäsi että antoi anteeksi, ei kaikki miehet siihen pysty. Miehelläsi on hyvä itsetunto, toisin kuin ehkä sinulla? Sinulla sattuu olemaan aito suomalainen mies puolisona. Arvosta tästä lähtien miestäsi! Arvosta tavallista enemmän ja näytä se hänelle!
Suosittelen parisuhdeterapiaa, olen itse käynyt sellaisessa. Sieltä saa oikeasti hyviä apuja vaikka ei siltä tuntuisikaan. Kaikkein tärkeintä selviytymisellenne on että löydätte syitä jotka johtivat pettämiseen. Selviytymisprosentti pettämisen jälkeen on 50%. Ja kaikki on itsestä kiinni. Uskon myös siihen että vasta tällaisen kriisin kohdanneena tajusit vasta kuinka ihana mies sinulla onkaan. Paha olo ja harmituskin haihtuu aikanaan kunhan puhutte ja puhutte asioista. Uskon jopa siihen että parisuhde voi parantua tällaisen jälkeen jos asiat käsitellään eikä jätetä kaappiin muhimaan.
Voimia teille kahdelle! Älkää antako toisten täällä mollata tilannettanne. Uskokaa itseenne ja iloitkaa aluksi kaikesta siitä mitä teillä vielä on :). Puhun kokemuksella ja olen tällä hetkellä onnellisesti avioliitossa. Takana pettämistä joka on käsitelty ja josta ei enää tarvitse juuri puhua. Silloin tällöin asia nousee esille ja käsittelemme aina juuri sen asian mikä sattuu ärsyttämään. Olen ainakin itse päässyt henkisesti lähemmäksi miestäni kaiken "paskan" jälkeen. Uskon elämään ja meidän yhteisiin unelmiin. Välillä tulee huonompia päiviä teillekin mutta jos edes yhtenä päivänä aurinko paistaa, se tarkoittaa että selviytyminen on alkanut :). Hyvää jatkoa!
vahingossa. Minkäköhän ikänen mahdat olla?
Sä et tiedä rakkaudesta varmaan mitään. Kun toista rakastaa, niin ei töppäile edes kännissä. Toista rakastava ihminen tunnustaa tehnyt pahuudet, jos niitä sattuu tulemaan. Koska kunnioittaa sitä toista ihmistä niin paljon, että haluaa antaa sille toiselle mahdollisuuden jäädä tai lähteä tosiasiat tiedettyään.
Mun mielestä olis sulle oikein, jos sun mies jättäis sut. En näet usko, että opit näistä huom! parista kerrasta. Et oppinut ekasta, etkä tokasta, vaan vasta kun jäit kiinni! Se siis mitä luulet nyt rakkaudeksi on vain omatuntosi joka kolkuttelee.
Jotkut pääsee pienestä pusuttelusta yli, kunhan se on ollut mitätön juttu eikä ole johtanut syvempiin tunteisiin ja tekoihin. Toisille se on kertalaakista ero, pettäminen on pettämistä.
Älä tosiaan tuudittaudu siihen tunteeseen, että kaikki olisi hyvin. Voit olla ihan varma, että miehesi ei ole asiaa anteeksi antanut saati unohtanut. Se että hän jatkaa kanssasi ei myöskään ole mikään varma merkki siitä, että hän todella sinua rakastaa. Aika sinisilmäinen olet, jos luulet että nainen tai mies noin vain unohtaa ja sovittaa.
Kun sen aika tulee, tulet ehkä kokemaan elämäsi koston tai ehkä mies pikkuhiljaa valmistelee eroa sinusta ja iskee kun sitä vähiten odotat. Tietysti jos hän oikeasti haluaa jäädä sinun patjaksesi kun seuraavan kerran hänet petät, niin se on hänen valintansa.
Pettäjille ei pidä antaa toista mahdollisuutta, ellei katumus ole aitoa ja ihminen itse on vakuuttunut, että ei aio enää koskaan toista pettää.
En väitä, että asia olisi unohtunut. Kyllä me siitä puhumme. Enkä väitä, että kaikki olisi hyvin. Tietenkin tämä tietää takapakkia meidän tulevaisuuden suunnitelmillemme. Ne kuitenkin ovat yhä olemassa, mutta lykkääntyvät. Mies haluaa olla varma, että minä haluan vain hänet. Täysin ymmärrettävää.
Silti väitän, että hän rakastaa minua - paitsi että hän on sanonut niin, näen sen kaikesta mitä hän tekee. Voin vain toivoa, ettei hän kosta, ja jos kostaa, se on mulle ihan oikein.
Viimeinen lauseesi on ihan totta. Minä kadun sydämeni pohjasta, enkä aio enää ikinä tehdä moista.