En varsinaisesti seurustele, vaikka käytännöllisesti katsoen suhteeni tapailemaani mieheen on kuin seurustelua. Hyvin vakavaa ja tiivistä siis ja välitän hänestä oikeasti. Viimeisen parin viikon aikana emme ole kuitenkaan nähneet kuin kerran ohimennen. Yhteinen aika on ollut kortilla (lähinnä hänen menojensa vuoksi) ja se on aiheuttanut riitoja. Nyt emme ole pitäneet yhteyttä lainkaan kahteen päivään, vaikka tavallisesti olemme yhteydessä edes puhelimella päivittäin. Loukkaannuin viimeksi (omasta mielestäni ihan syystä) kun tekstailimme ja jätin sitten lopulta vastaamatta hänen viestiinsä. En jaksaisi moista tilannetta enää. Kumman siis kuuluisi ottaa yhteyttä nyt? Tiedän miehen ajattelevan että minä en enää vastannut hänen viimeisimpään viestiinsä joten minun kuuluu ottaa yhteyttä. Mutta minulla on taas sellainen olo että hänen kuuluisi ottaa minuun yhteyttä ja pyytää anteeksi että loukkasi minua. Kaksi samanlaista jääräpäätä niin lopputulos on tässä...
Kumman kuuluu ottaa yhteyttä?!
JääräPää
101316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ajattelit sen viisastenkivesi löytää? Teistä voi kyllä sanoa, että ansaitsette toisenne, mutta tuolla menolla ette toisianne tule saamaan, surullista. Toivottavasti viihdytte sinkkuina.
Yleensä se kumpi välittää enemmän, ottaa toiseen yhteyttä.
ai, tämä olikin mielenkiintoinen tieto. vanhaksi piti elää, enenkuin tämän tajusin, no, ns uus-sinkkuna tulee vielä uusia asioita eteen. mihin tämä väite muuten perustuu?
Yleensä se kumpi haluaa ottaa yhteyttä, sen myös tekee.
(ikiaikainen kumppanipuhelinten perinnesalaisuus)
kellä on vastausvuoro, tässä tapauksessa sinä. Tietenkin sillä edellytyksellä, että haluat pitää yhteyttä. Jos toinen jättää vastaamatta, se on merkki pysyä erossa, eikä sen jälkeen kannata itseään tyrkyttää.
Sama koskee tapailua, jos toisen pitää jatkuvasti olla aloitteellinen, niin sitä ei kannata jatkaa. Se on merkki, ettei toinen ole kiinnostunut riittävästi.
°°Loukkaannuin viimeksi (omasta mielestäni ihan syystä)°°
Oma mielesi siis ratkaisee, eikä hänen mieli kiinnosta pätkääkään.
°°Mutta minulla on taas sellainen olo että hänen kuuluisi ottaa minuun yhteyttä ja pyytää anteeksi että loukkasi minua. °°
Tyyppi ei tiedä olostasi tietenkään mitään.
Ei tuollaista kiukuttelua aikuinen taho jaksaa. Toi sitte määrää kohtalosi pätkäparisuhteittesi helminauhassa, kunnes viimein luovut siitä tavasta.
Minkäs takia oot muuten ees jääny oottelee mitään anteekspyyntöö toiselta?
Voithan sä sen iteki tehä! Ethän sä siihen ketään senkummemmin tarvii. Jos luulet et se jotenki sun kannaltas menee paremmin ku toinen pyytää, ni erehdyt kyllä pahemman kerran.
Täytyy sun jokatapauksessa antaa se anteeks! Förskottia nyt vaan sukkelaan ja voit taas alkaa elää ilosena eteenpäin. Bonuksena huomaat ettet oo enää vaillakaan mitään pyytelyä. Lisäksi seuraavilla kerroilla se onkin aina helpompaa ja alkaa tosissaan sujua. Eikä tässä vielä kaikki, sillä tulevaisuus hymyilee kun et ole enää riippuvainen toisten odottelusta, eikä sekään maksa enää mökötyspäiviä.
Onhan se tietysti ymmärrettävää jos ei millään pysty kykenee osaamaan antamaan anteeks mitään, ilman et joku on sua motivoimassa, ni kai sit on mököttää pakko, vaikkei haluis. Tai sit vaan haluu kun se mieli nii tekee ja määrää, ni ei voi mitää.
Jos yhtään tuntuu et toimit jääräpäisesti hänen suhteensa,annan hänen joko keventää otettaansa tai mennä.Boies - the boys who cheat.
Kuule Jääräpää, jos tekstittelitte, ei mies varmastikaan huomannut loukanneesi sinua. Olisit vastannut; nyt loukkaannuit!
se olen minä joka soittelee ensin, sillä tyttökaverini käyttää ihan tuota samaa klik-menetelmää suuttuessaan. Yleensä kun hän sulkee puhelimen niin en soita heti takaisin vaan ehkä muutaman tunnin päästä. Jos hän on vielä pahalla tuulella eikä vastaa niin silloin tiedän, että nyt on piru irti, eli tiedossa on pitkä faitti! Jos hän vastaa: "Mitä nyt!" niin silloin tiedän, että saan hänet leppymään hetken juteltuani hänen kanssaan.
Pitkä riitely tarkoittaa meillä seuraavaan päivään tai iltaan menevää radiohiljaisuutta ja se on mielestäni mitä pirullisinta kiusantekoa! Senhän tyttökaverini tietysti tietää. Siksi en aloita säälittävää soitto- tai tekstiviestipommittelua, vaan soittelen silloin tällöin parin tunnin tai viiden tunnin välein. Joskus olen miettinyt maksavani samalla mitalla takaisin ja sulkemalla puhelimeni vaikka kahdeksi viikoksi. Ehkä niin pitäisi tehdäkin, mutta teidän tapauksesta näkee ettei sekään ole ihan oikein. Sitä sanotaan, että tykätään ja rakastetaan toista, mutta silti käyttäydytään suuttuessa näin hölmösti. Tyhmää!