Iski ahdistus joka pitää purkaa ulos.
Minulla on suht lähellä asuvia ystäviä ehkäpä 2 kpl, muut asuvat puolen Suomen päässä entisellä kotipaikkakunnalla. Näillä kahdella ystävällä on samanikäiset vauvat kuin minullakin ja toisen kanssa ollaan vasta tutustuttu, toisen kanssa tunnettu useita vuosia.
Ahdistukseni liittyy tähän ystävään, jonka olen tuntenut kauemmin. Olen aina ollut hänelle apuna, hakenut isompaa lasta päiväkodista, hoitanut lasta, auttanut kun isompi lapsi oli vielä vauva, muuttopuuhissa tottakai mukana.. kaikkea mahdollista olen tehnyt mitä vain olen pystynyt. Ystäväni on aina sanonut et häneltä sit voin milloin vaan pyytää vastapalveluksia.
Nyt uuden vauvan tullessa oli puhetta että puuhastellaan porukalla jotain kun ollaan samaan aikaan kotona vauvojen kanssa.. Mikään ei ole pitänyt paikkansa, aina kun pyydän että nähtäisiin niin on muuta tekemistä, minä voin vauvani kanssa toki mennä heille käymään joskus, mutta eivät ole koskaan käyneet meillä vauvansa syntymän jälkeen.. jos jotain on saatu sovittua, se on peruuntunut viime hetkellä. Mua harmittaa, enkä ole enää tätä ystävää vähään aikaan minnekään pyytänyt enkä varsinkaan ole pyytänyt häneltä apua, koska sitä en ole tähänkään mennessä saanut. Tiedän että hänellä on satoja ystäviä ja olen kertonut että minulla vain kaksi joiden kanssa olisi mahdollista nähdä.
Huh, mitä valitusta! En tiedä voinko enää enempää tehdä, jos olen tälle ystävälle suoraan sanonut että olisi mukava nähdä useammin ja että olen yksinäinen. Hänen puheissa olen hänelle hyvä ystävä, mutta miten se näkyy? Onkohan käynyt niin, että että aika on ajanut ystävyyden ylitse..
Helpotti kirjoittaa ajatuksensa. =)
Minulla on suht lähellä asuvia ystäviä ehkäpä 2 kpl, muut asuvat puolen Suomen päässä entisellä kotipaikkakunnalla. Näillä kahdella ystävällä on samanikäiset vauvat kuin minullakin ja toisen kanssa ollaan vasta tutustuttu, toisen kanssa tunnettu useita vuosia.
Ahdistukseni liittyy tähän ystävään, jonka olen tuntenut kauemmin. Olen aina ollut hänelle apuna, hakenut isompaa lasta päiväkodista, hoitanut lasta, auttanut kun isompi lapsi oli vielä vauva, muuttopuuhissa tottakai mukana.. kaikkea mahdollista olen tehnyt mitä vain olen pystynyt. Ystäväni on aina sanonut et häneltä sit voin milloin vaan pyytää vastapalveluksia.
Nyt uuden vauvan tullessa oli puhetta että puuhastellaan porukalla jotain kun ollaan samaan aikaan kotona vauvojen kanssa.. Mikään ei ole pitänyt paikkansa, aina kun pyydän että nähtäisiin niin on muuta tekemistä, minä voin vauvani kanssa toki mennä heille käymään joskus, mutta eivät ole koskaan käyneet meillä vauvansa syntymän jälkeen.. jos jotain on saatu sovittua, se on peruuntunut viime hetkellä. Mua harmittaa, enkä ole enää tätä ystävää vähään aikaan minnekään pyytänyt enkä varsinkaan ole pyytänyt häneltä apua, koska sitä en ole tähänkään mennessä saanut. Tiedän että hänellä on satoja ystäviä ja olen kertonut että minulla vain kaksi joiden kanssa olisi mahdollista nähdä.
Huh, mitä valitusta! En tiedä voinko enää enempää tehdä, jos olen tälle ystävälle suoraan sanonut että olisi mukava nähdä useammin ja että olen yksinäinen. Hänen puheissa olen hänelle hyvä ystävä, mutta miten se näkyy? Onkohan käynyt niin, että että aika on ajanut ystävyyden ylitse..
Helpotti kirjoittaa ajatuksensa. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä löytää uusia ystäviä ja panosta enemmän tähän toiseen ystävääsi. Äitiys vie voimavaroja, pienten lasten kanssa on raskasta ja lapsia hankittuaan lapset täytyy kuitenkin asettaa etusijalle kavereiden sijaan. Älä painosta häntä. Lapsettomana ei voi ymmärtää, miten raskasta äitiys on, kun ei kertakaikkiaan jaksa eikä välttämättä huvitakaan seurustella kavereiden kanssa.
Niinhän se äitiys vie voimavaroja, onneksi meille äideille on olemassa kaikenlaisia kohtaamispaikkoja..kait sieltä sitten voi löytää uusia ystäviä, ajan kanssa. Vielä tuosta ystävästä, tapailee ja menee kyllä monen muun kanssa jatkuvasti, et ei oo siitä kii etteikö ehtis tai ei jaksais lastenhoidon ohessa. Mut, täytyy katsoa miten sen ystävyyden kanssa käy, mukava olis kyllä jos ystävyys jatkuisi ja meidän samanikäisistä vauvoistakin voisi olla kasvaessaan toisilleen seuraa.