Hölmöilin pariin otteeseen keväällä, kun työkaveribileissä jostain käsittämättömästä syystä pussailin toista miestä. Jäin kiinni ja oli pakko tunnustaa.
En voi uskoa, että kaikesta huolimatta hän antoi mulle anteeksi. Maailman kultaisin mies. Saisipa tehdyn tekemättömäksi!
Onko muilla kokemuksia tällaisesta, ja miten olette päässeet asian yli? Kuinka kauan kestää, ennen kuin luottamus taas pelaa?
Mies on ollut surullinen, mutta ei haluaisi enää puhua asiasta, vaan katsoa tulevaisuuteen. Humalassa kuitenkin tapellaan asiasta monesti.
En voi uskoa, että kaikesta huolimatta hän antoi mulle anteeksi. Maailman kultaisin mies. Saisipa tehdyn tekemättömäksi!
Onko muilla kokemuksia tällaisesta, ja miten olette päässeet asian yli? Kuinka kauan kestää, ennen kuin luottamus taas pelaa?
Mies on ollut surullinen, mutta ei haluaisi enää puhua asiasta, vaan katsoa tulevaisuuteen. Humalassa kuitenkin tapellaan asiasta monesti.
Vastaukset 12
Vanhimmat
et enää hölmöilisi. itse en varmaankaan pystyisi antamaan moista anteeksi.
olen nähnyt tapauksia joissa puoliso on luvannut että "en enää koskaan tee moista" ja sitten kumminkin on jonkin ajan päästä tullut ero kun ei ole puoliso pystynyt pitämään lupausta.
ja siitä en tiedä pystyykö tuommoista asiaa unohtamaan. jotkut ehkä pystyy, itse en.
..voi menettää ainoastaan kerran.
Miehes tulee AINA epäilemään sua...ja syystäkin....
Mun mielestä kerran tehty pussailumoka ei ole vielä "yli rajan" ja luottamus voi vielä palata.
Sun pitää ottaa opiksesi ja itteäsi niskasta kiinni! Oliko keväällä joku juttu suhteessa, minkä vuoksi oireilit noin? Itse päädyin kerran pussailemaan vierasta tyttöä ja olin jo taksissa matkalla sen kämpille, mutta tulin järkiini.
Avovaimolleni en ole tilanteesta kertonut, miyya se liittyi tilanteeseen, jossa suhteemme voi muutenkin aika vaisusti ja oli seurausta siitä. Herättelevä kokemus. Tajusin sen jälkeen, että morsiameni on mulle todella tärkeä ja rakas
Jaksua teille molemmille ja onnea tulevaisuuteen.
edes joltakin saa tukea. Oltiin muutettu pari kk takaperin yhteen ja kai mulle iski joku "ahdistus" - olin ennen tätä suhdetta sinkku seitsemän vuotta. Noihin aikoihin löysin myös vahingossa miehen puhelimesta viestin, joka paljasti hänen olleen yhteyksissä entiseen lomaromanssiinsa. En kyllä muista, tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen omien mokailujeni. En ole viestistä miehelleni edes kertonut, vaikka hän onkin haukkunut minut pahasti noista omista hölmöilyistäni...
Niin että tukea kaipaat.
Miksi pettämistä tai melkein pettämistä pitäisi ymmärtää? Miksi sinua pitäisi tukea ja taputella päähän "voi voi tyttö parkaa, kun joutuu kohtaamaan seuraukset teoistaan."
Sitä elämä on - teoilla on seuraukset ja ne on kannettava, vaikka ei aina herkkua olisikaan.
Tarkoitin lähinnä sitä, että yleisesti täällä tuomitaan lutkaksi (ja ketään muuta kuin omaa miestäni en kuitenkaan ole pannut), vaikka tosiaan tiedän että olen mokannut ja kadun sitä todella paljon. En juurikaan nuku.
Kiinni jäätyäni tajusin, miten paljon miestäni rakastankaan ja miten paljon hän rakastaa minua. Yksi ongelma hölmöilyjeni takana oli juuri se, että mies oli jokin aika sitten kertonut, ettei tiedä rakastaako minua. Ilmeisesti tämä avasi meidän molempien silmät. Nyt vain toivon, että pääsisimme siitä nopeasti yli. Aikaa se varmasti vie.
Valehdellaan vahinko pienemmäksi... vai miten se laulu menikään...
Muistetaan nyt kuitenkin, että tässä puhuttiin pussaamisesta, ei esim. sänkyyn hyppäämisestä. Pitkässä parisuhteessa tulee väkisinkin kurttuja, joista sitten selvitään tilanteen edellyttämällä tavalla. En mä ainakaan jaksaisi kovin pitkään yhdestä pussailusta tapella...
Etsi kaltaistasi seuraa, omalta tasoltasi.
"Humalassa kuitenkin tapellaan asiasta monesti."
Tiedät tehneesi väärin, joten miksi tappelet aiheesta? Kaadoit miehelle paskaa niskaan olemalla epäluotettava, hän kaataa sulle paskaa niskaan syyttämällä ja solvaamalla, kenties. Eikö se ole hänen oikeutensa?
Ei todellakaan paras tapa käsitellä tapahtunutta, mutta jos mies ei muuhun pysty niin ota tyynesti vastaan vaan äläkä ala inttää vastaan. Tosin humalassa harva käyttäytyy järkevästi. Ja joo - ei sitä loputtomiin tarvi sietää, mutta toisaalta... Tuollaisten haavojen paranemiseen voi mennä tosi kauan.
Vaihtaisin lukot kun tuollainen lutka poisuu kotoa
luottamus ei palaa ikinä. Anteeksiantaa voi, mutta suhde on sen jälkeen paikattu ja rikki ja epäluottamus jäljelle " jos kerran niin miksei toisenkin kerran"...ehkä olette onnekkaimpia kuin mieheni ja minä.