Voiko rakastaa ilman ystävyyttä?
Onko ystävyys rakkaussuhteen pohjana oleellista?
Onko ystävyys rakkaussuhteen pohjana oleellista?
Ystävyydestä ja rakkaudesta.
.......
31182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
oma suhteeni perustui alkuun ystävyydelle ja toveruudelle, joka vasta myöhemmin syveni rakkaudeksi.
rakastaa ilman ystävyyttä. Enkä ole rakastanut. Kyllä sen ystävyyden on oltava pohjana kaikelle naisen ja miehen välisissä suhteissa. Sen vankempaa pohjaa ei parisuhteelle edes voi saada kuin mitä ystävyys on.
En itse koe et minkäänlainen "ystävyys" olisi välttämätöntä rakastumiselle.
voi ilman ystävyyttäkin. Puhuttiin rakkaudesta.
..ole mitenkään yksiselitteisiä. Rakkaus voi kukoistaa ilman varsinaista ystävvyyttäkin...se on yksilöllistä...
kohdata syvemmällä tasolla, niin sitten.
..määrittelet?! XD
Eiköhän jokainen parisuhde ole ihan yksilöllinen tapaus ilman naurettavia yleistyksiä... ;)
pöytään, kun vettä vaan. Totta vitussa jokainen parisuhde on yksilöllinen, mutta silti niissäkin on yleispiirre.
..mitään kaavaa siihen rakentamaan, et miten jokaisen parisuhteen pitää muodostua jne...kuten jo sanoinkin..ainoa yleispiirre on se, että kyseessä on 2 ihmistä, jotka välittää toisistaan...ei muuta...
Äläkä tee sitä virhettä, että oletat mun "huutavan", koska kirjoitan otsikon isolla.. ;)
Ihastumista, rakastumista, hetken huumaa ja fyysistä vetovoimaa voi tuntea ihmiseen, jota ei silti pidä ystävänään ja jota ei perinpohjin tunne. Mutta rakastaa ei voi ilman ystävyyttä.
asuu yhessä muutakun parhaan ystäväni kanssa, suhteessa voisin olla mustasukkainen naiseni naisystävillekin jos tuntuu että nainen jakaisi asioita muiden ystävien kanssa mutta ei mun. Kyllä nyt joskus sillä vois olla niitä "tyttöjen juttuja" joista se puhuis tyttökaverien kesken muttei kovinkaan paljoa. Minusta siis toimiva parisuhde perustuu sekä rakkauteen että ystävyyteen.
luonteeltani. Mä kans oon aina halunnut olla se kaikkein paras ystävä sille, jonka kanssa seurustelen. Oon silti koittanut vanhemmiten hiukan höllentää otetta.. meinaan tuskin kovinkaan moni mies jaksaa mua, mua ja aina vaan mua..:D
..ole melkosen ahdistavaa ja kohtuutonta jos vaadit, että sun täytyy olla kumppanisi paras ystävä?! Puhumattakaan epärealistisuudesta...
koskaan onnistunut.. mutta se on vaan tehnyt mut surulliseksi. Tai on tuntunut siltä, et oon ihan yhdentekevä, kunnei mulle voi ees puhuu mitään "miesten juttuja". Tollasta ongelmaa ei oo kun on miesten kanssa kaveri. Silloin ne puhuu ihan normaalisti. Mutta parisuhteessa lakataan puhumasta. Siksi tuunkin varmaan miesten kanssa kaverina paremmin toimeen, ku suhdemielessä. Koska mä tarviin sitä puhumista.
ainakaan epärealistista oo, sulle ehkä mutta kaikki ei oo samanlaisia kuin sinä.
Toki kumppanille tulee antaa myös omaa tilaa niinkuin hyvät ystävät tekee toisille.
..että parisuhteessa puhuminen "miesten jutuista" ei ehkä kuitenkaan loppupeleissä olis hyvä ratkaisu.
Ei se tarkoita etteikö kumppanisi olisi sulle avoin, vaikka et mitään äjien auto-pillu-urheilu-kalja-juttuja häneltä kuuliskaan. ;)
Olenko väittänyt, että kaikki ovat kuten minä?! En mielestäni... Enkä myöskään ole kiistänyt ihmisten erilaisuutta vaan päinvastoin... Tämä palsta vain tuntuu ottavan seipään anukseensa kun en ole mainstreamia... ;)
En itse edes haluais tietää sen kummemmin mitään kumppanini menkoista tms...ja tuskin hänkään ihan kaikkea haluaisi inhorealistisesti musta tietää...
Joku, edes pieni, mystiikka on hyvä säilyttää.. ;D
...noita kuulee iha riittämii miespuolisislta kavereilta..=o)
..miehen ei niist tarvii puhuu...
=o7
..ellei välttis taho..mu hyväs suhtees musta voi puhua ihan mistä vaan...
ainakaan tietääkseni että kaikki olisivat niinku sinä. Kommentoin vain sitä kun puhuit siitä epärealistisuudesta, ainakin oman suomen kielen ymmärryksellä se kuulosti siltä että puhuit että se on epärealistista noin yleisellä tasolla, ja siihen täsmensin että meitä on erilaisia ja kaikille se ei välttämättä ole epärealistista. No hyvä jos asia on nyt selvä eli se on sulle epärelistista muttei kaikille.
Jotkut nauttii siitä että saa seivästä anukseensa ja suotakoon se heille. ;)
..voi puhua mistä vaan ei silti tarkoita, että pitäisi puhua mistä vaan! ;)
että kaikesta haluisin puhua.. Lähinnä huolista ja murheista toivoisin puhttavan mulle, eikä vaan siellä äijäporukassa. Kunnei puhuta, niin tulee tunne, et vittuako se mun kanssa on jossei mulle edes voi puhua mistään.
Hain sillä epärealistisuudella sitä, et jos esim vaikkapa 4-kymppisenä rakastuu, ni voi olla melkosen epärealistista olettaa, että olis sen kumppanin mielestä se "paras"ystävä. Esim jos toisella osapuolella onkin lapsuudenystävä jonka kanssa on elämää koettu ja nähty alle kouluikäisestä saakka tms...ei siinä enää ykskään kumppani ohi mene siinä ystävyysasteikolla. Eikä pidäkkään...
Mutta eihän tämä toki silti tarkoita etteikö tämä hlö voisi silti rakastaa kumppaniaan...vaikka se lapsuudenystävä olisikin se paras ystävä.. ;)
Tulikohan tarpeeksi sekavasti selitettyä?! X)
..ei todellakaan..=o)
..mut meinaan et hyväs suhtees mistään puhuminen ei oo kiellettyä...koska kielletyt puheen aiheet tekee väääjäämättä "väliseiniä"..parin avoimeen yhteyteen...
..en toki sano et kaikki haluaa ollakkaan avoimia kirjoja toisilleen..mutta mä en pystysi olemaan miehen kanssa jolle en voi olla 100 prosenttisesti avoin itteni..ihan kaikessa..=o)
..sitä samaa toivon mieheltäkii...et uskaltaa avautua mulle ihan kaikesta..toki itse määräten mistä haluaa avautua..muttei jätä siksi puhumatta mistään et pelkää mun suhtautuvan puhumiseen mistään kielteisesti...kaikesta saa puhua mulle..oon silleen avoin kaikelle puhumiselle..vaikken oisikaan avoin tekemään kaikkea mitä puheen myötä ehkä odotettaisiin mahdollisesti tapahtuvaksi..=o)
..nii
..nyt selvä ero, et puhuuko "mistään" vai valikoidusti! ;)
Ja esim jos miehesi on vittuuntunut suhun (olipa syytä tai ei..), ni ehkä on parempikin et hän ensin hiukan ruotii asiaa äijäporukassa ja saa mahdollisesti perspektiiviä asioihin kuin, että tulee haastamaan riitaa sun kanssa...
Näin ainakin omasta mielestäni...
Turha tappelu on nimenomaan turhaa tappelua...
paljon rakkauteesi sitä sisältyy?
..niiko..on hyvä tietää et toiselle saa ja voi puhua mistä vain niin tahtoessaan..iliman et tulee ilmiriita..taikka on lokero yksi ja lokero kaksi joista ei missään nimessä saa puolisolleen puhua..=o)
...jotekii helpompaa luoda luottamussuhde toiseen kun sen tietää ettei mistään ole pakko olla hiljaa...et jos jokii mietityttää nii sen saa puhua avoimesti auki oman puolisonkin kanssa..=o)
..siksi koen et mä oon mieheni kanssa parhaat ystävät..niiko hääki on sanonnu et oon hänen paras ystävä sen lisäksi et olen vaimo...mut ei se meiltä sulje muita ystäviä poies...on myöskii asioita joista toiselle voi puhua mutta toinen ei niistä asioista ole kovin hyvin perillä...silloin niistä voi puhua mut ne jää helposti pinnalliseksi puheeksi..sen syvemmin asioihin perehtymättä...
mm..siksi tykkään olla täällä pälisemässä..niitä asioita joita ehkä mun mies ei mun kanssa sen syvemmin aina jaksa jaaritella..=o)
...että tieto siitä, että voi puhua toiselle mistä tahansa on itseasiassa tärkeämpää kuin itse puhuminen...?! ;)
..sie sen sanoit lyhyemmin..=o)
...juuri niin tieto siitä et toiselle vois puhuu mistä tahansa on tärkeää..=o)
..puhuu sitten mitä puhuu..kunhan ei evää asioita jokka koskettaa loppuviimeksi kummankii elämää joteki oleellisesti..ehkä mä nyt en tarvi tietää miehen työpöydän mittoja töissä taikka jotaki projektii piirusta piiruun...mut toki puhuu se niistäkii välil..ja mie nyökin tietäväisenä..x'))))
...heh...mut juu juuri niiko sanoit..=o)
...*spot*..
Niin mä väitän, että ystävyys ja avoimuus on keskeisin asia suhteen onnistumiselle niinku loppupeleissä. Näillä kriteereillä hyvin harva on ylipäätään kykeneväinen suhteeseen.
...een tiiä miten toista pystysi rakastamaa tuntematta..ja tuntemii vaatisi jonkinmoista ystävyyttä/toveruutta...lähempää tuntemista kuin vain moi ja hei..ohimennen...=o)
..ihastumista ilimanmuuta voi tuntee moi ja hei ohimennenkii ihmisiin..koska ihastuminen tapahtuu ensiaskelissaan jo kun näet ihmisen...ja ihastut olemukseen..taikka vain ulkosesti...taikka yhessä siihin mimmosena näet ihmisen varsinaisesti hänt tuntematta..=o)
..ihastua voi pelkän mielikuvankin perusteella...siis meinaan jopa näkemättä..luoden mielikuvia ihmisestä vaikkapa tekstin takana..ihastumista on eri asteista..eri laatustakin..
..mu rakkaus minusta vaatii tuntemista..
hmm..minusta rakkaussuhde voi alkaa ennen ystävyyttä..sekä toisinpäin..
=o)
..rakkaussuhteissa ollaan tunteilla samoilla taajuuksilla..ts. rakkautta voi olla puolin ja toisin tai vain toisin...
=o7
..rakkauden määräkään ei ole koskaan vakio...