Onko ihmisiä, jotka on ihan täysin vapaaehtoisesti yksin? Mistä se johtuu omalla kohdallasi? Voisitko kuvitella, että tapaisit jonkun, rakastuisit ja aloittaisit suhteen? Yrittäkää joku vapaaehtoisesti yksin oleva selittää mulle tätä ilmiötä! Puuttuuko teiltä tarve löytää joku? Eikö teillä ole seksuaalisia tarpeita?
Vapaaehtoisesti yksin?
ei_ymmärrä...
66484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
..sellaisiakin jotka ihan oikeasti haluaa olla yksin...
En vaan itse pysty ymmärtämään heitä...ei sopisi mulle...
ymmärrä edes sitä, että aloitus suunnattiin niille toisenlaisille
..estä myös muiden kommentointia.
Jos esim teet aloituksen pelkästään miehille, ni voit olla 100-varma et saat myös naisten kommentteja...tätä kutsutaan keskusteluksi! ;)
pastalle, jossa kysytään treenivinkkejä, ja kommentoin joka ketjuun etten treenaa lainkaan enkä ymmärrä kuka viitsii treenata, mutta kai joku treenaa ja ehkä osaa neuvoakin aloittajaa
..ainoa valopää siellä, joten terve menoa! X)
.
Aina on erimielisiä. Itte menin kerran jollekkin karvanpoistopalstalle lueskeleen neuvoja mikä olis paras tapa sheivata.. niin et ikinä arvaa! Siellä oli myös niitä kommentoimassa joiden mielestä naturelli rehotus on paras "ei sun tarvi sheivata, karvat on kiihottavia yms.""
Heh, kun oli hauskaa. Yhden yön jutuissa taitaa olla enemmän kirjoittelijoina lutkittelijoita ja pettämispalstalla niitä jotka haukkuu pettäjiä jne. jne.
Kuuluu asiaan :)
.
..olis melkosen tylsää kirjoitella ku kaikki olis aina samaa mieltä joka asiasta. ;)
Joitakin tuntuu vaan ärsyttävän se, että keskustelua syntyy...mikä sit taas on (ainakin mun nähdäkseni) juuri näiden palstojen tarkoitus.. =)
HIENOA UUDEN MIESYSTÄVÄN VOI LÖYTÄÄ YLLÄTTÄVISTÄ PAIKOISTA
SIINÄ VINKKI NAISILLE................JOS PENKKIPUNNERUS KIINNOSTAA
WTUN UUNO INNOSTUU TAAS KINAAMAAN:(
.
Sekin näkyy ärsyttävän jos vastaa "väärä" sukupuoli mutta oikeasti kun miettii, niin kyllähän naisillakin on kokemusta siitä kuinka mies käyttäytyy. Nainen on voinut olla vaikka kuinka monen miehen kanssa pidempäänkin, ja omaa aika laajaa tietotaitoa erilaisten miesten käyttäytymisestä eri tilanteissa.
Pah, hyvä vaan kun edes keskustelua syntyy ettei nyt ihan kuollut palsta ole :)
.
En edelleenkään keskustele vajakkien (sun) kanssa...usko huvikses...tää oli täs sun osalta...
..on mielestäni antoisampaa saada aiheeseen kummankin sukupuolen näkökulma...harvemmin siitä ainakaan haittaa on! ;)
ja rupea rauhoittumaan olet näköjään raivoa täynnä.
Kova kunto näköjään portsarilla on---vapaapäivälle liikaa energiaa ja järkeä vailla joka keskustelussa munailemassa imagoasi
hijacking this discussion also? get lost monkey
Naiset veikkailevat sellaisiakin, että joku raskausarven näkeminen saattaa järkyttää miehiä niin, ettei ne semmoisen nähtyään enää kykene seksiin. Naisten puheet ovat sekamelska omia riittämättömyyden tunteita ja muita asioita, eikä niistä usein edes mitään järjellistä asiaa löydä. Jos nainen vastaa viestiin, hänen pitäisi samalla kertoa kaikki tunteisiinsa sillä hetkellä vaikuttavat asiat, jotta muut voisivat suodattaa niiden vaikutukset vastauksesta pois. Esim. kaverin uusi vauva, eilinen riita tai sopiminen poikaystävän kanssa, suhteen katkeaminen tai uuden ihastuksen löytyminen ovat vain muutamia asioita, jotka vaikuttavat voimakkaasti naisen vastaukseen. Jos joku kysyy miehistä jotain, naisen ei kannata vastata siihen mitään, sillä hän kuitenkin vastauksessaan purkaa vain omia senhetkisiä tunteitaan liittyen ajankohtaisiin oman elämänsä koettelemuksiin, eri päivänä tai eri viikolla vastaus olisikin aivan toisenlainen. Kysyjälle sellaisesta vastauksesta ei ole mitään iloa, lähinnä vain haittaa.
tiedän hankalan luonteeni joten turha sillä on kiustata ketään livenä :)
http://www.youtube.com/view_play_list?p=33880F0D62AB1A2B&playnext=1&playnext_from=PL&v=nKJRKgTBAPQ
Niin monta asiaa voi harrastaa yksinkin hengaamatta pubissa, Mklubissa tms.
Minä kyllästyn tyhmien seuraan ja nalkutuksiin
Ei tarvitse kellosta katsoa nukkumisaikoja Skypestä löytyy juttukavaereita eri aikavyöhykkeeiltä koska tahansa.
Jutskaan ihan pelkkää smalltalkiakin, jos juttukaveri on kiinnostava.
Harvoin päästän kotiini ketään kaljoittelemaan----mieskulttuurin huono puoli.
Kaverin luokse aina viinakassin kanssa tai vielä merimiehenä oli baarikaapissakymmeniä pulloja aina.
SAATANAN MAAKRAVUT OVAT KAMELEITA---YRITTÄVÄT JUODA VARASTOON VUODEN HUMALAT
.... Et arvaa kuinka henkäisen helpotuksen huokaisun aina kun menen illalla nukkumaan. Ei ole ketään viemässä tilaa eikä pakottamassa ihme asentoihin. Olen jonkin verran aseksuaali mutta en ole todellakaan vuosikausiin ollut seikkailemassa taikka tositarkoituksella luomassa suhdetta kehenkään mieheen. Onneksi netissä voi kommunikoida erilaisten ihmisten kanssa . . .
.
Mä olen jo aika paljon yksin, koska yksi "lapsi" (siis se on _aikuinen_) ei asu enää mun luona, ja kaksi muuta on jo niin isoja että huitovat omissa meinoissaan aina vaan enemmän ja enemmän. Miestä ei ole.
Voin kuvitella tapaavani mutta ei se mun maata kaada vaikka ei tapaiskaan. Ei mulla ole mitään pakkoa olla kenenkään kanssa, ja sillä en varsinaisesti etsi ketään. Tulee jos on tullakseen, ja jos ei tule niin sou what.. ilmankin pärjää.
.
On olemassa ihmisiä, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin.
Omalla kohdallani se johtuu siitä, että haluan olla yksin. Lopetin jokunen aika sitten vuosikausia jatkuneen suhteen. Juuri nyt on hyvä olla yksin.
Aion maksimoida tätä nautintoa syksyn mittaan myös matkustamalla pariin paikkaan ypöyksin. Nautinnollista.
Voisin kuvitella itseni parisuhteeseen "sitten joskus".
Epätodennäköiseltä kuitenkin tuntuu, että sattuisin törmäämään sellaiseen yksilöön joka minua miellyttäisi rakkauteen saakka. Olen sillä tavalla hankala, että minua ei voi miellyttää millään muulla tavalla kuin olemalla aidosti oma itsensä.
Jossain taisin leikkimielellä kirjoitella, että haluaisin rohkean elämänsoturin, enkä mitään gerbiiliä.
Onhan se joskus kiva jossitella ja ajatella, että olisi mukava vanheta jonkun kanssa yhdessä. Toisaalta voinhan mä vanhana muuttaa palvelutaloon parhaimman ystäväni kanssa, pelailtas korttia jä äksyiltäs kodinhoitajalle..
Tarve löytää joku? Ei ole koskaan luultavasti tunnistettavaa tarvetta ollut, asiat on vain loksahdellu paikoilleen. En usko, että puolisoa tms. voi etsiä tai löytää. Se vain sattuu kohdalle jos sattuu.
Seksuaalisista tarpeista..Ovat psykologien mukaan perustarpeita.
Mutta asiassa on sellainen puoli, että jos polttaa tassunsa ja on kuono ihan ruvella niiden hommien puolesta, niin aikansa kestää, ennenkuin mirri siitä piristyy mouruilemaan seuraavan kerran.
Seksi ei just nyt hirveästi kiinnosta, edes itseni kanssa.
eipä mulla ainakaan ole mitään tiettyä syytä, mihin miestä nyt tarvisin, kun lapsetkin on jo tehty ja kaikkiin käytännön hommiin saan apua ihan muiltakin miehiltä, etten tarvii omaa miestä niihin "miesten hommiin". Enkä yksinkertaisesti edes tiedä, mihin koloon sen miehen elämässäni lykkäisin. Mulla kun on ihan tarpeeksi ihmisiä jo elämässäni, eikä heillekään kaikille tahdo löytyä aikaa. Joskus kun on pakko saada olla ihan yksinkin. Tulisin varmaan hulluksi jos joutuisin kokoajan olemaan jonkun ihmisen seurassa, ettei päivääkään sais olla yksin.
Mä en ole koskaan etsimällä etsinyt seuraa. Muutamat harvat parisuhteeni, joissa olen ollut, ovat alkaneet puolivahingossa, enemmän ja vähemmän miesten tahdosta, kuin omastani.
En vaan koe olevani parisuhdeihminen. Enemmän olen erakkoluonteinen, kuin mikään kovinkaan sosiaalinen.
Joku viikonloppu- tai kaukosuhde vois toimia mun kohdalla hyvin, mutta parhaiten kai vaan ystävyys. Ja voihan se ystävyyskin olla hiukan syvempää muotoa, jos vaikka hellyydenkipeys iskee, niin on sentään joku jolta sitä saa..miksei seksiäkin, mutta se taas vaatii jo tunteet multa mukaan:)
Seksi on kyllä ihan liian yliarvostettua. Omat kädet kun toimii, niin ei tarvii hässiä tuolla ympäriinsä.
vapaaehtoisesti yksin, koska olin joskus päälle parikymppisenä auto-onnettomuudessa, josta jäi sen verran pahat arvet, etten voisikaan koskaan seurustella. En tiedä olisiko asiat eri tavalla, jos näin ei olisi käynyt, koska olen kuitenkin pari kertaa ollut todella rakastunut ja toisella kerralla mies pyysi uloskin ja vaikutti kiinnostuneelta, joten olisin ehkä "sortunut", jos se olisi ollut mahdollista.
Mutta asiaan; olen suurimmaksi osin ihan tyytyväinen elämääni yksin. Nautin siitä, että saan tehdä mitä haluan, milloin haluan ja saan olla ihan oma itseni esittämättä mitään. Fyysistä kosketusta kaipaan joskus ihan järjettömästi, se on vaikein osa. Toisaalta minua ei voi pettää, eikä satuttaa, kun en ole kenenkään tyttöystävä. Seksin puutetta en pidä mitenkään suurena juttuna, sooloseksi riittää mainiosti.
että minkälaiset arvet sua estää seurustelemasta?
En tahdo kuullostaa tökeröltä, mutta kun en ymmärrä.
Suvussani on neliraajavammainen joka rakastui, seurusteli ja nykyään asuu yhdessä rakkautensa kanssa. (yli 20v jo kestänyt).
Mulle tuli sun kirjoituksestasi sellainen olo, että estätkö sinä itse itseäsi elämästä omaa elämääsi niinkuin haluat?
jo raskausarvet ovat täysi turn-off ja ne nyt on melko pinnallisia ja näkymättömiä. Mulla on useampi ruma arpi vatsassa ja toisessa rinnassa, joten en voi olla alasti miehen seurassa. Tai tietysti voin, mutta mies ei haluaisi eikä pystyisi seksiin kanssani, joten eipä siinä kauheasti ole järkeä. :)
Neliraajavammaisesta näkee heti päälle mitä hän on ja silloin on se äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että se harvinaisuus, joka hänet voi hyväksyä, myös löytää hänet. Minä näytän vaatteet päällä täysin normaalilta, enkä oikein voi alkaa jakamaan itsestäni alastonkuviakaan... :)
mutta minullekin tuli mieleen että taidat estää itse itseäsi elämästä. En tarkoita sitä etteikö elämä ilman parisuhdetta olisi oikeaa elämää, onhan se ihan sitä itseään, mutta niin. Näkemättä arpiasi vaikea kommentoida, mutta sanavalintasi taas kyllä viittaavat siihen, että sinä kyllä tiedät miesten mielipiteet. Mutta sinähän vain luulet tietäväsi, ystäväiseni.
Taas kerran nainen asettelee omia ajatuksiaan miesten päähän. "
Miesten mielestä... jo raskausarvet ovat täysi turn-off ja ne nyt on melko pinnallisia ja näkymättömiä."
Tuohan on ihan täyttä jööttiä. En ole ennen kuullut kuin huonoitsetuntoisten naisten epäilyjä netissä siitä, että ovatkohan raskausarvet turnoff...
"Mulla on useampi ruma arpi vatsassa ja toisessa rinnassa, joten en voi olla alasti miehen seurassa. Tai tietysti voin, mutta mies ei haluaisi eikä pystyisi seksiin kanssani, joten eipä siinä kauheasti ole järkeä."
Äsken määräsit, mitä miehet ajattelevat ja nyt määräät, mihin miehet eivät pysty. Siinä tulikin jo pari syytä, miksei miehet halua seksiä kanssasi. Arpien kanssa niillä ei ole mitään tekemistä, vaan asenteesi.
"Neliraajavammaisesta näkee heti päälle mitä hän on ja silloin on se äärimmäisen epätodennäköinen mahdollisuus, että se harvinaisuus, joka hänet voi hyväksyä, myös löytää hänet. Minä näytän vaatteet päällä täysin normaalilta, enkä oikein voi alkaa jakamaan itsestäni alastonkuviakaan... :)"
Olipa typerästi sanottu. Siinäpä oli jo kolmas syy edellisten lisäksi. On nimittäin mautonta leikkiä kadehtivansa neliraajavammaisia. Toisten aliarviointi ja halveksunta eivät tosiaan sytytä, vaikka niiden esittäjä eläisikin itsesäälissä. Oikeastaan se on aika kamala yhdistelmä.
No ei ole ns.raskausarvet miesten mielestä yöks. Niitähän kudoksen venymisestä johtuvia arpia on sekä naisilla että miehillä.
Et ole ainoa, jolla on isoja arpia keskikehossa.
Ja uskotko, että jos annat jollekulle miehelle (ja itsellesi) mahdollisuuden ihastumiseen, rakastumiseen,miksi sitä nyt halutaankaan kutsua, niin arvet eivät siinä haittaa. Jos mies rakastaa sinua, niin se rakastaa myös sinun arpiasi koska ne ovat osa sinua.
Voisin kertoa vielä esimerkkejä elävästä elämästä, mutta en uskalla, kohtahan kaikki tietää kuka täällä kirjoittelee...:)
Jotenkin tuli niin surullinen olo sun kirjotuksesta.Tekis mieli auttaa jos vaan pystyis. Rakasta niitä arpiasi: ne on todiste siitä että sä olet jäänyt eloon vaikka toisinkin olis varmasti voinut käydä!
kaverin mies valittanut, kun vaimolle on tullut raskausarpia raskauden myötä ja myös tuolla netin isät palstalla siitä on paljon puhetta, joten sikäli voin sanoa tietäväni miesten mielipiteen. Rumat nämä minun arpeni ovatkin, en ole sitä yrittänytkään kieltää.
esimerkiksi isien palstaa ihan täällä suomi.24:llä. Minun arvet on todella pahoja raskausarpiin verrattuna.
"nyt määräät, mihin miehet eivät pysty" En minä määrää, vaan tiedostan. Onhan se ihan luonnollista, että miehen täytyy pitää naista kauniina pystyäkseen saamaan erektion. Minun kanssani se ei ole mahdollista.
"On nimittäin mautonta leikkiä kadehtivansa neliraajavammaisia." Missä minä sanoin kadehtivani ketään? Pieni luetun ymmärtäminen voisi olla tarpeen...
En myöskään sääli itseäni, olen jo vuosia sitten hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen.
mitä enemmän näitä palstoja lukee, sen pimeämmältä porukka alkaa vaikuttaa. Että se netistä... vaikka onhan täällä paljon asiaakin, niin paljon voi jättää omaan arvoonsa.
Miksiköhän kaveriesi miehet ovat valittaneet sulle vaimojensa raskausarpia... outoa. En tiedä heidän valittamisensa laatua, mutta entäs jos olet ottanut ne vähän liian vakavasti, ja itseesi, omista kokemuksistasi johtuen? Jos olet antanut niille enemmän painoarvoa kuin mitä kaveriesi miehet ovat oikeasti tarkoittaneet.
On varmasti miehiä jotka ovat vain sen kauneuden ja sileän ihon perään, mutta on niitäkin miehiä joille se sisin merkkaa enemmän ja/tai joita kauneusvirheet eivät niin haittaa. Kliseistä sanoa, mutta noin se menee.
naista haittaisikaan, mutta miehet ovat visuaalisia ja pinnallisia. Verrattuna niihin juttuihin, mitä mun mielestä kauniit ystävättäreni ovat saaneet kuulla kauniista vartaloistaan, voisin yhtä hyvin olla satakiloinen parrakas rekkakuski. :) Miehet on niin tarkkoja naisen vartalon suhteen. :(
Kyllä minä olen kiitollinen, että jäin eloon, mutta joskus silti toivon, että olisin voinut saada normaalin elämän. Useimmiten olen kuitenkin ihan tyytyväinen. :)
jonka takia jostain syystä lähes tuntemattomatkin tilittää syvimpiä tuntojaan mulle. Kaikissa juhlissakin olen aina varattuna jossain nurkassa kuuntelemassa jonkun murheita... :)
Kyllähän se tietysti tuntuu todella pahalta, kun esimerkiksi muutamaa kuukautta sitten yksi kaveri synnytti ja hänen miehensäkin on kaverini. Mies sitten minulle suruissaan on puhunut siitä, miten hän ei enää pysty kiinnostumaan seksuaalisesti vaimostaan, kun tuli niin paljon arpia. Olen nähnyt kaverini saunassa alasti ja minusta hänen vartalonsa on palautunut synnytyksestä suorastaan hämmästyttävän hyvin! Tekisi mieli sanoa tuolla miehelle, että mitäköhän sanoisit minun vartalostani, jos pari pikkuista venymää noin iljettää!
Kai on olemassa miehiä, jotka ei välittäisi, mutta tuskin niitä on montaa ja se olisi niin vaikeaa, kun en tosiaan voi alkaa antamaan itsestäni alastonkuviakaan, enkä nyt näissä olosuhteissa pystyisi menemään heti sänkyynkään, että mies heti näkisi tilanteen. Ja olisi omituista heti ensi treffeillä alkaa selittämään tätä, mutta ei oikein voisi odottakaan. Joka tapauksessahan maailma on pullollaan paljon kauniimpia naisia ja kun minulla kai kuitenkin on ihan ok kasvot, niin ne miehet jotka voisivat olla kiinnostuneita, pystyvät saamaan paremman, joten se olisi väärinkin miehelle "sitoa" hänet minunlaiseen. Tämä on vain kaikin tavoin niin vaikeaa, etten viitsi edes yrittää sen äärimmäisen epätodennäköisen tilanteen takia, ettei se ehkä haittaisikaan... Ihan ok näinkin. :)
Kannattaako uskoa jos joku tehtailee hölmöjä viestejä useampiin paikkoihin.
Suosittelen käymään täällä läpi useampia palstoja kriittisellä silmällä ja huomaat että siellä on kaikkialla vain yksi tai korkeintaan muutama jotka julistavat vihasanomaansa mielipuolen tarmolla.
(Jos et saa mieltäsi muutettua, niin etsi sellainen jolla on enemmän arpia kuin sinulla).
mutta ne kommentit jää mieleen, enkä pysty unohtamaan tai olemaan ajattelematta sitä. Jotenkin alkaa itsekin ajattelemaan, että se kaikki muu mitä olen on täysin merkityksetöntä, koska minussa on tämä yksi valtava vika ja ettei kukaan mies pystyisi minussa mitään muuta näkemäänkään. Sitä paitsi en usko, että tämä arpiasia olisi sellainen, että vain muutama niitä inhoaisi, koska ne todella ovat ruman näköiset. :( Ja kuten aiemmin jollekin vastasin, niin kun niitä täydellisiäkin naisia on saatavilla, niin miksi kukaan tyytyisi vialliseen.
Sun "ongelma" taitaa olla siinä, että pelkäät ihan järjettömästi hylätyksi tulemista?
Sitä, ettei sinua kuitenkaan rakasteta sellaisena kuin sä olet.
Pelkosi kuulostaa mielestäni vähän kohtuuttomalta.
Joku mies takuulla! rakastuu kilttiin luonteeseesi
jos haluat & uskallat tuoda itsesi hänelle vaan esiin.
Miehilläkin voi olla seksuaalisuuteen liittyviä aiheellisia pelkoja.
Yhdellä voi olla krooninen sukupuolitauti, toinen voi olla täysin
kokematon, ja kolmas mies on pysyvästi impotentti vaikka
leikatun kivessyövän takia. Nämäkään eivät näy päällepäin.
--> mites suhtautuisit itse tällaiseen mieheen?
- hyväksy itsesi, uskalla elää -
ajattelen niin, että on helpompi elää ihan ok elämää kuin ottaa riski ja tulla satutetuksi. En ole koskaan odottanutkaan, että minua kukaan rakastaisi, en ole sen tyyppinen nainen. Mutta en pysty uskomaan, että minua voisi kukaan edes huolia, vaikka kaveritkin kovasti yrittävät usein kannustaa. Mutta he ovat naisia ja kun miehiltä kuulee kauhistelua jo niistä raskausarvista, niin ei riitä uskallus kokeilla. Jotenkin se vain on minun pääni sisällä paisunut niin valtavan suureksi jutuksi ja kaikki aiheesta kuullut ilkeydet jää pyörimään päähän...
Rehellisesti sanoen en mitenkään hirveästi innostuisi miehestä, jolla on sukupuolitauti. Kokemattomuus olisi ihan yhdentekevää, minunkin vähäiset kokemukseni ovat yli kymmenen vuoden takaa. Impotentti olisi kai minulle täydellinen kumppani, kun ei minun kanssani seksiin pystyisi kuitenkaan! :)
seksuaalinen kiinnostuminen kiinni jos synnytysarpiin lopahtaa - ja jos kaverisi on vielä palautunut hyvin synnytyksestä. Lie tuossa nyt jo jotain muutakin... ennemmin voisi luulla tuoreen vauvan ja oman naisensa äitiyden ja huomion keskittymisen vauvaan rassaavan ja laskevan fiiliksiä. Eli tuoreen elämänmuutoksen laskevan fiiliksiä.
Tämä nyt menee jankuttamiseksi, mutta puutunpa vaikka tuohon alastonkuvajuttuun. Niin laita vaan mulle, krhm. Ei mutta, mitä niistä alastonkuvien antamattomuudesta tai että sinun pitäisi heti ne arpesi näyttää. Eikä minusta ainakaan olisi outoa jos nainen kertoisi (vaikkei nyt ekalla tapaamiskerralla, niin kuitenkin suht alkuun) olleensa onnettomuudessa ja saaneensa siitä muistoja. Onhan varmasti paljon sellaisiakin arpia olemassa, joissa olisi sulattelemista, mutta eikös sitä siinä(kin) ne tunteet punnita? Itseään ja sisintään saa ainakin punnittua, jos vaan rahkeet riittää.
Mitä tulee tuohon, että olisi "väärin 'sitoa' mies sinunlaiseen", niin eikö tuo ole miehen päätettävissä? On. On se.
Mut nyt tältä erää he-hei.
alkaa kuitenkin enemmissä määrin tulevaisuudessa sinua ahdistamaan ja masentamaan,
ja tuntuu että jäät ajatustesi kanssa ikäänkuin -jumiin- suosittelen
sinulle lämpimästi ryhmäpsykoterapiaa, jossa voit keskustella sellaistenkin ihmisten kanssa jolla on oikeasti paljon pahempiakin *ongelmia* kuin sinulla.
Itsekin olen seurustellut aikoinaan naisen kanssa joka oli nuoruudessa
raiskattu. Hän tunsi itsensä jotenkin "saastaiseksi" ja hänellä
oli ajoittain syviä ahdistus ja masennusjaksoja. Silti minä
hänestä oikeasti välitin. Seurustelu kuitenkin loppui kun hänelle
tuli ~ikäkriisi~ ja hän halusi lähteä ulkomaille töihin.
Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia.
Nyt mä lähden tästä nukkumaan.
ollut paljon vaikeuksia hyväksyä nämä elämääni rajoittavat jutut, että jos olen niistä ajoista selvinnyt, niin selviän jatkossakin. :) Tiedän, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia, mutta minulle tämä yksin jääminen kuitenkin aikoinaan oli suuri menetys, vaikka nyt viihdynkin hyvin yksin. Ne omat pikku tragediat tuntuvat aina suuremmilta. :) Hyvää yötä! :)
mutta hän vain jaksaa jauhaa niistä arvista. :/
Joo, mä taidan säästää sut siltä kauhulta, että näkisit mut alasti! :D Niin kuin muutkin miehet! Mä jätän suosiolla miehet normaaleille naisille ja sydämeni siinä samalla ehjäksi. :)
Öitä! :)
olla. Puuttuu tarve löytää joku. Suhde voi alkaa silloin, kun kaksin ei ole huonommin kuin yksin.
mistä lie johtuu, ns. oman tiensä kulkija. ehkä jo liiaksi tottunu olemaan, ajattelemaan, tekemään ja toimimaan itekseen niin kyllä se vähä oudolta tuntuis jos yhtäkkiä toinen tulis jakamaan (tai haluamaan) kaiken kanssani jollain tavalla ja kyllähän sellasta kieltämättä kavahtaa. en oo etsiny ja ottajia olis mutta ku ei kiinnosta sillä tavalla millä ehkä pitäis, en tarvitse. sitte nämä kaikki "rakkauden"tunnustukset sun muut lällyt jota ne paasaa päivät läpeensä, iuh, ahdistavaa.. ehkä sitte vielä joskus pitemmän kaavan kautta vois taas totutella kunhan passeli sattuu kohdalle ja sitä ennen ei mitään kiirettä.
että vastasit, nyt mun ei tarvitse kirjoittaa omin sanasin. Kirjoitan vaan että vähän suunnilleen noin menee täälläkin.
"sitte nämä kaikki "rakkauden"tunnustukset sun muut lällyt jota ne paasaa päivät läpeensä, iuh, ahdistavaa.. "
Eiks nuo ole kuitenkin enemmän kelpaamisestaan epävarmojen teinityttöjen juttuja? Ei kai aikuiset tuommoista halua tai tee, vai tekeekö? Siis muutenkin kuin "kieli poskella" vitsiksi?
tuolla myös niitä miehiä jotka olis kokoajan kiehnäämässä ja lällyttelemässä niin isossa rakkaudessaan, en niinkään pelkästään "tyttöjä". ja tosiaan, aikuiset tekee sellasta ihan samalla lailla, sehän tässä myös ällöttää, isot ihmiset. en kait minäkään nyt mitään kelpaamisestaan epävarmoja teinipoikia oo ikinä katsonu vaan ihan niitä "aikuisia" ja sellasia kyllä löytyy ihan joka ikäryhmästä.
kieli poskella -vitsit on sitte asia erikseen.
Olen yksin öisin, koska mulla on uni todella herkässä. En saa unta, jos joku kuorsaa, piereskelee tms. Eli yksinolo on arkiöisin ihan välttämätöntä hyvinvoinnin kannalta.
Sen sijaan viikonloppuisin ja lomilla voi sitten rakastua ja seurustella vapaasti. Ja kyllä tarvetta on ollutkin. Seksiä olen hankkinut about kerran viikossa. Lomilla tietysti useammin 8)
ehta epeli..
Arkipivisin keskittyminen duuneihin vaatii täydellistä rauhallsuutta iltaisin. Ei tulisi mieleenkään seurustella keskellä viikkoa. Seksistä puhumattakaan.
riittävän sopivaa kohdalle osunut, eikä tuo tarve löytää ole myöskään ihan pakottava. Tulee vastaan jos on tullakseen.
Eikös Serpico ollutkaan sitten se "oikea" juuri sinulle Timanttia?
Onhan sinkkujuppimiehet yllättäviä hähä morooooooooooo
XD
.
ihmisistä, loma merkitsee lomaa idiooteista
Sopii parhaiten minulle, viihdyn itsekseni ja on hyvä olla.
En pysty kuvittelemaan että haluaisin muuttaa kenenkään kanssa enää saman katon alle.
Ei ole tarvetta olla ketään vierellä.
Jos on yhteensopiva vain hyvin harvojen kanssa, niin niitä sopivia ei tule vastaan.
Yhteensopimattomien kanssa tulee lopulta ongelmia.
Lisäksi se etsiskelytoiminta on teennäistä, alentavaa ja täynnä pettymyksiä.
Juu ja tämmöisen yksin viihtyvän on vähän vaikea ihan muuten vaan alkaa asumaan jonkun naisen kanssa. Pitäis rakastuakin, eikä sekään välttämättä riitä.
naisen kanssa suostuisi asumaan, mutta suhteet ovat toimineet muutenkin (kenties paremmin niin)
täysin oikeassa. Kaikkien kanssa ei sovi yhteen, etsimällä ja varsinkaan epätöivoisesti etsimällä ei takuulla löydä mitään muuta kuin pettymyksiä.
Suhteetonta
En kestä irtojuttuja
En edes uskalla yrittää
Jään niin helposti kiinni
Rakastun jo kaukaa
Joku tulee ja lähtee
ja osa minusta katoaa
Se pieni pala rakkautta,
lähtee jonkun mukana
Kaipaan sitä palaa
Kuinka sitä voisi kestää
13.01.2006
En todellakaan halua seurustella. Silloin ei olisi aikaa kirjoitella internettiin, olisi muuta tekemistä ja silloin jäisi suoli24 palstat vaille minua. Mitä sillä oikealla elämällä tekisi kun on internet joka korvaa ihmissuhteet. Seksikin hoituu netin kautta.
No oikeasti jos voisin vaihtaa nää tietokoneet pitkäaikaiseen suhteeseen, niin lähtis koneet vessanpöntöstä alas. Kerran täällä ollaan ja onko kiva kyylätä tätä nettiä sen ajan?
Tietenkin vaan tollaset Megan Fox tyyliset kissat käy. Sellanen tänne, niin sitten lähtee PC WC:seen
Yksin siksi, kun on oma elämä tuuliajolla. Paha siihen on ketään yrittää houkutella kanssakärsimään. Ehkä sitten, kun on talous tasapainossa ja töitä ja opiskelut loppuun saatettu...
Kyllähän sitä rakkautta ja fyysisyyttä kaipaa ja kovastikin, mutta kun on sössinyt elämänsä niin pitäs saada se ensin takaisin raiteilleen, että kehtaisi edes ketään miestä lähestyä...
34v. mies: Olen "vapaaehtoisesti" yksin. Olen kai jonkin verran etäinen mitä tulee vastakkaiseen sukupuoleen. Tapailin tuossa naista jonkin aikaa, mutta sitten hän sopivasti muutti pois paikkakunnalta. En ollu pihkassa häneen, vaikka ei hommaa pistetty periaatteessa poikki niin multa kesti viikkoja ennen kuin pirautin hänelle. Baareissa käyn, mutta en saa suutani avattua ja kun silloin tällöinen rohkenen niin minähän niitä kysymyksiä ja juttua heitän. Sitten kun ei hän osoita mitään kiinnostusta niin jollain tekosyyllä lähen siitä. Vapa ja koukku löytyy mutta mato tuntuu puuttuvan. Muutenkin olen ollut enemmänkin vain fyysisissä suhteissa kuin missään muissa. Jos ei tuota viimeisintä lasketa niin taisi olla joku 5 vuoden tauko minkäänlaisesta seurustelusta.
Viihdyn kavereiden kanssa eri aktiviteettien parissa (baarit, matkat, leffat, yms), mutta alkaa olemaan vaan kaikki kaverit naimisissa tai vakavimmissa suhteissa. Viihdyn myös yksin vähän liiankin hyvin kai. Himassa on pelit ja vempeleet, oma auto ja jne. Voin mennä ja tulla kuin huvittaa, olla vaikka rikkinäisissä kalsareissa himassa (en kyllä omista :P), ei tarvi aina olla kämppä siistinä, voin möykätä niin paljon kuin huvittaa aamuin ja illoin. Voin katsella kaduilla silmän ruokaa mielen määrin ilman että kukaan repii hihasta tai saatika hiuksista. Voin katsoa tv:stä mitä haluan. Tuntuu että ainut asia mikä haittaa on se että leivät pilaantuu ennen kuin saan ne syötyä, mutta sen takia en aio suhteeseen rynnätä...
Voisin kyllä kuvitella rakastuvani johonkin ja aloittaa seurustelun. Epäilen vaan että loton voittaminen on tässä vaiheessa todennäköisempää.
Minua taas ihmetyttää ne ihmiset joiden on aina oltava jossain suhteessa ja eivät yksinkertaisesti voi edes nukkua yksin vaan aina on oltava joku lämmin vartalo vieressä.
Olipahan toi taas minä-kuvan pohdiskelua...
Minun kohdallani yksinäisyys ei ole erityisen tuskallista.
Olenpahan vain yksin kymmenestä eri syystä.
En tahdo että, hän joka tulisi elämääni pysyvästi tai vain pitkäksi aikaa.
Liikaa ohjailee, määräilee minua.
En tahdo että hän haavoittaa minua sanoilla ehkä totuuksilla liikaa.
Koska ei hänellä ole oikeutta esittää jotain parempaa miestä,
kuin mitä hän oikeasti on. Jokaisessa meissä on heikot kohtamme,
jokainen meistä on tehnyt virheitä pieniä ja isoja elämänsä aikana.
Rakkaus on luontaista, se tulee sydämestä ja se on itsestäänselvyys, ihan
helppo juttu. Mutta jos sitä vastustat, niin se pakenee sinulta.
Tai sitten et tavoita sitä koskaan.
Kosketusta, läheisyyttä voit sä kaivata paljonkin. Mutta mitä sä teet kaikella,
jos sä et tunne mitään toiseen ihmiseen.
Olen 40 v. Takana on monta vakavaa suhdetta, yksi avioliittokin. Olen vain saanut parisuhteista tarpeekseni. Seksiä kaipaan, joskus, varsinkin kun tapaa mielenkiintoisen miehen, mutta en ole humputtelevaa tyyppiä. Minulle on olemassa vain ääripäät, joko rakkauteen perustuva seurustelu tai selibaatti. Rakkaus ja seurustelu on nyt poissuljettu, joten selibaattia on pidetty jo pitkään. Viimeisimmän suhteen loppuminen oli hyvin kipeä paikka, ja sekin on varmaan osasyy.
Koska parisuhteet ovat minulle tuttuja, nautin sen puuttumisesta yllättävän paljon. Olen onnellinen että saan tehdä mitä haluan ja päättää kaikki elämääni koskevat asiat yksin. Olen muutenkin sellainen luonteeltani että en voi sietää että asioihini puututaan. Se ei ole oikein parisuhteisiin sopiva luonteenpiirre, ja muitakin vastaavia luonteenpiirteitä löytyy.
Uskon että vielä elän jonkun kanssa, mutta en vähään aikaan.
Pidän seksiä siinä mielessä yliarvostettuna asiana, että ei pelkästään seksin takia viitsi seurustella ja ottaa elämäänsä tuhatta vitutuksen aihetta.
Kuin huonosti kaksin. 15 vuotta asunut yksin. Kohdalleni osuu outoja, juoppoja ja renttuja vaikka kuinka yritän niitä välttää. Olen siis yrittänyt suhdetta, mutta minulle on sanottu että "olen liian hyvä ollakseni totta" En halua olla "äiti" aikamiehelle enkä toisten lapsillekaan, en siivooja, en holhooja, en elättäjä, en hyväksi käytöön tarkoitettu. Parempi siis olla yksin ja tyytyä kohtaloon. Viimeisin yritykseni / suhteeni jäi viimeiseksi!
Seksuaaliset tarpeet häviää ajansaatossa, tulee vain paha olo, itkettää jos itse...
Samoin tapahtuu jos ottaa esim. viiniä yksin, silloin tulee paha olo, ikävä...
Nämä kun tietää niin eipä tarvitse Alkossakaan ravata.
Mielestäni jokaisen tulisikin osata olla ensin omineen ja sinut itsensä kanssa, jotta osaisi parisuhteessa olla ja nauttia.
niin paljon omaa aikaa ja tilaa ettei siihen oikein kukaan sovi. En väitä ettenkö joskus olisi aika raskaasti ihastunut ja aika vakaviakin muutoksia valmis tekemään, mutta elämä heittelee niin ettei välttämättä saa sitä mitä haluaa ja sen kanssa vaan joutuu elämään.
..tunnen itekkii monia semmosii...jokka tykkäävät olla ominpäi..iliman velvollisuutta selitellä menojaas..etc...
..ymm..itte oon enempi parisuhtees viihtyvää sorttii...nii on näi..
=o7