olen seurustellut 2kk tämän miehen kanssa. todella vähän aikaa, tiedän. Alussa tuntui, että jaoimme kaiken, yhteisen huumorintajun, ajatukset ja muutenkin kaikki tuntui natsaavan täydellisesti.
Tiesin jo entuudestaan että miehelläni on pitkä liitto takanapäin, 8 vuoden suhde josta syntyi lapsi, erosta aikaa n. puoli vuotta. Ajattelin että osaan suhtautua tähän asiaan kypsästi, mutta toisin kävi.
Mieheni ex-tyttöystävä soittelee hänelle jatkuvasti. eikä pelkästään lapsesta vaan hän myös ruinaa miestä takaisin. Nainen tietää että mies seurustelee kanssani ja yritti sotkea omankin pääni.
Nainen väitti että mieheni olisi tuonut hänelle kukkia.
Raivostuin tästä ja tottakai aloin purkamaan pahaa oloani mieheeni, syytin häntä, huusin hänelle, jopa itkin (harvinaista minulta), mieheni oli vain hiljaa kun kysyin asiasta. Tätä asiaa puimmekin sitten seuraavat 2 viikkoa, kuulin hänen suustaan neljä erillaista tarinaa "kukat oli äidilleni ja äitini luuli kukkien olevan ****lle" ynnä muita paskanjauhamisia. Lopulta luovutin, en enää jaksanut itkeä joka ilta tämän asian takia, ajattelin vain että valheella on lyhyet jäljet ja hän jää valheestaan vielä kiinni.
Nyt olen myös alkanut stressaamaan siitä, kun mieheni sai uuden asunnon. Tänäänkin meidän piti viettää kiva ilta yhdessä sen jälkeen kun hänen lapsensa lähtee kyläilemästä. Sitten hän soittikin että lähtee juopottelemaan kavereiden kanssa "mut hei voithan sä tänne tulla" juu tulisin varmasti jos en houtuis heräämään joka aamu viideltä töihin. Tuollaisessa ryyppyluolassa saisikin varmaan kunnon yöunet.
eilenkin vilkaisin jääkaappiin niin se näytti ihan sinkun jääkaapilta, pelkkää kaljaa.
Menin eilen nukkumaan aikasemmin kun mieheni, koska joudun heräämään niin aikaisin, se jo alkoi itsessään vituttamaan kun mies ei voinut tulla jo heti viereeni, vaan jäi olohuoneeseen juomaan kaljaa ja katsomaan teeveetä. joskus yhden aikaan yöllä kömpi viereeni, eikä noussut aamulla kanssani kahville, vaikka oli luvannut.
miehelläni on myös tapana valehdella paljon pikkuasioita, mm. hän voi sanoa että menee kämpillä käymään, mutta tosi asiassa lähteekin kaverinsa luona käymään. hän myös jättää asioita kertomatta mm. kerran kysyin keneltä hän oli saanut kartongin tupakkaa, hän vastasi kyliltä. Seuraavana päivänä tunnusti että oli saanut exänsä mummolta, kun mummeli ei tiedä että he ovat eronneet.
Mitähän minun pitäisi tehdä, onko ero parempi kun jo näin alussa menee näin paljon päin puuta, vai jaksanko yrittää. Tiedän että mies välittää minusta ja minä hänestä.
Tiesin jo entuudestaan että miehelläni on pitkä liitto takanapäin, 8 vuoden suhde josta syntyi lapsi, erosta aikaa n. puoli vuotta. Ajattelin että osaan suhtautua tähän asiaan kypsästi, mutta toisin kävi.
Mieheni ex-tyttöystävä soittelee hänelle jatkuvasti. eikä pelkästään lapsesta vaan hän myös ruinaa miestä takaisin. Nainen tietää että mies seurustelee kanssani ja yritti sotkea omankin pääni.
Nainen väitti että mieheni olisi tuonut hänelle kukkia.
Raivostuin tästä ja tottakai aloin purkamaan pahaa oloani mieheeni, syytin häntä, huusin hänelle, jopa itkin (harvinaista minulta), mieheni oli vain hiljaa kun kysyin asiasta. Tätä asiaa puimmekin sitten seuraavat 2 viikkoa, kuulin hänen suustaan neljä erillaista tarinaa "kukat oli äidilleni ja äitini luuli kukkien olevan ****lle" ynnä muita paskanjauhamisia. Lopulta luovutin, en enää jaksanut itkeä joka ilta tämän asian takia, ajattelin vain että valheella on lyhyet jäljet ja hän jää valheestaan vielä kiinni.
Nyt olen myös alkanut stressaamaan siitä, kun mieheni sai uuden asunnon. Tänäänkin meidän piti viettää kiva ilta yhdessä sen jälkeen kun hänen lapsensa lähtee kyläilemästä. Sitten hän soittikin että lähtee juopottelemaan kavereiden kanssa "mut hei voithan sä tänne tulla" juu tulisin varmasti jos en houtuis heräämään joka aamu viideltä töihin. Tuollaisessa ryyppyluolassa saisikin varmaan kunnon yöunet.
eilenkin vilkaisin jääkaappiin niin se näytti ihan sinkun jääkaapilta, pelkkää kaljaa.
Menin eilen nukkumaan aikasemmin kun mieheni, koska joudun heräämään niin aikaisin, se jo alkoi itsessään vituttamaan kun mies ei voinut tulla jo heti viereeni, vaan jäi olohuoneeseen juomaan kaljaa ja katsomaan teeveetä. joskus yhden aikaan yöllä kömpi viereeni, eikä noussut aamulla kanssani kahville, vaikka oli luvannut.
miehelläni on myös tapana valehdella paljon pikkuasioita, mm. hän voi sanoa että menee kämpillä käymään, mutta tosi asiassa lähteekin kaverinsa luona käymään. hän myös jättää asioita kertomatta mm. kerran kysyin keneltä hän oli saanut kartongin tupakkaa, hän vastasi kyliltä. Seuraavana päivänä tunnusti että oli saanut exänsä mummolta, kun mummeli ei tiedä että he ovat eronneet.
Mitähän minun pitäisi tehdä, onko ero parempi kun jo näin alussa menee näin paljon päin puuta, vai jaksanko yrittää. Tiedän että mies välittää minusta ja minä hänestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos jutussasi on totta edes siteeksi, se mies ei välitä sinusta yhtään. Eikä tule koskaan välittämään.
Itse olet epätoivoinen ja epärealisti. Tuollainen touhu ei ole seurustelua eikä siitä koskaan voi syntyä oikeaa suhdetta.
kai se on vihellettävä peli poikki, vaikka kuinka haluaisin vielä yrittää.
en vaan pysty uskomaan ettei hän välittäisi minusta yhtään, kuitenkin suurimman osan ajasta on minun kanssani, jos ei ole niin on lapsensa kanssa, tai kaveriporukassa. kuitenkin ajankäyttö jakaantuun suurimmaksi osaksi minun ja lapsen kanssa. puhuu myöskin ihania asioita, paitsi totuushan sekin on että teot todistaa enemmän kuin sanat.
olisiko mitään keinoa miten saisin näpäytettyä tätä miestä, lopetanko yhteyden pion kokonaan, en vastaa soittoihin? suoraan olen sanonut mutta eipä ole auttanut. kertokaa hyviä vinkkejä miten saan hänestä hyvän miehen.
kun sanot suoraan miehelle, että lähdet elämään omaa elämääsi. Sitten todella näet haluaako mies sinut takaisin ja tähänkin voit vielä laittaa tietyt ehdot, että miehen käytös on muututtava mikäli tulet takaisin. Mutta on myös hyvä muistaa miten vanha sanontakin menee. -> Mihinkäs koira karvoistaan pääsee. Eli Ihmistä on vaikea muuttaa, jos siihen pystyy ylipäätään lainkaan.
Omalle kohdalle sattui miltei saman tyylinen tapaus, joskin olen mies. Ex kumppanilla oli tapana valehdella kaikesta pienestä ja vieläpä oletti kaiken menevän läpi ilman, ettei jäisi kiinni. No koskaan en maininnut näistä valheista, vaikka tiesinkin niistä.
sä olet sille miehelle vähän niin kuin laastari. kyllä sun OIKEESTI kannattaa jättää se ja hankkia itsellesi terve suhde. nythän te menette ihan sen miehen ehdoilla ja mä luulen, että ei se mies juuri SINUA välttämättä halua, se haluaa vaan jostakin hellyyttä ja hyväksyntää. mä itse katselin tilannetta puolivuotta, kestin valehtelua ja muuta ja lopulta päästin irti. hetkenhän se itketti, mutta tottakai se tuntuu pahalle, kun tunteita on kuitenkin ehtinyt syntyä. kuulin, että mies oli hankkinut uuden naisen ja senkin kans meni pian poikki. nyt se on palannut exänsä luokse..
mieleeni, että oletko menossa "pers edellä puuhun"..? Olet seurustellut pari kuukautta ja käytät henkilöstä nimitystä "mieheni"..?
No... Tiedät kyllä itsekin, ettei asiat todellakaan ole kunnossa! Parin kuukauden seurustelun jälkeen kaiken pitäisi ehdottomasti olla parhaimmillaan, ja suhteen edetessä tutustumisesta vakavaksi seurusteluksi sen pitäisi olla lähestulkoon "symbioosimaista" - tai ainakin useimmilla meistä on. Jos mietin omaa suhdettani, niin parin kuukauden seurustelun jälkeen ajankäyttö esim viikonloppuisin jakautui niin, että mieheni oli joka toinen vkl poikiensa kanssa ja minä vierailin tässä "poikamieshuushollissa", ja joka toinen vkl kävimme yhdessä leffassa, baarissa ja kavereilla tai sitten vietimme leppoisia päiviä jomman kumman asunnolla. Kuvittelisin, että on melkoisen tavallista elämänmenoa..?
Huomaat varmaan, että melkoisen kaukana omastasi..? Mies, jonka kanssa toivoisit seurustelevasi (sillä taitaa olla enemmän kyse sinun toiveestasi kuin yhteisesti toteutetusta asiasta..?) on lähtenyt heti alkuunsa vilpin tielle ja haluaa mennä omia menojaan... Ehkä sinun kannattaisi päästää irti sovinnolla ja säästyä näin lisämurheilta? Miehen ero on todella tuore juttu ja vie aikansa, että mies on valmis uuteen, vakavaan suhteeseen. Jos silloin olet vielä maisemissa, mikä estää yrittämästä...?
koko jutun, sitä vähemmällä kivulla selviät.