Nyt heräsi uteliaisuuteni, ja haluaisinkin tietää tarvitseeko minun tehdä vielä jotakin pitääkseni kaikki miehet loitolla itsestäni.
Olen ylipainoinen, en meikkaa juuri ollenkaan, ajele päivittäin karvojani, tai muutenkaan puunaa itseäni ja ulkonäköäni jatkuvasti. Ei minua kukaan katsele kuitenkaan, joten miksi vaivautua. Lisäksi minun on sanottu olevan kiukkuisen näköinen. Luonteeltani olen hiljainen, ujo, ja ikävystyttävä ainakin ensitapaamisella. Onnistun yleensä puhumaan asioista, jotka eivät kiinnosta ketään muita ja huumorintajuani ymmärtävät vain ne, jotka tuntevat minut paremmin. Lisäksi onnistun helposti vaikuttamaan epäkohteliaalta ja töykeältä ja sanomaan asioita, joista muut loukkaantuvat ja tajuamaan liian myöhään, että olen sanonut jotain loukkaavaa.
Olen työtön ja pahasti velkaantunut. Kouluja olen käynyt ja parikin ammattia hankkinut. Jotkut ystäväni ovat jopa väittäneet minun olevan kohtalaisen älykäs, mutta miksi sitten älykkyyteni ei riitä niin yksinkertaiseen asiaan kuin uuden työpaikan saamiseen. Eli toisin sanoen en ole niitä hurmaavia ihmisiä, jotka saavat työnantajat vakuuttuneeksi siitä, että minun palkkaamiseni on firmalle suuri etu. (Ei en hae rikasta miestä itselleni. Velkani olen itse hankkinut ja aion myös itse päästä niistä eroon. Nyt kun vain löytäisi töitä ja saisi mahdollisuuden päästä eroon niistä veloista)
Minulla oli joitain vuosia sitten varsin levoton elämänvaihe, johon kuului liikaa viinanjuomista ja kaikenlaisia irtosuhteita. Nyt tosin olen elänyt useamman vuoden selibaatissa, ja alkoholinkäyttökin on jäänyt varsin vähälle. Joten on sitten kiinnostava tietää, että pidetäänkö minua hirvityksenä vain siksi, että en ole elänyt koko elämääni täydellisen hyveellisesti.
Olen ylipainoinen, en meikkaa juuri ollenkaan, ajele päivittäin karvojani, tai muutenkaan puunaa itseäni ja ulkonäköäni jatkuvasti. Ei minua kukaan katsele kuitenkaan, joten miksi vaivautua. Lisäksi minun on sanottu olevan kiukkuisen näköinen. Luonteeltani olen hiljainen, ujo, ja ikävystyttävä ainakin ensitapaamisella. Onnistun yleensä puhumaan asioista, jotka eivät kiinnosta ketään muita ja huumorintajuani ymmärtävät vain ne, jotka tuntevat minut paremmin. Lisäksi onnistun helposti vaikuttamaan epäkohteliaalta ja töykeältä ja sanomaan asioita, joista muut loukkaantuvat ja tajuamaan liian myöhään, että olen sanonut jotain loukkaavaa.
Olen työtön ja pahasti velkaantunut. Kouluja olen käynyt ja parikin ammattia hankkinut. Jotkut ystäväni ovat jopa väittäneet minun olevan kohtalaisen älykäs, mutta miksi sitten älykkyyteni ei riitä niin yksinkertaiseen asiaan kuin uuden työpaikan saamiseen. Eli toisin sanoen en ole niitä hurmaavia ihmisiä, jotka saavat työnantajat vakuuttuneeksi siitä, että minun palkkaamiseni on firmalle suuri etu. (Ei en hae rikasta miestä itselleni. Velkani olen itse hankkinut ja aion myös itse päästä niistä eroon. Nyt kun vain löytäisi töitä ja saisi mahdollisuuden päästä eroon niistä veloista)
Minulla oli joitain vuosia sitten varsin levoton elämänvaihe, johon kuului liikaa viinanjuomista ja kaikenlaisia irtosuhteita. Nyt tosin olen elänyt useamman vuoden selibaatissa, ja alkoholinkäyttökin on jäänyt varsin vähälle. Joten on sitten kiinnostava tietää, että pidetäänkö minua hirvityksenä vain siksi, että en ole elänyt koko elämääni täydellisen hyveellisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen täällä aiemminkin kirjoitellut siitä, että arvostan erittäin paljon, jos nainen pystyy rehellisesti arvioimaan itseään ja tekojaan. :) Erittäin poikkeuksellista, että nainen pystyy siihen edes netissä. Toki on totta, että edustan luultavasti vähemmistöä miesten joukossa; suurin osa miehistä näyttäisi ottavan hyvinkin mielellään ihan hirveitä naisia, jos niillä naisilla vaan on tosi korkea (ja valheellinen) käsitys itsestään.
Enemmän sulla on saumaa ku jollaki feikillä. Valtaosa suomen muijista on p.a ja läskejä. Sit ne hakee jonkun karvakäden kun ei muuta uskalla.
Rehellisyys ja nöyryys on jo helvetin paljon naisella. Fyrkkaa ei tässä kommunistivaltiossa tarvi, ja ATM:t on tyytyväisiä ku niillä on ees joku muija, joka hoitaa kotityöt. Jopa vuorineuvoksille kelpaa tommonen muija, jos se vaan on nöyrä.
Puskii vaa. Älä tingi tosta rehellisyydestä.
Riuhtaise pää kaljuksi ja rupee ajaa rekkaa. Vedä röökiä ja kiroile vitusti, peseydy huonosti ja lakkaa käyttämästä rintsikoita. Luonteesikin perusteella sovellut alalle.
Olet vielä kiukkuisen näköinen, niin kytätkin pelästyy eikä sitten älyä sakottaa parista kilosta ylikuormaa, lisäksi voit säikytellä kunkin lastauskaijan väen lainaamaan sitä sähköpässiä, ettei tarvii käsikäyttöisellä pumppukärryllä äheltää vaunua tyhjäksi.
-Saat töitä
-Ei tarvii hätistellä lemmenkipeitä pojankoltiaisia nilkoista.
hAH HAH Ei tarvii hätistellä lemmenkipeitä pojankoltiaisia nilkoista.
Noi muuten vain innostuis! Kaikki jotka tykkää kun Karoliina käskee..... suurin osa näistä ATM-pojuista tykkäis kun niille sanottais selvät sävelet ja osoitettais paikka.
Tunnistin samankaltaisuutta itsessäni. Enkä pidä esim. itseäni hirvenä, eikun hirveänä.
Mieleeni tuli sana neurootikko jostain syystä kun rupesin ajattelemaan ajaako joku karvansa joka päivä.
Jokaisen meistä tulisikin puhua asioista jotka itseä kiinnostavat. Niinhän se on järkevin ja helpoin. Toisen tehtävä on kuunnella ja kiinnostua toisen persoonasta ja erilaisuudesta. Ja sitten toinen taas vuorostaan puhuu omista kiinnostavista asioista. Tietysti voi olla yhteisiä kiinnostaviakin asioita ja varmasti kaikilla on jotain sellaisia. Universaalit helpot asiat luen kuitenkin smalltalkiksi. Sitähän ei kukaan varmaan pitkään jaksa jauhaa.
Eli se ei ole sinun ongelma, jos joku ei jaksa kuunnella sinua tai tylsistyy. Pitää kuitenkin muistaa antaa toiselle puheenvuoro omista asioistaan.
Kaikella on puolensa, kuten kolikolla on kaksi puolta. Töykeys on myös suoruutta sanoa asiat niin kuin ne näkee ja kokee. Kohteliaisuus taas on todellisuuden piilottelemista ja oman minän tukahduttamista pahimmillaan. Kumpikaan ei ole toista huonompi tai parempi ominaisuus.
Voin sanoa, että olen itsekin velkaanut. Juonut viinaa, polttanut, saanut huumausainerikostuomiot. Olen myöskin elänyt selibaatissa ja nykyisin olen vähentänyt humalahakuisen juomisen lähes nollaan. En ole elänyt elämääni hyveellisesti, mutta olen antanut itselleni anteeksi ja pyrin välttelemään syntejä parhaani mukaan. Kukaan ei oikeasti pidä sinuakaan hirvityksenä, koska jokainen meistä on tehnyt jotain "pahaa" ja jokainen haluaa antaa itselleen anteeksi ja samalla ymmärtää että muutkin voivat olla joskus pahoja ja heillekin pitää antaa anteeksi.
mutta siihen on olemassa helppo ratkaisu. Etsi itsellesi vain oma kotiturkkilainen. Niille riittää syyksi kun vain pääsee Suomeen.
Mä olen kans työtön ja velkainen. Köyhä kuin kirkon rotta. Opiskelut kesken ja keski-ikä kolkuttaa ovella. Sairastanut vakavan masennuksen, mutta toipunut onnekseni täysin. Elänyt myös levottoman elämänvaiheen. Toisaalta huolehdin kyllä itsestäni ja ulkonäöstäni, mutta kumppanin löytämisen suhteen olen antanut periksi täysin. Perusluonne taitaa olla iloinen symppis, joten kiinnostuneita aina silloin tällöin kohtaa esim harrastusten parissa, mutta kun paukuttaa faktat pöytään elämästään, niin eipä niitä enää kiinnosta, minkä ymmärrän kyllä täysin. En itsekään olisi mun kaa ;D
Kyllähän sitä välillä miettii, että miten tästä elämästäni sainkaan aikaiseksi tällaisen kaaoksen, mutta olen siis ainakin jossakin onnistunut muita paremmin;D En mä koe olevani huono ihminen millään tapaa, mutta välillä tuntuu, että voimat loppuu kun yrittää etsiä suuntaa elämälleen, että jonkin asian sais reilaan. Silloin mietin, että olispa olkapää, johon nojata edes joskus... Pitäs kai antaa periksi ulkonäön kanssa, niin en vahingossa houkuttelis edes noita harvoja kiinnostuneita, pukeutua säkkiin ja lopettaa sheivailut...Hmm... Otan asian harkintaan ...