Olen näkemässä viikonloppuna nettideittiä. Onko se tosiaan niin, että kemian huomaa heti kannattaako pidemmälle edes asiaa lähteä viemään? Onko niin että tärkeintä on tunteet?
Elämäni rakkauden kohdalla asia on niin että kemiat toimi sekunnissa. Me emme tosin ole yhdessä koska mies haluaa muuttaa minua. En käy hänelle sellaisena kuin olen. Se taas on surullista ajatelleen tunnetta joka välillämme on. En usko että sellaista tulee kovin montaa elämän aikana.
Elämäni rakkauden kohdalla asia on niin että kemiat toimi sekunnissa. Me emme tosin ole yhdessä koska mies haluaa muuttaa minua. En käy hänelle sellaisena kuin olen. Se taas on surullista ajatelleen tunnetta joka välillämme on. En usko että sellaista tulee kovin montaa elämän aikana.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kerran enää ole yksissä alkuperäisen ihastuksesi kanssa, niin eipä sitä sitten mitä ilmeisemminkään ensisilmäyksellä eikä pidemmälläkään silmäyksellä näe.
varmasti heti.
Osan kohdalla tapahtuu toki niin mutta monien kohdalla ei.
Riippuu niin paljon omasta mielentilastakin ja toisen mielentilasta jne.
Toki tunteet on tärkeitä mutta kysymys kuuluu onko ne tunteet tärkeitä jotka kehittyvät heti vai ne jotka kehittyvät myöhemmin?
Osa haluaa nimittäin aina että ne kehittyy heti, tulee sellainen "rush" tai "crush" heti toiseen.
Itse en miehenä osaa ihastua ensisilmäyksellä lainkaan ja kestää aikansa ennen kuin tunteita alkaa tulla. Toisin sanottuna jos lähtisin heti sen mukaan tuleeko kemioita vai ei niin en varmaan koskaan löytäisi ketään.
Kyllä siinä usein joutuu kuuntelemaan toista sekä itseään vähän pitempään kuin ihan alun.
"Elämäni rakkauden kohdalla asia on niin että kemiat toimi sekunnissa. Me emme tosin ole yhdessä koska mies haluaa muuttaa minua. En käy hänelle sellaisena kuin olen. Se taas on surullista ajatelleen tunnetta joka välillämme on. En usko että sellaista tulee kovin montaa elämän aikana."
Ei tuo elämäsi rakkaudelta kuulosta jos hän ei tunne samoin.
Ei se ole osaamista, se on tunne, joka tulee, jos on
tullakseen...
oikein tulee ellei sinusta itsestäsi juuri sen osaamisen kautta?
Kuten havaintojen ja asioiden tiedostamisen?
Jos siis olet toisen oma tai siis sydämesi kuluu jollekulle, tuntuu mahdottomalta että kemiat toimisivat tapaamasi ihmisen kanssa. Siis jos sydämesi on varattu eikä avoin uudelle rakkaudelle, niin mahdollisuuksia uuden tuttavuuden kanssa ei liene. Parempi ehkä yrittää henkisesti irrottautua edellisestä eikä haikailla enään hänen peräänsä. Sen jälkeen vasta voi olla mahdollisuuksia siihen, että uusi ihminen kolahtaa. Ja kolahtaminenkaan ei tapahdu välttämättä heti vaan muutaman tapaamisen jälkeen. Jotain miellyttävää ja viehättävää täytyy henkilössä titenkin olla, jotta tapaamisia kannattaa jatkaa.
Kemioista (jokaisen naisen itse määrittelemästä asiasta) puhutaan jonakin tiedostettavissa olevana asiana. "Kun nyt tahdon että tässä suhteessa on sitä kemiaa, niin uskottava se on" ?! Jep jep...
Väitän, että suhteet onnistuisivat paljon paremmin, kun varsinkin naiset laikkaisivat tietoisen kemioiden märehtimisen heti alkuunsa. Se on ihan varmaa, että jos sopivan kumppanin löytämisestä tehdään pilkuntarkkaa tiedettä, sitä sopivaa kumppania ei löydy koskaan. Aina löytyy jotakin epäkohtaa toisesta, mukka koskaan ei itsestä.
Mennyt on ihmeelliseksi tämä pariutuminen.....
Itse ainakin tiesin ensi sekunnilla olevani kiinnostunut. Ei se kemia myöhemmin löydy vaikka miten koittaisi tutustua ja etsiä yhteistä säveltä. Tuollatavoin voi löytää ystäviä ja kavereita, mutta ei seurustelukumppania.
Tuo sama ensisekunnin kipinä ja kemia kantaa tänäkin päivänä. Viisi vuotta ensikohtaamisesta : )
Samaa mieltä. Se tunne kantaa pitkään ja auttaa vaikeiden aikojen yli.
No kröhöm. Muistuttaisin nyt, että ihmiset ovat erilaisia. Et sinä voi pelkän oman kokemuksesi perusteella töksäyttää, että "Tuollatavoin voi löytää ystäviä ja kavereita, mutta ei seurustelukumppania." Vai tarkoititko nyt tuota vain omalla kohdallasi?
Jotkut ihmiset ovat ns. "salamaihastujia", toiset eivät. Toiset voivat ihastua ja rakastua hiukan hitaammin ihan yhtä syvästi kuin sekin, joka on välittömästi ihan innosta ellipsinä. Vähän naurattaa välillä lukea, kun jotkut ihmiset julistavat omia mielipiteitään ja kokemuksiaan jonkinlaisina yleismaailmallisina totuuksina.
Itse olen ainakin ihastunut esim. yhteen ystävääni hitaasti mutta varmasti. Pidin häntä heti aluksi mukavana, mutta en ihastunut. Vasta kun vietin enemmän aikaa hänen kanssaan ja huomasin kuinka hyvin tultiin juttuun, aloin katsomaan häntä eri silmin. Ihastuminen ja rakastuminen oli lopulta molemminpuolista, joten ei jäänyt vain ystävyydeksi tai kaveruudeksi, vaikka niin olisi sinun mukaasi pitänyt käydä. Melkein samoin kävi parhaalle ystävälleni. Tutustui opiskeluaikoinaan yhteen naiseen, joka toimi samassa opiskelijajärjestössä. Vähitellen sitten päätyivät yhteen ja ovat nykyään naimisissa.
Että silleen. Se joka sopii yhdelle, ei välttämättä ole se ainut sopiva toiselle. Ihmiset ovat kuin ovatkin erilaisia ja toimivat eri tavoin.
Kyllä tosiaan on niin että kemian huomaa heti ja sitä täytyy heti kuunnella ja missään tapauksessa ei kannata asiaa viedä minnekään. Tunteet on niin häilyvä juttu että ne kannattaa aina unohtaa kun on kyse siitää kemiasta annat vaan heti niin kaikki menee hyvin kemiat menee tosi hyvin varsinkin jos toinen pyrkii muuttamaan sinua annat hänen vain muuttaa sinua niin rakkaus suorastaan kukoistaa. Menet vaan muuttumisen mukana ja eipä aikaakaan kun sinäkin olet jo oppinut muuttamaan häntä olette kuin luodut toisillenne.
Muutumisleikkiä ei tosiaan tapaa kuin kerran elämässä sehän lukee jo raamartussakin.
Kemioita on erilaista. Otetaas pari tapausta aikuiselta naiselta:
1. mies, jonka tapasin teininä. Sanoin heti kaverille että sillä on ihana hymy. Aloimme seurustella 3 kk tuntemisen jälkeen, olimme yhdessä 9 vuotta - kemia kyllä (jos sillä tarkoitetaan seksuaalista) hiipui puoleltani ja molemmin puolin kun suhteessa loukattiin, petettiin tms.
2. mies, jonka tapasin parikymppisenä. Tykkäsin hänestä heti, tosin vain kaverina koska seutustelin. yhden illanvieton aikana vilkaisin häntä ja mieleeni tuli kuin salamana ajatus "tuon miehen kanssa mun täytyy olla". Naureskelin sitä silloin ja asia unohtui. No kului 10 vuotta, kohtasimme uudestaan ja aloimme seurustella. Kemiaa oli Wau! Mutta vaikea suhde. Kemia kuoli kaikkeen vaikeuteen tietyiltä osin, mutta aina mies tulee kuitenkin olemaan aina ystänäni.
3. mies, jonka tapasin jokin aika sitten nettideitillä. Kemiaa jo teksteissä mutta heti varsinkin tapaamisella. Seksiä tokatapaamisella ja wau, kyllä olikin kemiaa. Sitten miehen puolelta erovääntöä ja sitä tuskailua, toisia naisia. Annoin mennä, annoin olla. Lopulta mies alkoikin seutustella. Silti mies ottaa edelleen yhteyttä säännöllisesti. Ilmeisesti se kemia ei ihan kulunut loppuun tässä, mutta ei kyllä houkuttele uutta testaamistakaan. Sen verran ylpeyttä pitää olla.
4. taas netistä tavattu mies, mukava mies, älykäs mies, komea mies, kohtelias pieniä lahjoja ja kivoja treffejä järjestävä mies. Kemia on kuitenkin hakusessa. Sanoo olevansa ujo ja jännittävänsä kun vikaseutusrelusta on niin paljon aikaa. Ajatellin antaa hänelle sitä aikaa, on muuten ollut niin kultanen ja kun tosiaan PÄÄTTYIVÄT NE KEMIASTAKIN alkaneet suhteet ja usein vielä aika tuskaisesti.
Niin että voisko tästä jotain oppia? Kemia on paljon, mutta ei koko paketti - todellakaan - ja kemia voi kasvaa myös jo tuntevien ihmisten välille-