Hei, kaipaisin mielipiteitä ja myös neuvoja tähän tilanteeseen. :)
Olen tuntenut makedonialaisen 21v miehen jo noin 4 vuotta. Puhumme joka päivä messengerissä ja käytämme myös webkameroita. Olemme kummatkin korvia myöten rakastuneita, mutta meillä ei ole ollut vielä mahdollisuutta tavata "livenä" mm. koulujen ja raha-asioiden takia. :(
Asumme kummatkin vielä kotona vanhempien luona. Olen aina sanonut vanhemmilleni, että juttelen "yhden kaverin" kanssa vaikka hän merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu. En ole uskaltanut kertoa heille totuutta, koska luulen etteivät he ottaisi minua vakavasti. En ole myöskään keronut ystävilleni (vaikkei niitä olekkaan paljoa).. Tarkoituksena olisi nyt kertoa jollekkin tästä vaikka jännittää hiukan mitä palautetta tulee.
Haluaisin kuulla esim. miten ystävänne ovat suhtautuneet kaukosuhteeseenne? Netissä tutustuminen ja seurustelu kun taitaa olla aliarvostettua ja kun välimatkaakin on paljon...
Vähän lisäystä: Olemme suunnitelleet tämän miehen kanssa tulevaisuuttamme ja haluamme olla yhdessä minne sitten päädymmekään. Yritän säästää rahaa, jotta voisin mennä tapaamaan häntä (en ole koskaan matkustellut paljoa..edes suomessa, joten sekin on vähän outoa..) Me kummatkin valmistumme ensi vuonna koulusta ja hän sanoi, että voisi muuttaa vaikka tänne sitten asumaan kanssani. Odottavan aika on pitkä, mutta voin odottaa vaikka 100 vuotta :/
Että semmosta, olen ujo joten kaipaan vähän kannustusta. :P
Kiitos jos luitte ja onnea ja jaksamista kaikille joiden kulta on kaukana!
Olen tuntenut makedonialaisen 21v miehen jo noin 4 vuotta. Puhumme joka päivä messengerissä ja käytämme myös webkameroita. Olemme kummatkin korvia myöten rakastuneita, mutta meillä ei ole ollut vielä mahdollisuutta tavata "livenä" mm. koulujen ja raha-asioiden takia. :(
Asumme kummatkin vielä kotona vanhempien luona. Olen aina sanonut vanhemmilleni, että juttelen "yhden kaverin" kanssa vaikka hän merkitsee minulle enemmän kuin mikään muu. En ole uskaltanut kertoa heille totuutta, koska luulen etteivät he ottaisi minua vakavasti. En ole myöskään keronut ystävilleni (vaikkei niitä olekkaan paljoa).. Tarkoituksena olisi nyt kertoa jollekkin tästä vaikka jännittää hiukan mitä palautetta tulee.
Haluaisin kuulla esim. miten ystävänne ovat suhtautuneet kaukosuhteeseenne? Netissä tutustuminen ja seurustelu kun taitaa olla aliarvostettua ja kun välimatkaakin on paljon...
Vähän lisäystä: Olemme suunnitelleet tämän miehen kanssa tulevaisuuttamme ja haluamme olla yhdessä minne sitten päädymmekään. Yritän säästää rahaa, jotta voisin mennä tapaamaan häntä (en ole koskaan matkustellut paljoa..edes suomessa, joten sekin on vähän outoa..) Me kummatkin valmistumme ensi vuonna koulusta ja hän sanoi, että voisi muuttaa vaikka tänne sitten asumaan kanssani. Odottavan aika on pitkä, mutta voin odottaa vaikka 100 vuotta :/
Että semmosta, olen ujo joten kaipaan vähän kannustusta. :P
Kiitos jos luitte ja onnea ja jaksamista kaikille joiden kulta on kaukana!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen itse Turkkilaisen kanssa suhteessa, vakavassa sellaisella nimittäin naimisiin ollaan menossa elokuussa :)) Mutta mutta, itse tutustuin tähän mieheen reilu vuosi sitten netissä ja siitä lähtien joka päivä mesessä juurikin juteltiin, webbien kera joskus myös puhelimessa josta vieläkin kivat laskut muistona. Mutta joka tapauksessa tällöin olin vielä töissä, myöhemmin otin sitten loparit koska päätin mennä tätä miestä tapaamaan. Vanhemmathan ne oli paskoa housuun kirjaimellisesti. Ikinä kun en ollut ulkomailla käynyt ja sitten yhtäkkiä jotain nettituttua tapaamaan. Minulle tämä ei ollut nettituttu vaan oikea rakkaus, olin ja olen rakastunut tähän mieheen tulisesti. Saatiin tämän reissun jälkeen taistella molempien perheiden kanssa, hän omansa minä omani. Mun vanhemmat kauhusta kankeana, pelkäsivät että mua käytetään hyväksi tms ja hänen vanhemmat ei hyväksyny koska hänen exänsä oli siinä terrorisoimassa meidän suhdetta. Mun vanhemmat alko sit pikku hiljaa hyväksyy ku sanoin että tämä mies on se kenen kanssa aion olla ja jota rakastan lopun ikääni, eikä kellään ole siihen sanavaltaa. Tosiaan tän mieheni exän kanssa saatiin taistella ku ei millään uskonut kadota meidän elämästä, mutta nyt sekin on ohi onneks :) pian tän miehen vanhemmatki sit alko hyväksyy mut ku tajusivat että tää ex oli vaan valehdellut musta asioita yms..
No jonku kerran kävin siellä turkissa tapaamassa rakasta miestäni, rahaakaan ei hirveesti mennyt.. lennot maksoin ite, mies makso shoppailut ja hotellin safkat :) Mies nyt tulee tänne ja avioon mennään sitte Turkkiin asusteleen koska hän ei Suomeen halua tän kulttuurin takia, minkä ymmärrän hyvin. Mulla ole muuta ku perhe täällä, joten periaatteessa mikään estä muuttamasta sinne :) Äitiki kovasti kannustaa lähtemään maailmalle. Nii joo mun äiti alko hyväksyy miehen mun sanomisien myötä ja sit varmaan suurimmaks osaks vaikutti se että mun mies ja äiti kirjottelevat toisille meilejä. Isä nyt kauheesti varmaan uskalla sanoa mitään tietäen tulisen luonteeni ;) Kauhee ku tuli pitkästi kirjotettua, toivottavasti jaksat lukea.
Sulle sen verran että ehottomasti heti kun rahaa on ni painu makedoniaan miestäs tapaamaan! Onni tulee vaan kerran elmässä ja se voi olla tämä ja sitä et tule tietämään ellet tee niinkuin itse haluat ja kuuntelemalla sydäntäs! Tässä asiassa saat olla itsekäs. Jos vanhempasi ottavat huonosti vastaan sano että elämästä ei tule mitään jollei luota ja koskaan ei tiedä mihin tämä tarina johtaa ja pyydä heitä antamaan tukea sulle siinä että teet näin suuren päätöksen jos päätät lähteä. Mutta onnea sinulle ja ilmoittele mitä päätät tehdä :) kiva kuulla että jollain muullakin rakkaus kolahtanut ns. erikoisella tavalla :)
teitä toivottoman lapsellisia haavemaailmassa eläviä suomalaisia pikku tytöntylleröitä. :-D
20-vuotias tyttö menossa naimisiin jonkun turkkilaisen (TURKKILAISEN!) jätkän kanssa, jonka on nähnyt tasan kerran ja ollaan nii-in rakastuneita, että...
Turkkiin muuttamassa ja miehen exäkin pyörii kuvioissa (todennäköisesti joku suvun määräämä morsianehdokas, Turkin tuntien miehen serkku). Onnea vain, turkkilaisten ym. afrikkalaisten morsiot sitä todella tulevat tarvitsemaan. Omapa on elämäsi, jonka pilaat.
Ja sitten vielä sanotaan, että tytöt kehittyvät poikia nopeammin. Tämän jutun perusteella ei ainakaan älyllisesti.
Kuka sulle sano et tasan kerran nähny??? kuka sano että kyseessä OLI serkku??? Kuka sano että suvun määräämä morsianehdokas???? Ja vittuako se sulle kuuluu kuka on rakastunu ja kehen. Taas näitä rasisti paskan omia johtopäätöksiä joka katkerana kiskoo olutta illasta toiseen, vetää pitsaa ja katsoo pornoa koska livenä ei seksiä saa :)))
"No jonku kerran kävin siellä turkissa tapaamassa rakasta miestäni"
Oisko kolme kertaa lähempänä totuutta? Vai mikä on "jonkun kerran"?
Täällä mä katkerana kiskon olutta, kun sulla menee niiiiiin hyvin elämässäs tällä hetkellä. Mä oon niin kade tiexä. :-D
No, kyllä se elämä ja Turkki kouluttaa vähän lapsellisemman ja yksinkertaisemmankin suomalaistyttelin.
varata aika sinne paikkakuntasi mielenterveystoimistoon. Siellä osaavat auttaa, ettei sinun yksin tarvitse kamppailla ahdistuneisuutesi ja vihasi kanssa. Osaavat myös auttaa alkoholisoituneita, myös sinua, jos tällainen ongelma löytyy.
Jos ihan selvin päin täällä xenofobisia viestejäsi kirjoitat niin kyseessä on kyllä vakavampi mielenvikaisuus. Parastaon kuitenkin mennä sinne toimistoon ja antaa lääkärin päättää mitä tehdään. Meinaan, niitä alitajunnassa olevia patoutumiasi et pysty itse yksin käsittelemään - tuskin olet edes tietoinen niistä vielä.
Muita on helppo syyttää omista ongelmista €$@, helpompaa ja huomattavasti kauaskantoisempaa on selvittää ne omat ongelmat asiantuntijan kanssa.
itsellesi selväksi. Kulttuuri on hvyin erilainen tuollapäin. Naisen asema on hyvin heikko verrattuna pohjoismaiseen tapaan. Kas kun joku päivä se suuri rakkaus on vaihtunut arkeen ja silloinkin pitäisit tulla toimeen ja olla onnellinen.
Tee valintasi itse, mutta selvitä itsellesi huumastasi huolimatta, mitä sinulla on odotettavissa edessäsi.
Voit olla ihan varma, että monelle makedonialaiselle pääsy pois kotiseudulta on lottovoitto. Entäs sitten, kun ne kotopuolen tavat otetaan käyttöön Suomessa: "Akka hiljaa ja huntu päähän!", "Tuo ruoka eteen ja ole nainen hiljaa!" Tämä ei ole mitään keksittyä.
Oletkos miettinyt miksi EU:ssa ollaan kovin kriittisiä vaikkapa Turkin jäsenyydelle. Naisen asema on yksi tärkeimmistä esteistä.
Kuinka paljon tuossa ihastumisessasi on kyse exotiikasta? Vastaa vain itsellesi, mutta rehellisesti.
Ei ongelma ole se, että kaverilla on erivärinen hipiä ja kähärät hiukset vaan kulttuuri ja opitut tavat. Noissa maissa nainen on aina miehen omaisuutta.
toinen lause.. joidenkin suusta voi näitä päästä MUTTA ei kaikkien. Paskoja ihmisiä löytyy joka kolkasta, jopa naapuri oven takaa. Naisen asema Turkissa on hyvä, islam maa jonka takia siellä naiset ovat suuressa arvossa. Kyse on vain Hijabista. Nainen kun tätä käyttää on alistettu, mikä ei pidä paikkaansa.
turkissa nainen on alistettu .
Hei,
22 vuoden kokemuksella: tapaa se mies ja jos kemiat kohtaa niin jatka unelmointia. Rakkautta on niin kovin monenmoista ja joskus kultuurierot on vaan hyvä juttu...
Noh, olen nyt jutellut vanhempien kanssa asiasta eikä ne kovin ilosia ollu, kun kerroin. :D
Mutta menen ehdottomasti tapaamaan sitä miestä kunahan saan mahdollisuuden. Kiitos kaikista vastauksista