Olemme olleet pian vuoden yhdessä. Aluksi suhde oli hyvin intohimoinen ja vietimme paljon aikaa miehen luonaan. En silloin edes kaivannut muuta, kuin iltoja hänen kainalossaan tv:tä katselleen. Nyt se ei kuitenkaan enää riitä minulle. Meillä on 10v. ikäero, enkä ole itse edes kahtakymmentä vielä. Minä haluaisin matkustella, käydä baareissa, tehdä kaikkia yllätyksellisiä ja seikkailullisia asioita. Häntä ei MIKÄÄN kuitenkaan kiinnosta. Seksikin on AINA samanlaista ja se etenee samalla kaavalla. Itse toivoisin siihenkin jatkuvaa muutosta ja uudenlaisia kokeiluja. Hän ei myöskään suutele minua IKINÄ, siis oikeasti. Ei edes ennen seksiä, eikä sen aikana. Minkäänlaista esileikkiä ei ole, vaan hän menee todella suoraan asiaan, eli siis niihin kahteen asentoon, joissa hän suostuu seksiä harrastamaan.
Itsetuntoni on romahtanut suhteen aikana. Hän ei ole esitellyt minua kenellekkään. Olen miettinyt että hänellä voisi hyvinkin olla perhe minun tietämättäni, sillä hän salaa minulta niin paljon asioita. Usein hän on jäänyt kiinni valehtelusta ihan naurettavan pienissäkin asioissa.. Olen miettinyt, että lopultakin päästäisin hänestä irti.
Ihmettelette varmaan miksi olen hänen kanssaan, niin järjettömältähän tämä kuulostaa.. mutta en oikein osaa sanoa syytä. Kai koen jollakin tavalla, että en voi saada parempaa, sillä hyvin epäonnisia ovat aiemmatkin suhteeni olleet.
Mies ei myöskään ole koskaan sanonut, että hän rakastaisi minua. Jos me emme ole useaan päivään nähneet, hän sanoo soittaessaan, että hänellä on ikävä pillua, eikä ikinä, että minua. Meillä on myös hyvin erilaiset haaveet tulevaisuuden suhteen. Minä halua lapsia ja eläimiä, oman talon ja auton. Hän on kuitenkin ilmoittanut minulle, että ei hän halua ikinä naimisiin, kun ei kuulu kirkkoonkaan. Lapsiakaan hän ei halua hankkia.
En kai minä mitään menetä, jos hänet jätän?
Itsetuntoni on romahtanut suhteen aikana. Hän ei ole esitellyt minua kenellekkään. Olen miettinyt että hänellä voisi hyvinkin olla perhe minun tietämättäni, sillä hän salaa minulta niin paljon asioita. Usein hän on jäänyt kiinni valehtelusta ihan naurettavan pienissäkin asioissa.. Olen miettinyt, että lopultakin päästäisin hänestä irti.
Ihmettelette varmaan miksi olen hänen kanssaan, niin järjettömältähän tämä kuulostaa.. mutta en oikein osaa sanoa syytä. Kai koen jollakin tavalla, että en voi saada parempaa, sillä hyvin epäonnisia ovat aiemmatkin suhteeni olleet.
Mies ei myöskään ole koskaan sanonut, että hän rakastaisi minua. Jos me emme ole useaan päivään nähneet, hän sanoo soittaessaan, että hänellä on ikävä pillua, eikä ikinä, että minua. Meillä on myös hyvin erilaiset haaveet tulevaisuuden suhteen. Minä halua lapsia ja eläimiä, oman talon ja auton. Hän on kuitenkin ilmoittanut minulle, että ei hän halua ikinä naimisiin, kun ei kuulu kirkkoonkaan. Lapsiakaan hän ei halua hankkia.
En kai minä mitään menetä, jos hänet jätän?
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikeesti ei tuommoisia asioita kannata kysyä toisilta (varsinkaan täällä, ihmisiltä jotka eivät tunne sinua). tuohan on melkein sama kun kysyisi joltain vastaan tulevalta että pitäisikö minun tykätä muumilaakson tarinoista.
eiköhän sinun oikeasti nyt kannattas pysähtyä miettimään itse, mikä olisi itsellesi parasta. haluatko viettää (ehkäpä) koko loppu elämäsi hänen kanssaan? luuletko että hän on se oikea sinulle? mitä menetät jos jätät hänet? mitä menetät jos et jätä häntä?
Et menetä mitään. Itse olen ihan samanlaisessa tilanteessa. Huomasin sen kun luin kirjoituksesi. Tajusin että minunkin suhteeni on ohitse. Nyt se vain pitäisi pystyä lopettamaan. Mutta en tiedä, miksi se tuntuu niin vaikealta.
Ei tuo mies rakasta sinua. Hän ei vain saa jostain syystä sanottua sitä sinulle. On varmaan itsekin yhtä epävarma itsestään ja kaikesta.
"he's just not that into you" !
Jos se tuntuu siltä, se on sitä!
Voimia sinulle hankalan tilanteen selvittämiseen!
Ajattelin vastata sinulle, että jos päätät lopettaa, niin älä ainakaan ilmoita asiaa pelkällä tekstarilla. Itselläni tuli toissa päivänä eteen muutaman kuukauden suhteen loppu. Mies ilmoitti asian tekstarilla. Joka minun mielestä ei ole missään tapauksessa hatun noston arvoinen tapa.
No, mutta... kuten edellinen sanoi, niin päätös on sinun. Mutta ainakin tämä on hyvä keino, merkkaat plussat ja miinukset paperille ja pohdit niitä. Siinä näet, että mitä hyvää ja mitä huonoa hänessä on ja se auttaa tekemään päätöstä, kuten monissa muissakin asioissa tuo on hyvä keino.
Mutta jos hiukan otan kantaa, niin olet vielä nuori ja löydät varmasti oikean kumppanin, joka kunnioittaa ja arvostaa sinua. Jos hetken joutuu olemaan yksin, ei se ole pahasta. Mutta jos olet huonossa suhteessa, niin se syö ihmistä pidemmän päälle.
ja samat ikäerot omaava tyttö täällä.. Vaikka mies kohtelee minua ainakin luulakseni paremmin.. Nyt reilun vuoden jälkeen sitä on havahtunut jotenkin missä sitä elää, jos ei tässä vaiheessa toinen riitäkkään niin riittääkö se kymmene vuoden jälkeenkään.
Katson itse vielä hetken eteenpäin ja jos tunne ei muutu, niin lähden vaikka siinä toisesta löytyykin niitä hyviäkin puolia..
Et menetä mitään.Tuosta miehestä ei tule hyvää isää koskaan.Lisäksi miehet elävät 10 vuotta vähemmän kuin naiset, joten säästät itseltäsi loppupeleissä 10 vuoden leskenä olemisen yksin lapsettomana ja katkerana. Kuulut samanikäisten pariin, seksihän on nuorilla vuosikausia erittäin aktiivista, miesystäväsi on liian vanha sinulle.