Itse olen kyllästynyt että melkeen jokapäivä itsetuhoisia ajatuksia.
Parhaani mukaan yritän torjua mutta ongelma on että tuntuu että olen vihdoin valmis kohtaamaan kuolemaan. Koska en voi sille mitään että osa minusta haluaa kuolla. Osa tahtoo yrittää eteenpäin ja osa tahtoo luovuttaa.
0
Ei puhuminen auta asioista se vain pahentaa oloani. Olen jo 2 vuotta ollut osastohoidossa ja säänöllistä psykiatriaa tosin en ole edes uskaltanut kertoa miten huono olo ettei passiteta takaisin osastolle.
Koska yksinkertaisesti osastolla voin vain entistä pahemmin koska sielä koin psyykkeeni vain huonontuneen entisestään.
Pakkohoitoa ja vapauden riistoa kiristystä jne.
Mutta itestäni tuntuu siltä etten voi elää tapahtuneiden asioiden kanssa en kykene unohtamaan.
Olen puhunut hypnootisoitavaksi mutta ei se tule kuulonkaan. Eikä trauma terapiakaan minulle suositella koska kuulema minulla on liian monia traumatisoivia-7. Eivät voi hoittaa koska minulla ei ole yksittäisiä vaan isokasa.
Mutta minun oloa ei voida yksinkertaisesti korjata syön ketiapínoria 650 mg ja 20 mg masennuslääkkeitä ja vielä 2000 mg E-EPA enkä silti tunnu näistä ajatuksista pääsevän eroon sitten millään.
Joskus alan olemaan neuvoton tähän jatkuvaan pahanolon suhteen.
Välillä olen pystynyt kuitenkin keskittymään elämään. Mutta alan olemaan epätoivoinen kun en saa noita ajatuksia pois päästä.
Se on sitä samaa hajoa kasaa hajoa kasaa mutta alan olemaan niin uupunut noihin ajatuksiin enkä tiedä miten saan ne pois päästäni
Parhaani mukaan yritän torjua mutta ongelma on että tuntuu että olen vihdoin valmis kohtaamaan kuolemaan. Koska en voi sille mitään että osa minusta haluaa kuolla. Osa tahtoo yrittää eteenpäin ja osa tahtoo luovuttaa.
0
Ei puhuminen auta asioista se vain pahentaa oloani. Olen jo 2 vuotta ollut osastohoidossa ja säänöllistä psykiatriaa tosin en ole edes uskaltanut kertoa miten huono olo ettei passiteta takaisin osastolle.
Koska yksinkertaisesti osastolla voin vain entistä pahemmin koska sielä koin psyykkeeni vain huonontuneen entisestään.
Pakkohoitoa ja vapauden riistoa kiristystä jne.
Mutta itestäni tuntuu siltä etten voi elää tapahtuneiden asioiden kanssa en kykene unohtamaan.
Olen puhunut hypnootisoitavaksi mutta ei se tule kuulonkaan. Eikä trauma terapiakaan minulle suositella koska kuulema minulla on liian monia traumatisoivia-7. Eivät voi hoittaa koska minulla ei ole yksittäisiä vaan isokasa.
Mutta minun oloa ei voida yksinkertaisesti korjata syön ketiapínoria 650 mg ja 20 mg masennuslääkkeitä ja vielä 2000 mg E-EPA enkä silti tunnu näistä ajatuksista pääsevän eroon sitten millään.
Joskus alan olemaan neuvoton tähän jatkuvaan pahanolon suhteen.
Välillä olen pystynyt kuitenkin keskittymään elämään. Mutta alan olemaan epätoivoinen kun en saa noita ajatuksia pois päästä.
Se on sitä samaa hajoa kasaa hajoa kasaa mutta alan olemaan niin uupunut noihin ajatuksiin enkä tiedä miten saan ne pois päästäni
Vastaukset 2
Vanhimmat
ajatuksia on minullakin aina välillä. Et ole ainoa semmonen. Mutta paljon enemmän mietin pakonomaisesti asioita ja tapahtumia mitkä masensivat ja saivat aikaan minulle itsemurha-ajatuksia. Huomasin että mua auttoi paljon semmonen että kirjotin ne ajatukset paperille jolloin ne ei enää ollut mielessä.
tuollaisia ajatuksia päässä, mutta minusta ei ole siihen. Siihen olen tyytyväinen ja oppinut elämään niiden kanssa.
Kirjoittelen nettiin kun siltä tuntuu paitsi noista ajatuksista.
En nyt tiedä oikein mitä sanoa, mutta älä ota vähättelynä, mutta itse olen kai tutustunut itseeni hankkiutumalla tilanteisiin joissa hengenlähtö olisi pienen rajan päässä.
Jotenkin vaan tuntuu että elämä on merkityksetöntä välillä. Nyt taas huomaan kotona ollessani, että olotilani pahenee. No lähden huomenna taas pois päiviksi.
Se on se tunne kun on niin voimaton olo, että mikään muuttuisi, ei pysty vaikuttamaan asioihin. Se minua ainakin rassaa. Menee muualle niin unohtaa hetkeksi.
Toivottavasti tästä on edes jotain apua?