parannusehdotuksia

minä hyvän sinkkukauden eläneenä ja hyvässä parisuhteessa en tajua, miksi jotakin pitäisi tekohengityksellä pitää väkisin pystyssä. Ja varsinkaan, että aloite tulee toiselta, kun se on yhteinen yritys, ja jos toinen ei ole hommassa mukana, niin kaatukoon sitten. Mitään iloahan siitä ei ole, että väkisin koettaa pukertaa hampaat irvessä pitää kulisseja kunnossa. Ja mitä se sun toinen puolisko tekee? Porskuttaako tyytyväisenä tajuamatta mitään ongelmaa, vai tajuaa, muttei viitsi vaivutua, jos sä otat kaiken vastuun aina kaikesta ja hän on vapaamatkustaja.

Ehdottaisinkin, että anna kaatua, jos on kaatuakseen luonnostaan, koskan joka suhde joutuu kovallekin koetukselle joskus ja toiset ne vaan siitäkin nousee ja jatkaa, toiset nousee ja jatkaa eri teille. Ja hyvä niin.

Ei sillä mitään voita, että pitkittää huonoa juttua, jos siitä ei nauti.
Joskus on vaan vaikea myöntää, että ei juttu toimi, mutta yllättävän helppoa se onkin, kun sitten totee vaan, että ei toimi ja sitä ei tekemällä tehdä. Nimenomaa moni suhde pitää pystyä toimimaan jo sillon, kun menee hyvin ja sillon pitää jos sitä suhdetta hoitaa. Ei sit kun on jo paskat housussa.

anna vaan kaatua, katso riittääkö teillä sitä tunnetta siihen, että se nousis ihan omalla voimalla, vai pitääkö sun nyt tekee hartiavoimin töitä.. Jotenkin tuntuu et sitä sä haluisit. Ei ne suhteet ole yhtään sen arvokkaampia, mitä väkisin pidetään pystys, kuin ne mitkä toimii sillä ihmisten välisellä aidolal suhteella, vaikka susta niin saattais tuntuakin, et mitä enempi töitä joutuu tekeen sitä enempi siitä jää käteen. Se ei päde ihmissuhtessa.