Tarkoitan tämän kaikille niille lukemattomille pariskunnille,jotka ovat olleet "onnellisesti" naimisissa 30 - 40 v.
Parhaat vuotenne ovat menneet - toki niitäkin on ollut. Nyt on jäljellä enää katkeruus, mustasukkaisuus, pelko ja turhautuminen. Seksielämästä ei välttämättä ole ollut tietoakaan moniin vuosiin. Kuitenkin,ainakin toinen teistä sitä kaipaisi.
Mahdollisesti teillä olisi,tai haluaisitte tutustua vielä johonkin ihanaan ihmiseen,joka vielä toisi iloa ja onnea jo sarastavalle ikäihmisen taipaleelle. Vaan miten sen voi toteuttaa - avioero ei missään tapauksessa voi tulla kysymykseen! Sen lisäksi,että on lapset ja lapsenlapset,on suuri joukko muita ihmisiä ja syitä,ettei avioero ole mahdollinen. Suurin syy varmaankin on yhteinen omaisuus ja elintaso,josta kumpikaan ei halua luopua - senkin vielä ymmärrän.
Mutta, mutta - on olemassa myös toinen mahdollisuus! Jos kumpikin kärsitte vallitsevasta,kuluttavasta tilanteesta - ole inhimillinen ja anna toiselle mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, matkustella, harrastaa ja viettää aikaansa muutenkin, kuin Sinun silmiesi alla. Älä välitä, jos hän saa tekstiviestin,jonka jälkeen hän on pitkään hyvällä tuulella, tai jos hän on joskus poissa kotoa, jopa yön yli, selittämättä sitä sen kummemmin. Ehkä hän on löytänyt ystävän, joka ei ole uhka Sinulle, mutta antaa kumppanillesi sitä, mikä väliltänne on jo kadonnut. Myös Sinulla on samanlainen mahdollisuus!
Olen itse eronnut jo vuosia sitten ja ollut monta vuotta yksin. Tällaisia henkilöitä tapaan hyvin paljon niin täällä netissä, kuin myös paikoissa, joissa yli 50 viihtyvät ( en tarkoita kapakkaa,vaikka sielläkin niitä tietysti on ).
Jos ihmisellä on potentiaalista elinaikaa n. 20 -30 v. jäljellä - pitääkö sen olla vain vanhojen hyvien aikojen muistelua - mielestäni ei. Tunteet ja seksuaalisuus kattavat koko ihmisen eliniän - nauttikaamme siitä, ja annetaan siihen mahdollisuus myös elämäntoverillemme!
Tämä ei varmaan monenkaan mielestä ole kovinkaan "kristillistä" - mutta INHIMILLISTÄ se ON!!!
Parhaat vuotenne ovat menneet - toki niitäkin on ollut. Nyt on jäljellä enää katkeruus, mustasukkaisuus, pelko ja turhautuminen. Seksielämästä ei välttämättä ole ollut tietoakaan moniin vuosiin. Kuitenkin,ainakin toinen teistä sitä kaipaisi.
Mahdollisesti teillä olisi,tai haluaisitte tutustua vielä johonkin ihanaan ihmiseen,joka vielä toisi iloa ja onnea jo sarastavalle ikäihmisen taipaleelle. Vaan miten sen voi toteuttaa - avioero ei missään tapauksessa voi tulla kysymykseen! Sen lisäksi,että on lapset ja lapsenlapset,on suuri joukko muita ihmisiä ja syitä,ettei avioero ole mahdollinen. Suurin syy varmaankin on yhteinen omaisuus ja elintaso,josta kumpikaan ei halua luopua - senkin vielä ymmärrän.
Mutta, mutta - on olemassa myös toinen mahdollisuus! Jos kumpikin kärsitte vallitsevasta,kuluttavasta tilanteesta - ole inhimillinen ja anna toiselle mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, matkustella, harrastaa ja viettää aikaansa muutenkin, kuin Sinun silmiesi alla. Älä välitä, jos hän saa tekstiviestin,jonka jälkeen hän on pitkään hyvällä tuulella, tai jos hän on joskus poissa kotoa, jopa yön yli, selittämättä sitä sen kummemmin. Ehkä hän on löytänyt ystävän, joka ei ole uhka Sinulle, mutta antaa kumppanillesi sitä, mikä väliltänne on jo kadonnut. Myös Sinulla on samanlainen mahdollisuus!
Olen itse eronnut jo vuosia sitten ja ollut monta vuotta yksin. Tällaisia henkilöitä tapaan hyvin paljon niin täällä netissä, kuin myös paikoissa, joissa yli 50 viihtyvät ( en tarkoita kapakkaa,vaikka sielläkin niitä tietysti on ).
Jos ihmisellä on potentiaalista elinaikaa n. 20 -30 v. jäljellä - pitääkö sen olla vain vanhojen hyvien aikojen muistelua - mielestäni ei. Tunteet ja seksuaalisuus kattavat koko ihmisen eliniän - nauttikaamme siitä, ja annetaan siihen mahdollisuus myös elämäntoverillemme!
Tämä ei varmaan monenkaan mielestä ole kovinkaan "kristillistä" - mutta INHIMILLISTÄ se ON!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja se kolmas mahdollisuus: lue kirjallisuutta parisuhteen hoitamisesta, mieti mikä on mennyt oman suhteenne kanssa pieleen ja kohtaa puolisosi ja "haasta" hänet yhteiseen projektiin parisuhteenne elvyttämiseksi.
tyylillään ja tavallaan, ja kaikki me tehdään erilaisia valintoja.
jotain muuta. Olen viisikymppinen nainen, enkä ollenkaan tunne että parhaat vuoteni olisivat menneet. En missään nimessä haluaisi olla kaksikymppinen potemassa tulevaisuuden tuskaa tai kolme kymppinen pinten lasten kanssa tai neli kymppinen ikäkriisissä. Nuo vuosikymmenet olivat sillä hetkellä elämän parasta aikaa kuten tämä keski-ikä nyt.
en tunnista näitä "Nyt on jäljellä enää katkeruus, mustasukkaisuus, pelko ja turhautuminen. Seksielämästä ei välttämättä ole ollut tietoakaan moniin vuosii" itsestäni. Wn ole katkera, mustasukkainen tai turhautunut. Seksiäkin on edelleen - tosin en ole koskaan ollut siihen kovin hanakka, muutakin on. Toki meillä on kolme lastakin aikaan saatu tämä 25 vuoden aikana.
Tuntuisi tosi kovalta urakalta alkaa tutustua uuden ihmisen elämän tapoihin, perheeseen, sukulaisiin jne. Parhaassa / pahimmassa tapauksessa saada vielä uusi anoppikin. Sen verran olen mukavuuden haluinen, etten kovin helpolla ala sotkea elämääni, johon olen varsin tyytyväinen.
Koskaanhan emme tiedä mitä huomennna tapahtuu. Voi käydä niinkin, että puoliso lähtee töihin aamulla, mutta ei palaakaan enää koskaan. Kuolema yllättää kesken työpäivän tai päiväkahvin ...Näitäkin on seurattu. Tai voihan se puoliso toki täysin ilman mitään ennakko varoitusta lähteä toisen matkaan.
eikä sähköpostit ei mustasukkaisuuskaan ja seksikin sujuu ongelmitta. Toivoisin kuitenkin että joskus kävisimme kauempana kotoa. Lenkkikaveri, luonnossa tai kalalla kulkeva ystävä olisi tervetullut.