Lapseni kuolemasta tulee vuoden lopussa kuusi vuotta. Sietämätön kipu, suru ja ahdistus ovat muuttuneet luottamukseksi, avoimuudeksi ja rakkaudeksi.
Olen hakenut apua kaikesta muusta paitsi lääkkeistä, tai heti hänen menetyksen jälkeen söin viikon nukahtamislääkkeitä, mutta siinä kaikki.
Muutoin olen käynyt terapiassa, pykologisessa vyöhyketerapiassa, sururyhmässä, meediolla, jne.
Lohduttavinta on ollut maailman juvan muutos, lapsi ei ole poissa vaan hän on läsnä vain erilaisessa muodossa.
Maailman kuvani on muuttunut.
Voin hyvin, teen töitä ja ilo on elämässäni.
En ole ollut sairaslomilla tms.
Suuri apu on ollut vertaituki, aivan ehdotonta. Älkää jääkö yksin vaan etsikää ne toiset joilla on samalaista kokemusta ja sieltäkin valitkaa teille sopivat ihmiset.
Olen hakenut apua kaikesta muusta paitsi lääkkeistä, tai heti hänen menetyksen jälkeen söin viikon nukahtamislääkkeitä, mutta siinä kaikki.
Muutoin olen käynyt terapiassa, pykologisessa vyöhyketerapiassa, sururyhmässä, meediolla, jne.
Lohduttavinta on ollut maailman juvan muutos, lapsi ei ole poissa vaan hän on läsnä vain erilaisessa muodossa.
Maailman kuvani on muuttunut.
Voin hyvin, teen töitä ja ilo on elämässäni.
En ole ollut sairaslomilla tms.
Suuri apu on ollut vertaituki, aivan ehdotonta. Älkää jääkö yksin vaan etsikää ne toiset joilla on samalaista kokemusta ja sieltäkin valitkaa teille sopivat ihmiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.