Sain viikko sitten selville mieheni valehdelleen minulle koko 2 vuoden seurustelumme ajan. Olin ollut ikään kuin varanainen, sillä hänellä oli koko ajan tunteita toisaalle. Satuin näkemään sähköpostin, jossa hän oli vuodattanut rakkauttaan naiselle. Asia tuli minulle järkytyksenä, sillä mies on väittänyt, ettei heillä ole mitään ja haluavansa tulevaisuuden ja yhteisen asuntolainan kanssani. Olen siis jossain kohdin epäillyt jotai, mutta nainen ei siis ole halunnut miestäni eli kyseessä on vain pelkät tunteet, psyykkinen pettäminen.
Ryven tässä helvetin paskassa nyt, sillä asia iski vasten kasvojani ja lujaa. Tietenkin lopetin suhteen samantien, mutta en tiedä miten jaksan jatkaa. Tämä riipivä yksinäisyys on hirveää. Tuntuu, että haluaisin vain jonkun lohduttajan tai vaikka baarista jonkin pienen ilon helpottamaan tätä tilannetta, mutta en minä todellisuudessa sellaiseen kykene. Olen yrittänyt kuntoilla, tavata ystäviä, käydä töissä sekä keskustella ja purkaa sydäntä, mutta ei auta. Itkettää vain ja oksettaa, pala on kurkussa koko ajan ja mahakin on sekaisin. Tahtoisin ehkä jotain kohtalontovereita tai jotakin kannustavaa. Tuo aika parantaa kuulostaa niin kliseeltä, vaikka kai ne aamut joskus ovat vähemmän murheellisia tai illthan nämä ne pahimmat..
Ryven tässä helvetin paskassa nyt, sillä asia iski vasten kasvojani ja lujaa. Tietenkin lopetin suhteen samantien, mutta en tiedä miten jaksan jatkaa. Tämä riipivä yksinäisyys on hirveää. Tuntuu, että haluaisin vain jonkun lohduttajan tai vaikka baarista jonkin pienen ilon helpottamaan tätä tilannetta, mutta en minä todellisuudessa sellaiseen kykene. Olen yrittänyt kuntoilla, tavata ystäviä, käydä töissä sekä keskustella ja purkaa sydäntä, mutta ei auta. Itkettää vain ja oksettaa, pala on kurkussa koko ajan ja mahakin on sekaisin. Tahtoisin ehkä jotain kohtalontovereita tai jotakin kannustavaa. Tuo aika parantaa kuulostaa niin kliseeltä, vaikka kai ne aamut joskus ovat vähemmän murheellisia tai illthan nämä ne pahimmat..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikään muu ei auta kuin aika, aika ja aika. Ainoa toinen vaihtoehto on toisen ihana miehen löytäminen, silloin vanhakin p**** unohtuu. Ja se vanha sun kannattaa unohtaa, jos on ollut ns. kakkosnainen, sitä saisi olla lopun ikäänsä.
eksähän vannoo nyt rakkauttansa minua kohtaan, niin on vaikeaa pysyä lujana. Mutta tuo on kyllä totta, että kuka sitä kakkosnaiseksi haluaa, mutta mutta voikun rakkaus onkin niin vaikeaa ja edesauttaa sumeiden päätösten tekemisessä Ehkäpä minä tosiaan laitan jonkin ilmoituksen nettiin ja alan katselemaan ihan uusia tuulia..
Älä pakota päätöstä. Anna sen ottaa aikansa. Ota selvä aikalisä. Nyt ensin vaikka kuukauden. Anna ajatustesi tasaantua äläkä anna muiden ihmistne vaikuttaa päätökseesi. Pidä huoli, että päätös on OMASI!
Niin, vannoihan se aikaisemminkin sitä rakkauttaan ja näet mikä oli lopputulos. Se kaikki oli valheellista, koska kuvioissa oli toinenkin nainen, joka taisi saada vielä enemmän niitä tunnustuksia.
Mulla on kaikki seurustelut päättyneet siihen että naisella on ollut joku toinen sinä aikana kun olemme olleet yhdessä.
13 vuotta ja 6 seurustelua kaikki päättyneet samalla tavalla että nainen on pettänyt minua, tämä todistaa sen että naisiin ei ole luottamista.
Olen näiden seurauksena tehnyt päätöksen että en enää koskaan paljasta tunteitani kenellekkään naiselle, tarkoittaa ihan kaikkia tunteita.
Muut ihmiset saavat tuntea vaikka inhon tai kauhunväristyksiä kadulla minut kohdatessaan, minua ei enää naiset kiinnosta!!!
Vaikka kohdallani on käynyt samoin kuin edeltäjällä (mies vm78) en silti aio luopua toivosta. Itse olen vm70.Pettäjät tekevät parhaansa että ajoittain katkeruus vastakkaista sukupuolta kohtaan nousee suorastaan vihaksi mutta mitä sillä voittaa?Sellainen vain syö sisältä ja parhaimmassa tapauksessa ei vihaltaan näe/kuule elämänsä rakkautta.Elämä jää elämättä tasapainoisesti ja onnellisena.Tarvitaanko siihen sitten parisuhdetta,en tiedä.Mitä itse kukin kaipaa juuri sillä hetkellä.
Minä olen vapautunut vihasta ja päässyt voitolle tuosta kuluttavasta tunteesta.Mahtaa pettäjillä olla jatkuva pahanolon kierre vain siksi etteivät tiedä mitä elämältään haluavat,aina kuikkimassa onko aidan takana ruoho vihreämpää tajuamatta kuinka paljon energiaa ja voimia he vievät kanssaan olevalta mukakumppanilta eivätkä sittenkään ole tyytyväisiä.
Keskityn nykyään itselleni hyviin asioihin,mielihyvää tuottaviin.Pyrin onnellisuuteen jotta pystyn välittämään onnellisuutta muihinkin.En halua viljellä pahanilman lintuna pahaa mieltä ja pessimismiä.Tuommoisena jo ihan heittää henkensä ennen aikaisesti.
Toivon vielä tapaavani vilpittömän rakkauden joka antaa enemmän kuin ottaa.Sellaisen rakkauden josta saa voimaa eikä sellaista joka murentaa pala palalta.En siis vaadi paljoa ja kuitenkin vaadin.
eipä taija niihin miehinkään olla. Katkerasti voin todeta yli 12 vuoden suhteen jälkeen jossa avokilla paljastui yks toisensa jälkeen ne vosut, siis vasta eromme jälkeen kun ystävälliset juoruakat rupesivat mieheni juoksuista minulle puhumaan. Suhteemme aikoina olivat keskenään sipisseet miten tyhmä minä oon kun en tajuu mieheni käyvän myös muualla höyläilemässä. Miten vitussa voin tajuta jos kaikkki on ok ja mies juossu sillo kun on esim ollu yövuorossa, en älynnyt koiranpantaa laittaa ja seurata sitä sitten töissä, ei ollut aihetta eikä epäilystä. En minäkään enää miehiin luota en voi edes silmiin niitä katsoa. On niin hölmö petetty olo niin pitkän suhteen jälkeen. Oli yhteiset talot ja kaikki. Nyt elämä pirstaleina. Päivä kerrallaan olen itseäni kasaillut kasaan ja ehkä joskus olen valmis kohtaamaan uuden ihmissuhteen, ehkä??