Sanon heti alkuun, että minusta shoppailu on ihan ok harrastus, itse en vain ole koskaan tykästynyt siihen. En siis kysele tätä mitenkään alentuvassa tai halveksuvassa hengessä, vaan uteliaisuudesta.
Nyt siis taas kerran törmäsin porukalla reissatessa siihen, että naiset lähtevät shoppailemaan ja miehet menevät baariin. Yritin siinä sitten ostostelun lomassa kysellä, miksi se oli muitten mielestä hauskaa, mutta en oikein saanut vastausta.
Löytyisikö täältä vastaus? Himoshopparit tai tavalliset, mikä siinä kiehtoo? Auttakaa mua ymmärtämään paremmin kavereitteni sielunelämää ja jopa sopeutumaan noihin shoppailureissuihin!
Nyt siis taas kerran törmäsin porukalla reissatessa siihen, että naiset lähtevät shoppailemaan ja miehet menevät baariin. Yritin siinä sitten ostostelun lomassa kysellä, miksi se oli muitten mielestä hauskaa, mutta en oikein saanut vastausta.
Löytyisikö täältä vastaus? Himoshopparit tai tavalliset, mikä siinä kiehtoo? Auttakaa mua ymmärtämään paremmin kavereitteni sielunelämää ja jopa sopeutumaan noihin shoppailureissuihin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
shoppaamisesta. Ulkomaan reissuilla tulee jonkin verran ostettua vaatteita, mutta mikään himoshoppaaja en ole. EI shoppaaminen ole erityisen hauskaa, ei se ainakaan minun harrastuksiini kuulu. En voisi ikinä lähteä vain hengailemaan ja kiertelemään kauppoja päättömästi vaikka joskus niin pitäisikin tehdä sillä en tiedä mitään niin kamalampaa kuin etsiä jotakin tuotetta jonka tarvitset nopeasti muutaman päivän varoitusajalla(joku tilaisuus johon tarvitsee jotakin tiettyä esim.mekko/kengät).
ELi shoppaan jotakin tarvitessani ja ulkomailla koska tarjonta on parempaa, meillä Suomessa aika köyhät markkinat.
Mä olen huomannut, että jos shoppaan, shoppaa huonoon oloon. Siis se, että saa jotain uutta ja kaunista ilahduttaa hetkisen. Lisäksi varsinkin vaatteissa on tylsää, jos ei ole joskus jotain uutta. Myönnän, mulla on liikaakin vaatteita, koska kyllästyn aika nopeasti. Annan vanhat äidilleni, joka on asiasta hyvin onnellinen, koska ei itse tykkää käydä kaupoissa.
Useimmiten kyllä lähden kaupoille, jos todella etsin jotain. Usein olen siis esimerkiksi nähnyt lehdessä tai netissä jotain, mitä haluan. Sitten käyn katsomassa löytyykö sitä. Monesti teen myös löytöjä eli löydän jonkun hienon jutun vahingossa. Päättömästi en kyllä mene ikinä ostelemaan mitään, eikä tuota huono-oloshoppailukaan ole kuin ehkä kerran viidessä vuodessa.
Meillä on niin, että mies on jopa innokkaampi shoppaaja kuin minä. Lontoossakin piti ite mennä pubiin kaljalle, kun ei jaksanut perässä pysyä :)
Kyllä minäkin olisin sinne baariin ennemmin lähtenyt kuin shoppailemaan ;-)
Aina kun ostettava jotain uutta, se on alkuun ihan kivaa mutta jo ekan kaupan jälkeen turhaudun kun en löydä haluamaani. Lisäksi alan miettiä, tarviinko oikeasti sitä, se maksaakin niin paljon. Olen aika pihi itseni suhteen.
Käynkin ennemmin kirppiksellä, alle tunnissa yleensä löytää kassillisen hyvää ja laadukasta vaatetta, vöitä, koruja ym eikä hintakaan päätä huimaa.
Nuorena saatoimme shopata koko lauantaipäivän! syödä välillä ja taas kauppoihin. Se oli sellainen turhamainen ja pinnallinen kauteni, oli oltava ne tietyt merkkikuteet, uudet vaatteet ja muodinmukaiset. Oli myös rahaa liikaa...
Mä haluaisin jenkkilän XOXO-merkistä kerrankin kivan topin,kun meilläpäin Suomessa topilla kaupat tarkoittavat lähinnä tukkuteepaitoja Espritistä,mutta ajattelin venata ja kattoo tulisko esim.Vilaan loppukesästä joitain ihan boobmäisiä uhkeutta antavia silkkitänksejä.Sellaisia XS.Joissa näyttää et ois kuppi 85C vaik on se Bee.Vintage WineGum Winered Shade..
Kai nyt joku shoppaa? Vai käykö valtaosa naisista shoppaamassa ihan vain velvollisuudentunteesta ja ryhmän painostuksesta, kuten minä? Pitäiskö lopettaa saman tien?!