Ryhmäurakka jos mikä ruokkii tosi ikäviä kiusaamisklikkejä, jos työnjohdolla ei ole rohkeutta, taitoa tai halua puuttua selkeisiin kiusaamistilanteisiin. Porukan joukkohengen voimalla saadaan työntekijä vaikka hengiltä ,jos kiusatulla ei ole älliä lähteä talosta. Ylimmälle johdolle viesti. Henkilökohtaiset urakat käyttöön.
Kenenkään ei pidä hyötymään toisen kustannuksella.
Kun on henkilökohtaiset urakat, niin silloin työn tekeminen on paljon mielekkäämpää, kannustavampaa ja palkitsevampaa ilman kenenkään(luottamusmiehenkään) peiliin katsomista ja siihen kehottamista. Ryhmäurakka vääristää ja kuitenkin jokaisella työpaikalla on kilpailua. Sittenpähän kun on yksilöurakka , niin kukin seisokoon vaikka päällään päivät pitkät omaan piikkiinsä. Kenelläkään ei ole siihen nokankaan koputtamista. Kaiken ikävintä on se, jos käytetään pelokkeiksi joitain digitaaleja.
Kyllä aikuisten miesten pitäisi tajuta tehdä töitä ilman minkäänlaisia pelokkeita.
Kenenkään ei pidä hyötymään toisen kustannuksella.
Kun on henkilökohtaiset urakat, niin silloin työn tekeminen on paljon mielekkäämpää, kannustavampaa ja palkitsevampaa ilman kenenkään(luottamusmiehenkään) peiliin katsomista ja siihen kehottamista. Ryhmäurakka vääristää ja kuitenkin jokaisella työpaikalla on kilpailua. Sittenpähän kun on yksilöurakka , niin kukin seisokoon vaikka päällään päivät pitkät omaan piikkiinsä. Kenelläkään ei ole siihen nokankaan koputtamista. Kaiken ikävintä on se, jos käytetään pelokkeiksi joitain digitaaleja.
Kyllä aikuisten miesten pitäisi tajuta tehdä töitä ilman minkäänlaisia pelokkeita.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tilaisuus tekee varkaan ja varkaita riittää. Varsinkin se kyttääminen, että mitä tehdään tai ei tehdä tai pitäisi tehdä.
olen ollut vuodesta 94 yhteispalkkiossa,ja on selvää että se lisää eripuraa työ yhteisöön,mutta kun muistaa että on vaan töissä niin pärjää aika pitkälle.olen myös ollut aika monessa paikassa töissä missä on sama systeemi, ja olen ottanut asenteen:etten ole tullut tänne kenenkään vittuilua kuuntelemaan vaan töihin.
Juu, mutta kuka sitä naljailua jaksaa kuunnella päivät pitkät. Ryhmäurakassa on vielä se huono puoli, että siinä on yhtä monta mieltä kuin on miestäkin. Jotkut sanovat etteivät he tee kuin sen ja sen edestä töitä. Showin pitoa aamusta iltaan. Toiset ns."siipeilevät" vedätystä tyyliin, mutta sama palkka. Vääryyteen ei tarvitse tottua, eikä suostua.
Ryhmäurakoiden tilalle on suunniteltava tulospalkkaus ,niinkuin on automyyjillekin. Ensin peruspalkka ja sitten urakkakorotus sen mukainen mitä on saanut tulosta aikaan. Silloin se on kaikille oikeudenmukainen. Tuloksesta ja palkasta ei tule epäselvyyksiä. Se on tasapuolinen ilman kenenkään peiliin katsomista. Näinhän on jo monissa edistyksellisissä työpaikoissa tehtykin.
Patavanhoillinen urakka joutaakin romukoppaan ikiajoiksi asti.
Tarkoittamasi tulospalkkaus urakkatyössä on ns. osaurakkaa jonka aikapalkkaosuuteen vaikuttaa työn vaativuus (tvr) ja henkilökohtainen osuus kokonaisuuteen(heko%).
Nopealle ja hyvälle tekijälle voidaan ketjuttaa monta vaativaa työtä nostamatta siltikään tvr:ää ja vaikka koko yhtiön onnistuminen olisi yhden osaavan ja tuottavan tekijän armoilla, niin heko% voidaan siltikin pitää alhaisena.
Ryhmäurakkaa tehneenä voin kommentoida asiantuntevasti väitettäsi.
Niissä ryhmissä jossa olen työtä tehnyt, niin ei koskaan ole ollut kovasti sanomista toisten tekemisistä taikka tekemättäjättämisistä. Erikoispiirteenä näissä töissä on aina ollut se, että työkaverin pienempi työpanos on estänyt muita tekemästä omaa osuuttaan, joten jos ei vauhdissa ole mukana pysynyt, niin koko porukka on jäänyt tavoitteista jälkeen.
Yhden ainoan kaverin muistan joka oli useita vuosia hieman henkisesti stressantunut, ei pystynyt työtehtäviinsä ja päinvastoin kun olettaisi, niin tämä muista hitaampi syyllisti helposti muuta ryhmää omasta kykenemättömyydestään. Työnjohdon asenne oli, että porukkaurakassa autetaan kaveria. Käteen jäi siis se, että yksi teki muita vähemmän ja sai saman palkan kuin muut.
Työtehtävät oli luokiteltu eri työn vaativuus ryhmiin ja palkkahan mudostautui 50% työstä ja 50% ajasta. Aikapalkkaan vaikutti työnvaativuus ja henkilökohtainen osuus kokonaisuuteen. Joillekkin hieman hitaammille suotiin oikeus työnantajan toimesta tehdä yhtä ja samaa työtä samassa työpisteessä vuodesta toiseen. Minäkin kuuluin niihin ihmisiin jotka joutuin halusta riippumatta opettelemaan kaikkien työpisteiden työt jonka lisäksi myös oman ryhmäurakkaan kuulumattomia töitä joita niitäkin jouduin tekemään urakalla. Jouduin siis opettelemaan n. 10-työpisteen työt ja tekemään niitä samalla urakkapalkalla kuin arkiammattilaiset saamatta kuitenkaan sen parempaa aikapalkan lisää työnvaativuuden taikka henkilökohtaisen osuuden lisääntyessä suhteessa hitaampaan tekijään.
Käytännössä yhtiö hyötyi osaamisestani, pystyi pitämään minua poissaolijoiden tuuraajana maksamatta siltikään sitä palkkaa joka minun olisi pitänyt saada.
Tämä työnantajan huono järjestely oli syy miksi lopetin työt. Joillakin ulkopuolisilla oli näkemys jossa minulla oli erivapauksia muihin nähden, tämä poiki siviilissä ongelmia. Työnantaja ei ollut halukas maksamaan sitä palkkaa joka minun oli kuulunut saada, ei myöskään halunut ottaa vastuuta sotkuista joita oli aiheuttanut siviilielämääni, joten irtisanouduin, mutta jälkikäteen sain virkavallalta vapaudenriisto koston irtisanoutumisesta, antoivat ymmärtää, että minun olisi ollut pakko tehdä näitä töitä ja että tulevasiuudessakin olisin velvoitettu alistumaan moiseen kohteluun vapaudenmenetyksen uhalla.
Nim: Suomalainen orjatyöläinen
Niin, mutta onko mielestäsi oikein se, että eräskin työtoverini kehui kerran ,ettei hän tee kuin 60 mk:n edestä töitä. Kuitenkin kaikille oli 80 mk:n tuntipalkka teki töitä tai ei. Palkka koostui sen mukaan, mikä oli kokonaispotti. Osa porukasta piti vielä shwota ja pitemmät tauot jne.
Ei totta vie ole oikein. "Siipeilijöitä ja vedättäjiä " ei ryhmäurakassa tarvita. Kenenkään kohdalla ei ollut kysymys ammattitaidon puutteesta tai muusta rajoittuneisuudesta, vaan tahallisesta juonittelusta ja kiusaamisesta.
Porukasta löytyy aina siivettelijöitä, ainoaksi keinoksi hangata vastaan on, että ei yksinkertaisesti tee sen enempää töitä kuin muutkaan edes kiusan uhalla. Tuolloin kokonaispotti laskee tasapuolisesti.
Omassa jutussa työnantaja oli antanut "mandaatin" työkaverillemme ettei hän tarvitse tehdä. Käytännössä siis jos häntä patisteli, niin työnantaja tuli ruikuttamaan kiusasta, jos ei tehnyt niin kaikissa muissa paitsi päälusmussa oli vikaa ja jos teki ylimääräistä niin ei saanut ylimääräistä palkkaa.
Puhumme aivan samasta asiasta.
Niin todellakin. Puhumme samasta asiasta. Siksipä juuri tällaisen lusmuilun takia juuri ryhmäurakoista luopuminen olisi tarpeellista. Sitten kun kukin painaa omaan pottiinsa ja tahtiinsa, ei tule kenellekään epäselvyyksiä työn laadusta. Eikä tule myöskään tilivelkoja. Se urakkamuoto olisi kaikille tasapuolisen oikeudenmukainen. Ansio tulis tekemänsä työn mukaan.
Jos ryhmässä tekee liian vähän töitä tulee haukut. Jos tekee liikaa töitä tulee haukut. Kun joku joku ryhtyy jarrumieheksi ja shown pitäjäksi, niin ei sellaista leikkimistä viitsi katsoa aikuisten miesten työyhteisössä.
Minun puolesta kukin seisokoon vaikka päällään päivät pitkät omaan piikkiinsa, mutta ryhmäurakassa se ei sovi ja piste.
Asiassa on vielä sekin pointti, että kun kukin osaa tehdä työnsä, niin silloin firman ei tarvitse palkata esimiestäkään. Kaikki on yhtä säästöä vain.
Lähes työssä kun työssä tehtävät ovat jakautuneet. Ryhmäurakassa todella työnantaja pääsee helpomalla kun tekijät patistelevvat toisiaan, mutta yksilöurakassakin lusmuilu aiheuttaa monesti toisen työvaiheen hidastumisen. Vaikeata uskoa, että työnantaja on valmis palkkaamaan kaksi laiskimusta sensijaan, että palkkaisi yhden tehokkaan tekijän.
Tulospalkkauksesta senvertaa, että on enemmän kuin harvinaista, että ns. urakat tuottavat tekijälleen suoranaista palkkahyötyä. Urakat mitoitetaan luvattoman usein siten, että hikihatussa tekemisestä ei jää käteen juuri kuin lakisääteinen pohjapalkka. Työnantajilla on tapana muuttaa urakkataulukoita työn tullessa tekjälleen tuottavaksi, joten sehän olisi aivan sama vaikka työtä tehäisiin kuukausipalkalla ja jokaiselle työpäivälle olisi selkeä ja helposti toteutettava tavoite johonka kaikki pyrkii.
No sitten vain kuukausipalkkaukseen. Mutta siihenpä eivät työnantajatkaan suostu. Tuottavuus laskisi 50%. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää henkilökohtainen urakka ,joka on kaikille yhtä oikeudenmukainen. Siinä ei jää jossitteluile sijaa. Mitä tolkkua siinä on ,jos työtovereiden pitää toisiansa töihin tomistella? Siitä ei tule pulkkistakaan. Jokaisen aikuisen pitäisi ymmärtää, että "hiekkalaatikkoleikit" eivät työpaikalle ja ryhmäurakkaan eivät sovi. Mutta toisille ei työn teko ja vastuuntunto merkitse mitään. Raha tulo on kyllä tärkeintä.
Parempi, että ne varastavat sinun palkan kuin minun.