Sellaista aloin ajattelemaan, että kun joskus aikanaan aloin lukemaan tätä palstaa, niin jo parissa kuukaudessa menetin kaiken mielenkiinnon miehiä ja parisuhdetta kohtaan opittuani millaisia miehet oikeasti ovat. Se kuva, jota olin päässäni vaalinut nuoresta asti ei vastannutkaan mitenkään todellisuutta, vaan olikin vain unelma siitä millaisia olisin halunnut miesten olevan. Kai peräisin kirjoista ja elokuvista.
Mutta oliko miehillä mitään tälläistä vastaavaa joskus teini-ikäisenä tai vanhempanakin? Jos oli, niin millaisia te luulitte naisten olevan? Missä vaiheessa opitte totuuden? Mikä oli suurin ero todellisuuteen?
Mutta oliko miehillä mitään tälläistä vastaavaa joskus teini-ikäisenä tai vanhempanakin? Jos oli, niin millaisia te luulitte naisten olevan? Missä vaiheessa opitte totuuden? Mikä oli suurin ero todellisuuteen?
Vastaukset 18
Vanhimmat
tuli realistiseksi kummastakin sukupuolesta siinä parikymppisenä kun hyvä kaverini pani mun tyttöystävää kun ite olin ympärijuovuksissa. Pointtini lähinnä on se että typerää alkaa kiistelee kumpi sukupuoli on se pahempi, ihmisiä me kaikki ollaan joka tapauksessa. RÖH RÖH !!
Ei minulla ole aavistustakaan kummat on pahempia, ei se ollut keskustelun pointti...
voi olla että ymmärsin väärin, aikeesi. Mutta sellainen ihmetyttää että ootko oikeesti niin tyhmä että muodostat kaikista miehistä mielipiteen tän palstan perusteella?
Täällä kirjoittaa varteenotettava otos miehiä ja heillä ei anonymiteetin takia ole sosiaalista painetta sanoa asioita, joita kuulija heidän haluaa sanovan, vaan he sanovat totuuden. Mistä muualta voisin saada realistisemman kuvan miehistä? Oikeassa elämässä kaikilla ihmisillä on aina vähintään jokin pieni taka-ajatus tai tiedostus sosiaalisista normeista, jotka ohjaa käytöstä ja sanomisia. Täällä sitä ei ole, vaan täällä kuulee totuuden.
me kai sit ollaan, ikävä juttu sulle, sun pitää valita haluatko miestä vai kurkkua...
Olen jo valinnut, luulen, että kurkkuni esittää ratkaisevan kysymyksen ihan näinä päivinä... ;)
ollut mitään erityisiä mielikuvia millainen miehen tulisi olla. No, läheisin miehen malli jonka oon saanut on alkoholistilta ja kyllä oon positiivisesti yllättynyt moneen otteeseen aikuisiällä, että on muukinlaisia miehiä olemassa. Mulla on ollut hyvä tuuri miesten suhteen siinä mielessä, etten oo törmännyt mihinkään väkivaltaisiin, juoppoihin tai jollain muulla lailla mielenvikaisiin kertaakaan. Mulla on siis parempi kuva miehistä mitä ehkä vois olla.
minkäänlaista miehenmallia lapsena eikä nuorena, kun oli vain äiti ja siskoja ja serkutkin on tyttöjä, niin jotenkin sitten ajattelin, että miehet on ihan samanlaisia kuin naisetkin. Kun leffoissa ja kirjoissahan miehetkin rakastuu ja ajattelee tunteella ja vastaavaa... Nyt kyllä naurattaa tyhmyyteni, mutta voit vain kuvitella järkytykseni, kun eksyin suomi.24:lle... :D
Neiti hyvä, internetissä sen totuuden kuuleekin.
Tämä on todennäköisesti ainoa paikka, jossa voi sanoa totuuden menettämättä mitään.
sanomisella tosielämässä ei välttis menetä mitään, vaan päinvastoin saa!
- kuulijoille jauhot suuhun
- hyvät naurut
- yhteisöllisyyttä
- pellen maineen
- kunnioitusta
- ihailua
- samanhenkisiä ystäviä
- turpaan
- sakot
..mitä vielä? taitaa olla loputon lista...
Et ole sitten uutta aihetta keksinyt? Kaikki tietävät, ettei sinulla koskaan ole ollut suhdetta ja ettet koskaan tule sellaista saamaankaan. Opettele jo hyväksymään asia ja elämään sen kanssa, katkeruudesta ei ole mitään hyötyä. Keksi jotain muuta tekemistä, vaikka kiva harrastus.
muodosta kuvaa miehistä pelkästään muutaman katkeran naisvihaajan kirjoitteluiden perusteella. Aivan kuten reaalissakin on täälläkin erilaisten ihmisten kirjo. On onnellisesti parisuuhteessa eläviä, kumppania etsiviä, paskassa parisuhteessa eläviä, onnellisesti eronneita, onnettomasti eronneita, jne....
Minäkin olen seurustellut ja eronnut eräitäkin kertoja, milloin omasta ja milloin mistäkin syystä. Kerran sen takia, että kaveri pani tyttöystävääni. Tärkeintä on kuitenkin, että ei tuomitse koko vastakkaista sukupuolta jonkun yksilön tekemisien perusteella. Toisaalta mun on ollut pakko katsoa peiliin ja miettiä, että missä mä itse olen tehnyt niissä kiville menneissä jutuissa virheen, jopa siinä jossa kaveri sai.
Totuuden löytämisistä en tiedä hittojakaan, mutta sen olen oppinut, että toista voi muuttaa ainoastaan muuttamalla omia toimintatapojaan ja omaa käyttäytymistään. Paras mitä voi oppia on olla toistamatta samaja virheitään uudelleen ja uudelleen.
katkerista välitäkään, vaan ihan tavallisista.
Sellaisen kuvan ainakin itsestäsi annat:
"kun joskus aikanaan aloin lukemaan tätä palstaa, niin jo parissa kuukaudessa menetin kaiken mielenkiinnon miehiä ja parisuhdetta kohtaan opittuani millaisia miehet oikeasti ovat."
Etpä mikään järjen riemuvoitto voi olla jos otat nämä kirjoitukset täällä noin tosissasi... ;D
Järki käteen..
että juuri nämä kirjoitukset ovat se totuus, koska täällä voi anonyyminä sanoa totuuden, ei tarvitse ajatella, että vaimo heittää pellolle tai työolosuhteet muuttuu hankaliksi, jos sanoo mitä oikeasti ajattelee.
joskus aiemminkin lukenut saman ajatelman. Varmaan olenkin.
"Mutta oliko miehillä mitään tälläistä vastaavaa joskus teini-ikäisenä tai vanhempanakin?"
Enpä muista että olisi ollut mitään sen kummempia mielikuvia. Olin toki lapsenuskoinen pennumpana, mutta siitä ne silmät aukesi.
"Jos oli, niin millaisia te luulitte naisten olevan?"
Ajattelin ihmisten olevan parempia kuin mitä he todellisuudessa ovat. Voi sitä naiiviutta.
"Missä vaiheessa opitte totuuden?"
Taidanpa lainata yhden kirjan lausetta joka meni suunnilleen näin:
hän oli vakava ja vilpitön lapsi, joka ei pitänyt itsestään meteliä ja mielellään teki havaintoja ympäristöstään.
*********
Mutta kerroppa millaista elämää olet tähän asti elänyt? Meinaan, oletko kasvanut saippuakuplassa vai oletko ollut tekemisissä ihan ihmistenkin kanssa?
puhunut tästä aiemminkin.
Mun lähipiiriini kuuluu pelkkiä naisia, mulla on vain siskoja, serkut on tyttöjä, jne.