Auttakaa minua...

Tottahan toki haluan olla numero yksi. Tunnen vain että jos alkaisin taistelemaan ykköspaikasta, sekaantuisin miehen ja äidin elämään. Minun mielestä myös mies on tässä se joka pitäisi tehdä ratkaisu, mutta epäilen että joudun sen tekemään itse. Todennäköisesti joudun lopettamaan muuten niin hyvin toimivan suhteen.
En halua heitää elämääni hukkaan miesystäväni äidin vuoksi.

Nainen numero 2 kirjoitti:

Tottahan toki haluan olla numero yksi. Tunnen vain että jos alkaisin taistelemaan ykköspaikasta, sekaantuisin miehen ja äidin elämään. Minun mielestä myös mies on tässä se joka pitäisi tehdä ratkaisu, mutta epäilen että joudun sen tekemään itse. Todennäköisesti joudun lopettamaan muuten niin hyvin toimivan suhteen.
En halua heitää elämääni hukkaan miesystäväni äidin vuoksi.

Tässä vain huomiona, että miehen tulisi tietysti toimia miehen lailla. Äideillä on kuitenkin ihmeellinen ote poikiinsa ja jos on ollut ylisuojeleva äiti ohjaamassa aina aikuisikään saakka ei siitä ole varmasti helppo päästä eroon. Tuollainen ylikäytös on ikäänkuin sairaus, jota rakastava poika hoitaa luopumalla osasta elämäänsä äitinsä hyväksi.

Koita mies saada tajuamaan mistä on kysymys. Ei varmasti halua jäädä hissukaksi. Mutta tee selväksi miehelle, että rakastat häntä ja olet tukena koko ajan. Miehen pitää tehdä selväksi äidille, että äidin syli vaihtuu nyt toiseen ja äiti on tietysti yhä tervetullut kylään kohtuuden rajoissa puuttumatta perheen arkaan. Näin menetellään _normaalissa_ maailmassa.

Itse olen kasvanut aikuiseksi tappelemalla aina oman tahtoni puolesta vahvan äitihahmon tahtoa vastaan. Joten tunnistan tapauksen miehen, vaikkei minulla ole samoja oireita - lähdin parikymppisenä kotoa, asun vaimon kanssa 500 km päässä ja kaikki tulevat keskenään toimeen.

Nainen numero 2 kirjoitti:

Tottahan toki haluan olla numero yksi. Tunnen vain että jos alkaisin taistelemaan ykköspaikasta, sekaantuisin miehen ja äidin elämään. Minun mielestä myös mies on tässä se joka pitäisi tehdä ratkaisu, mutta epäilen että joudun sen tekemään itse. Todennäköisesti joudun lopettamaan muuten niin hyvin toimivan suhteen.
En halua heitää elämääni hukkaan miesystäväni äidin vuoksi.

tiedän todellakin tunteesi ja otan osaa... mut puhuminen auttaa!!!

Kobee kirjoitti:

Tässä vain huomiona, että miehen tulisi tietysti toimia miehen lailla. Äideillä on kuitenkin ihmeellinen ote poikiinsa ja jos on ollut ylisuojeleva äiti ohjaamassa aina aikuisikään saakka ei siitä ole varmasti helppo päästä eroon. Tuollainen ylikäytös on ikäänkuin sairaus, jota rakastava poika hoitaa luopumalla osasta elämäänsä äitinsä hyväksi.

Koita mies saada tajuamaan mistä on kysymys. Ei varmasti halua jäädä hissukaksi. Mutta tee selväksi miehelle, että rakastat häntä ja olet tukena koko ajan. Miehen pitää tehdä selväksi äidille, että äidin syli vaihtuu nyt toiseen ja äiti on tietysti yhä tervetullut kylään kohtuuden rajoissa puuttumatta perheen arkaan. Näin menetellään _normaalissa_ maailmassa.

Itse olen kasvanut aikuiseksi tappelemalla aina oman tahtoni puolesta vahvan äitihahmon tahtoa vastaan. Joten tunnistan tapauksen miehen, vaikkei minulla ole samoja oireita - lähdin parikymppisenä kotoa, asun vaimon kanssa 500 km päässä ja kaikki tulevat keskenään toimeen.

Luulen että sain hyvän neuvon sinulta Kobee. Luulen että tuo oli parasta hänelle kun neuvoit minua olemaan hänen tukenaan. En ole osanut ajatella enää normaalisti, vaan minun ajatuksiin on tullut vihan tunne miesystävänin äitiä kohtaan. Olen yrittänyt kieltää sitä vihantunnetta itseltäni, siinä onnistumatta kuitenkaan kunnolla. Nyt kun olen tehnyt selväksi miesystävälleni sen että haluan seistä hänen rinnallaan ja antaa kaiken tukeni ja turvani hänelle, nyt hän vihdoinkin alkanut näyttämään merkkejä, että tämä asia täytyy ajatella uudelleen alusta saakka. Hän on selvästikin ylpeä siitä että olen luvannut auttaa häntä tässä vaikeassa asiassa. On kiinnostavaa nähdä, miten tämä alkaa tästä menemään eteenpäin. Kiitos hyvästä neuvosta vielä kerran.

Kobee kirjoitti:

Tässä vain huomiona, että miehen tulisi tietysti toimia miehen lailla. Äideillä on kuitenkin ihmeellinen ote poikiinsa ja jos on ollut ylisuojeleva äiti ohjaamassa aina aikuisikään saakka ei siitä ole varmasti helppo päästä eroon. Tuollainen ylikäytös on ikäänkuin sairaus, jota rakastava poika hoitaa luopumalla osasta elämäänsä äitinsä hyväksi.

Koita mies saada tajuamaan mistä on kysymys. Ei varmasti halua jäädä hissukaksi. Mutta tee selväksi miehelle, että rakastat häntä ja olet tukena koko ajan. Miehen pitää tehdä selväksi äidille, että äidin syli vaihtuu nyt toiseen ja äiti on tietysti yhä tervetullut kylään kohtuuden rajoissa puuttumatta perheen arkaan. Näin menetellään _normaalissa_ maailmassa.

Itse olen kasvanut aikuiseksi tappelemalla aina oman tahtoni puolesta vahvan äitihahmon tahtoa vastaan. Joten tunnistan tapauksen miehen, vaikkei minulla ole samoja oireita - lähdin parikymppisenä kotoa, asun vaimon kanssa 500 km päässä ja kaikki tulevat keskenään toimeen.

Olen sinulle kiitoksen velkaa.
Tulostin kirjeesi ja laitoin sen eräänä aamuna keittiönpöydälle. Siitä on ollut meille kaikille apua. Nyt salailut ainakin ovat loppuneet.