Tyttökaverilla on ollut kahdesti anoreksia, viimeisestä on aikaa jo yli 8 vuotta mutta aina välillä se sairaus tuntuu tulevan esille ihmeellisin tavoin
mm. nykyään (puoli vuotta kestänyt jo) meillä ei syödä MITÄÄN lihaa, ei makkaraa (mä grillaan välillä mutta tyttöystävä ei syö, kerran otti puolikkaan ja oli itselleen ankara sen jälkeen..), kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä kaapit täys ja kaikki on rasvatonta, roskaruoka tiukassa pannassa jne. Ihan ookoohan tää on, siis terveellistä mutta jotenki mulla vaan raksuttaa päässä ettei vaan lähtisi käsistä mopo..
Hän punnitsee itsensä useasti päivässä, hän lihoi viisi vuotta sitten sairastuessaan ja koittanut koko ajan saada painon alas. Hän juoksee luokseni näyttämään jos alkaa luu näkymään jostain kohin kroppaa (mm.solisluu) ym outoo, lisäksi liikkuu päivittäin, juoksee ja lihastreeniä. Hakee kaapista vanhoja housuja jotka on asettanut itelleen tavoitteeksi.
Nykyään hän painaa jotain 47-48kg (ylpeenä kertoo päivittäin tulokset), hän on kuitenkin aikast lyhyt 153cm (noin), mun silmiin hän näyttää tosi hottikselta ja kompaktilta pakkaukselta ja olenkin sanonut sen mutta itse ei ole tyytyväinen, koittaa saada tiputettua painoa kuulema vielä pari kiloa.
Miltä tä kuullostaa muiden naisten mielestä? Mua vähän huolettaa enkä tiedä mitenkä saisin hänet rauhoittumaan.
mm. nykyään (puoli vuotta kestänyt jo) meillä ei syödä MITÄÄN lihaa, ei makkaraa (mä grillaan välillä mutta tyttöystävä ei syö, kerran otti puolikkaan ja oli itselleen ankara sen jälkeen..), kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä kaapit täys ja kaikki on rasvatonta, roskaruoka tiukassa pannassa jne. Ihan ookoohan tää on, siis terveellistä mutta jotenki mulla vaan raksuttaa päässä ettei vaan lähtisi käsistä mopo..
Hän punnitsee itsensä useasti päivässä, hän lihoi viisi vuotta sitten sairastuessaan ja koittanut koko ajan saada painon alas. Hän juoksee luokseni näyttämään jos alkaa luu näkymään jostain kohin kroppaa (mm.solisluu) ym outoo, lisäksi liikkuu päivittäin, juoksee ja lihastreeniä. Hakee kaapista vanhoja housuja jotka on asettanut itelleen tavoitteeksi.
Nykyään hän painaa jotain 47-48kg (ylpeenä kertoo päivittäin tulokset), hän on kuitenkin aikast lyhyt 153cm (noin), mun silmiin hän näyttää tosi hottikselta ja kompaktilta pakkaukselta ja olenkin sanonut sen mutta itse ei ole tyytyväinen, koittaa saada tiputettua painoa kuulema vielä pari kiloa.
Miltä tä kuullostaa muiden naisten mielestä? Mua vähän huolettaa enkä tiedä mitenkä saisin hänet rauhoittumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Syömishäiriöhän siellä on käynnissä. Tuo ruokien vahtaaminen (tosin syö kyllä hyvää ja terveellistä ruokaa), jatkuva punnitseminen ja yletön liikunta ovat tyypillisiä anoreksien oireita. Luulen, että mopo on jo karannut käsistä.
et tää tulikin väärälle palstalle, naisen logiikkaan piti laittaa...mutta eiköhän täältäkin neuvoja heltiä ;)
No niin vähän olen ajatellutkin, mutta miten saan hänet uskomaan ettei tarvi enää pudottaa painoa? Eikö olekin ihan hyvät mitat, munsta ainakin näyttää siltä? Eilen tyttökaveri teki jonkun painoindeksti testin ja totesi olevansa _vielä_normaalipainoinen!
Hän voi elää kahdella ruisleivällä ja kahvilla koko päivän, jos syö vähänkin enemmän niin alkaa valitus vatsantäyttymisestä ja ähkyistä. Voiko se olla totta? Oltiin yks kerta hyvässä ravintolassa syömässä kavereiden kanssa, nolotti kun ei hän jaksanut (muka?) syödä paljoa, meni täyteen ihan pienestä ja sitten piti pyytää ruoka kotiin mukaan.
Itselläni oli sama tilanne noin vuosi sitten ja ainakin silloin ärsyynnyin jos poikaystäväni kutsui minua naiselliseksi ja seksikkääksi. Hölmönä nimittäin otin sen samana kuin läski. Naurakaa vain, mutta halusin olla laiha enkä seksikäs. Parantuminen lähtee itsestään. Hänen on itse opittava hyväksymään ja rakastamaan vartaloaan juuri sellaisena kuin se on. Vuoden ajat poikaystäväni kehui päivittäin ulkonäköäni ja itselläni se ainakin auttoi pikku hiljaa. Raskastahan se on miehelle, kun ei tätä naisen logiikkaa ymmärrä. Mutta kun katsoo noita laihoja huippumalleja niin tulee väkisinkin olo, että olenko minä lihava?
No en kyl itekkään syö muuta ku kaks ruisleipää päiväs yleensä..ja juon monta kuppia kahvia. Paino ei tipu enkä lihoa tuolla..Ei terveellistä ja joinaki päivinä syön enemmän ja vaihtelevammin jos muistan, mut ihan hyvin tuol määräl oon pärjänny. Mulla ei tosin oo syömishäiriöä. Ei vaan muista syyä ku näläntunnetta ei tuu. Mahalaukku niin kutistunu vissiin. En koskaan kato mitä laitan suuhuni, syön herkkuja yms. mut tuommosella"pari ruisleipää päiväs-tyylillä"meen yleensä. :)
Työpäivinäkin saatan syyä vasta kaheksan aikaan illal ne pari ruisleipää, muuten oon syömättä. Elikkäs oon 156/47..välillä paino heiluu 44-53 välil ruokatottumuksista johtuen mut, tuo on se keskimääränen..Mut tuo sun tyttöystävän tapaus kuulosti kyl anoreksialta. Jos viel liikkuu kauhiana ni ei sillon kyl parilla leivällä pärjää..Halusin vaan viestillä osottaa et ei pienikokonen välttämättä jaksa ahtaa ihteensä kauheita määriä.. :p
voisit siirtyä suoraan tuonne mielenterveyskeskusteluihin. Tuossa ei ole enää mitään epäselvää. Pahentaa vain tilannetta, että kehut tuollaista sairaalloista käytöstä.
Ensimmäisenä sun pitää tajuta, ettet sinä ole se, joka pystyy anoreksiasta parantamaan. Ketään ei voi rakastaa eikä huolehtia terveeksi, vaan sitä varten on ihan ammattilaiset ja se on kovaa työtä heillekin. Monilla vaatii vuosien terapian, että minäkuva saadaan kuntoon ja itseluottamus jollekin kantimille.
Tuossa voi pahimmillaan käydä vaan niin, että joku joka ei ole ammattilainen yrittää parantaa toista voimiensa äärirajoille ja voi jopa palaa loppuun.
Jotenkin tuntuu sairaalta, että hakee sulta sitä hyväksyntää, kun itsellä ei ole omakuva yhtään kunnossa. Mutta itsepähän tienaa itselleen vaikeuksia. Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta itsekin hakea apua, ja kysehän ei ole siitä, etteikö hän tietäisi ja tunnistaisi oireita itsessän. Mielenterveyshäiriöt on vaan niin vaikea myöntää.
Minulla on sama tilanne kuin tyttöystävälläsi. Mieheni kehuu minua, mutta itse en ole tyytyväinen. Olen 177cm ja painan 64kg. Haluaisin painaa 60kg. Kova yritys on päällä, saa nähdä millon pääsen tavoitteeseeni.
Luulenpa vain, että tyttöystäväsi todella haluaa painaa muutaman kilon vähemmän. Tuskin mitään sen vakavampaa. :)
Aloittaja kirjoitti, että hänen tyttöystävällään on ollut kahdesti anoreksia (vakava sairaus), joten tuskin on kyse mistään halusta "pudottaa muutama kilo".