Taas yksinäinen viikonloppu kohta takana.. Erityisesti tämä sunnuntai tuntuu niin pitkälle ja yksinäiselle. Tyhjä, hiljainen koti, jota en jaksa edes siivota, en kunnolla laittaa ruokaa ja syödä, en mitään.. Ennen ne viikonloput olivat mukavimpia, kun mies oli kotona ja vietimme sitä yhdessä. Nyt on vain pysähtynyt aika ja tyhjyys, makoilen vain sängyssä ja välillä saan tuskakohtauksia ja itken holtittomasti, välillä olen ihan "zombie", tänään olen monta kertaa miettinyt itsemurhan tekemistä, mutta eipä taida 16 rauhoittavaa pilleriä siihen riittää?
Yritin soittaa. Miehellä puhelin kiinni. On siis varmaan taas rakkaan uuden naisensa luona, johon on "tulisesti" rakastunut, kuten asian täräytti puhelimessa vappuna 12 yhteisen vuoden jälkeen. Kaikki tuli yllätyksenä siinä 10minuutin pikapuhelussa. Mies ei ole enää varma haluaako jatkaa minun kanssani, tod.näk. haluaa erota.. vapusta saakka vältellyt yhteistä kotiamme. Kaikki tuli shokkina päin naamaa.
Minä olen ollut aiva lamaantunut. En pysty käsittämään asiaa. Elän vieläkin ajatuksessa, että tämä on vain vaihe ja kaikki muuttuu taas entiseksi. Kaikki kävi niin nopeasti. Suhteemme oli mielestäni aina hyvä ja rakastimme toisiamme. Luotin mieheeni kuin vuoreen ja hän oli se, joka aina vannoi, ettei koskaan jätä minua. Rakastin häntä koko sydämestäni, olimme kasvaneet yhteen. Vielä keväällä suunnittelimme yhteisiä tulevaisuudenkuvioita ja olin onnellinen, että minulla on niin hyvä mies ja parisuhde.
Koko elämältä meni kerralla pohja. Kaikki tuttu ja turvallinen katosi ja tyhjyys jäi. Ei ihme, että haluan kuolla. Haluan joko mieheni takaisin tai sitten kuolla, niin se on. En pysty elämään ilman häntä, hän oli kieltämättä minulle koko elämäni, muuta elämää ei ole paljon ollutkaan. Ehkä väärin, mutta niin se nyt kuitenkin on ollut.
Kaksi viikko ja tämä asunto pitää jättää. En edes tiedä mihin menen. En jaksa edes ajatella. Olen yrittänyt olla miestäni kohtaan mahdollisimman miellyttävä, kun olemme soitelleet, vaikka sydämeni itkee ja huutaa. Alkuun, kun olin shokissa ja kyselin ja tivasin mieheltäni asioita, kyselin uudesta naisesta, itkin ja puhuin itsemurhasta mies vain kiusaantui ja vältteli yhteydenpitoa. Huomasin siis että jos haluan pitää häneen edes jonkun yhteyden niin minun täytyy olla mahdollisimman rauhallinen, mukava ja myötätuntoinen. Heti jos alan "painostamaan" mies katkaisee puheyhteyden ja on pari päivää soittamatta, enkä kestä sitä etten kuule hänestä mitään.
En ymmärrä miten ihanasta, mukavasta ja kiltistä miehestäni on yhtäkkiä tullut välinpitämättömän ja jopa kylmän oloinen minua kohtaan. Mitä pahaa olen tehnyt?????!! En mitään. Tuntuu kuin miehen koko persoona olisi muuttunut aivan yhtäkkiä. Jopa tekstiviesteissä hänen kirjoitustyyli on muuttunut aivan erilaiseksi, ylimieliseksi ja kovaksi. Olen aivan ymmälläni. Luulen, että tuo toinen nainen on saanut hänet muuttumaan tuollaiseksi.
Hirveää, kun päässäni pyörii päivästä toiseen ja tunnista toiseen vain ajatuksia miehestäni ja tuosta naisesta. Minua kalvaa, kun en tiedä kuka tuo nainen on ja minkä näköinen, millainen jne. Millainen on nainen, joka on saanut mieheni näin sekaisin. Mahtaa olla oikea seksipommi. Millainen on sinkkunainen, joka alkaa varatun kanssa ja rikkoo toisten liiton???? Täytyy myöntää, että tunnen vihaa tuota naista kohtaan. Miestäni en osaa vihata vaan rakastaa ja olla pohjattoman surullinen.
Olen aivan pihalla kaikesta. Emme ole edes vielä sopineet eroavamme lopullisesti. Mieshän otti "aikalisän", jotta voi selvitellä ajatuksiaan. Kun hänen mielestään kaikki on yhtäkkiä "aivan sekavaa ja sekaisin". Minun mielestä kaikki oli ihan selkeää niin kauan kuin toinen nainen ilmestyi kuvioihin. Mies ei tiedä mitä haluaa tehdä, tai sitten hän ei vain sano minulle suoraan, että aikoo häippäistä lopullisesti. Ehkäpä hän on jo tämän koko ajan majaillut naisensa luona, ehkä asuvat jo yhdessä, en voi edes tietää sitä. Mies on kysyttäessä kieltänyt olevansa nyt naisen kanssa tekemisissä, en tiedä uskonko.. Tunnen kyllä mieheni ja huomaan että hän on nyt "jonkin" asian vuoksi täysin sekaisin ja ei-omaitsensä.
Koko tilanne siis roikkuu ilmassa. Mies on halunnut ottaa etäisyyttä ja kertonut toisesta naisesta. On halunnut olla poissa kotoa. Saan häneen vain rajoitetusti yhteyden. Hän ei vastaa puhelimeen kun soitan. Soittaa kyllä itse 1-2 kertaa päivässä minulle ja tekstiviestejä lähetämme muutaman päivässä. Mies ilmaisee, ettei tiedä vielä mitä haluaa lopullisesti tehdä. Kun kysyin olemmeko vielä yhdessä hän vastasi "kaikkihan on mahdollista vielä, antaa nyt ajan kulua ja katsotaan päivä kerrallaan.." Hän ei siis ole missään vaiheessa kieltänyt yhteenpaluun mahdollisuutta, pyytää vain antamaan aikaa miettiä asioita.
Varmaan ymmärrätte, että hermoni alkavat olla aika paskana ja tilanne raastaa ja kuluttaa. Ensin shokkina mies kertoo erohaluistaan ja uudesta naisesta, sitten on yli kuukauden poissa kotoa, yhteys vain puhelimitse, kaikki roikkuu auki..
Yritin soittaa. Miehellä puhelin kiinni. On siis varmaan taas rakkaan uuden naisensa luona, johon on "tulisesti" rakastunut, kuten asian täräytti puhelimessa vappuna 12 yhteisen vuoden jälkeen. Kaikki tuli yllätyksenä siinä 10minuutin pikapuhelussa. Mies ei ole enää varma haluaako jatkaa minun kanssani, tod.näk. haluaa erota.. vapusta saakka vältellyt yhteistä kotiamme. Kaikki tuli shokkina päin naamaa.
Minä olen ollut aiva lamaantunut. En pysty käsittämään asiaa. Elän vieläkin ajatuksessa, että tämä on vain vaihe ja kaikki muuttuu taas entiseksi. Kaikki kävi niin nopeasti. Suhteemme oli mielestäni aina hyvä ja rakastimme toisiamme. Luotin mieheeni kuin vuoreen ja hän oli se, joka aina vannoi, ettei koskaan jätä minua. Rakastin häntä koko sydämestäni, olimme kasvaneet yhteen. Vielä keväällä suunnittelimme yhteisiä tulevaisuudenkuvioita ja olin onnellinen, että minulla on niin hyvä mies ja parisuhde.
Koko elämältä meni kerralla pohja. Kaikki tuttu ja turvallinen katosi ja tyhjyys jäi. Ei ihme, että haluan kuolla. Haluan joko mieheni takaisin tai sitten kuolla, niin se on. En pysty elämään ilman häntä, hän oli kieltämättä minulle koko elämäni, muuta elämää ei ole paljon ollutkaan. Ehkä väärin, mutta niin se nyt kuitenkin on ollut.
Kaksi viikko ja tämä asunto pitää jättää. En edes tiedä mihin menen. En jaksa edes ajatella. Olen yrittänyt olla miestäni kohtaan mahdollisimman miellyttävä, kun olemme soitelleet, vaikka sydämeni itkee ja huutaa. Alkuun, kun olin shokissa ja kyselin ja tivasin mieheltäni asioita, kyselin uudesta naisesta, itkin ja puhuin itsemurhasta mies vain kiusaantui ja vältteli yhteydenpitoa. Huomasin siis että jos haluan pitää häneen edes jonkun yhteyden niin minun täytyy olla mahdollisimman rauhallinen, mukava ja myötätuntoinen. Heti jos alan "painostamaan" mies katkaisee puheyhteyden ja on pari päivää soittamatta, enkä kestä sitä etten kuule hänestä mitään.
En ymmärrä miten ihanasta, mukavasta ja kiltistä miehestäni on yhtäkkiä tullut välinpitämättömän ja jopa kylmän oloinen minua kohtaan. Mitä pahaa olen tehnyt?????!! En mitään. Tuntuu kuin miehen koko persoona olisi muuttunut aivan yhtäkkiä. Jopa tekstiviesteissä hänen kirjoitustyyli on muuttunut aivan erilaiseksi, ylimieliseksi ja kovaksi. Olen aivan ymmälläni. Luulen, että tuo toinen nainen on saanut hänet muuttumaan tuollaiseksi.
Hirveää, kun päässäni pyörii päivästä toiseen ja tunnista toiseen vain ajatuksia miehestäni ja tuosta naisesta. Minua kalvaa, kun en tiedä kuka tuo nainen on ja minkä näköinen, millainen jne. Millainen on nainen, joka on saanut mieheni näin sekaisin. Mahtaa olla oikea seksipommi. Millainen on sinkkunainen, joka alkaa varatun kanssa ja rikkoo toisten liiton???? Täytyy myöntää, että tunnen vihaa tuota naista kohtaan. Miestäni en osaa vihata vaan rakastaa ja olla pohjattoman surullinen.
Olen aivan pihalla kaikesta. Emme ole edes vielä sopineet eroavamme lopullisesti. Mieshän otti "aikalisän", jotta voi selvitellä ajatuksiaan. Kun hänen mielestään kaikki on yhtäkkiä "aivan sekavaa ja sekaisin". Minun mielestä kaikki oli ihan selkeää niin kauan kuin toinen nainen ilmestyi kuvioihin. Mies ei tiedä mitä haluaa tehdä, tai sitten hän ei vain sano minulle suoraan, että aikoo häippäistä lopullisesti. Ehkäpä hän on jo tämän koko ajan majaillut naisensa luona, ehkä asuvat jo yhdessä, en voi edes tietää sitä. Mies on kysyttäessä kieltänyt olevansa nyt naisen kanssa tekemisissä, en tiedä uskonko.. Tunnen kyllä mieheni ja huomaan että hän on nyt "jonkin" asian vuoksi täysin sekaisin ja ei-omaitsensä.
Koko tilanne siis roikkuu ilmassa. Mies on halunnut ottaa etäisyyttä ja kertonut toisesta naisesta. On halunnut olla poissa kotoa. Saan häneen vain rajoitetusti yhteyden. Hän ei vastaa puhelimeen kun soitan. Soittaa kyllä itse 1-2 kertaa päivässä minulle ja tekstiviestejä lähetämme muutaman päivässä. Mies ilmaisee, ettei tiedä vielä mitä haluaa lopullisesti tehdä. Kun kysyin olemmeko vielä yhdessä hän vastasi "kaikkihan on mahdollista vielä, antaa nyt ajan kulua ja katsotaan päivä kerrallaan.." Hän ei siis ole missään vaiheessa kieltänyt yhteenpaluun mahdollisuutta, pyytää vain antamaan aikaa miettiä asioita.
Varmaan ymmärrätte, että hermoni alkavat olla aika paskana ja tilanne raastaa ja kuluttaa. Ensin shokkina mies kertoo erohaluistaan ja uudesta naisesta, sitten on yli kuukauden poissa kotoa, yhteys vain puhelimitse, kaikki roikkuu auki..
Vastaukset 3
Vanhimmat
pakko jatkaa, koska tämä kirjoittaminen helpottaa ainakin hetkeksi..
niin, siis kaikki roikkuu auki ja epätietoisuus kaikesta on läsnä. olen ollut niin rikki, etten ole itsekään kait halunnut edes kuulla lopullista "tuomiota" asiasta, koska pelkään etten kestä kuulla sitä, että mies sanoisi suoraan jättävänsä minut lopullisesti ja että mitään paluuta ei ole. luultavasti tekisin sen itsemurhan samantien. Tuntuu vain, ettei ilman meidän suhdetta ole mitään elämää ja yksinäisyys tuntuu musertavalle. Muutamia ystäviä on, mutta jostain syystä heidän seura ei tunnu lohdulliselta. en edes pysty puhumaan tästä asiasta, koska se on niin kipeä.. tunnen myös häpeää ja epäonnistumisen tunnetta siitä, että minut on jätetty. samanlaista häpeää kuin siitä että olin aikanaan koulukiusattu jne. kaikki nuo vanhatkin asiat palaavat nyt mieleeni, ja tunnen olevani täys luuseri ja epäonnistuja elämässä, kerta toisensa jälkeen..
Kaipaan miestäni aivan hirveästi, mutta pelkään sitä päivää kun hän tulee tänne kotiin selvittämään asioita ja kun järjestelemme tämän asunnon luovutuskuntoon ja minun on kuultava hänen ajatuksensa siitä, että hän mahdollisesti jättää minut kokonaan. Nytkin alan heti itkemään kun ajattelen sitä.. en kestä!
Myönnetään, että olen ollut miehessäni ehkä liikaakin kiinni ja hän on ollut tukeni ja turvani. Olen hyvin epäitsenäinen ihminen ja inhoan olla yksin. Siksikin tämä tilanne on aivan kauhea paikka ja tulevaisuus yksin pelottaa, siksi haluaisin kuolla..
alkaa katsella eteenpäin, ei kai yhdestä miehestä elämän onni ole kiinni. Luonto on luonut ihmisen biologian kemikaalien rumbaksi eli rakastuminen on pelkkää kemioiden rumbaa/cha chaata. Toisilla se kestää lyhyen rumban ja toisilla saattaa rumba kestää pidempäänkin, keinotekoisesti. Parempi kun antaa miehen mennä, heitä vaikka matkalaukkuineen ulos. Kyllähän sitä särkyneellä sydämellä on mielipahaa, mutta onneks luonto korjaa nekin arvet ajan myötä. Nyt vaan etsimään jotain muuta mukavaa elämään.
niin surullinen. meillä oli vähän samanlainen tilanne, sit mies jätti mut, mutta nyt kaikki on hyvin, mä seurustelen toisen kans, en ajattele sitä entistä enää, vaikka ennen musta tuntui et mä rakastan sitä oikeasti. sun täytyy vain odottaa, ehkä sä löydät ihan kohta sen oikean, joka rakastaa sua ja ei jätä koskaan. onhan sulla kavereita ja rauhoittavia. käy vaikka baarissa. ota pillereitä viinan kans(mut ei missään nimessä 16, ota vaikka pari). katso hauskoja leffoja ja juo samalla. mene puistoon istumaan penkillä ja katsomaan luontoa. kaikki järjestyy ihan kohta, usko vain siihen. jos mä olisin siel missä sä oot, mä keksisin jotain tekemistä meille,sinä et itkesi. muista että sun täytyy elää, älä mieti mitään itsemurhasta. mieti siitä, että kuukauden päästä sä olet onnellinen.