Onneksi mieheni sentään kysyy (yleensä) etukäteen, mutta: En halua anoppia kylään. Anoppi on ihminen, jonka kanssa en olisi minkäänlaisissa tekemisissä, ellei hän nyt sattuisi olemaan mieheni äiti. Maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja ihmisiä, joita ei voi sietää ja anoppini kuuluu jälkimmäisiin.
Olen anopille kohtelias ja asiallinen ja tulen hänen kanssaan toimeen hyvää-päivää-kirvesvartta -tasolla. Vierailujen ajan kestän naamioni kanssa, mutta olen sen jälkeen tosi väsynyt. Koska todella joudun pinnistelemään ja näyttelemään ystävällistä, ovat vierailut alkaneet ahdistamaan minua jo etukäteen.
Anoppi ei pääse itse kulkemaan, joten mieheni hakee ja vie hänet takaisin (30 km/suunta). Vierailut ovat näin ollen myös pitkiä, useamman tunnin.
Koska anoppi on yksinäinen (itse pilanut suhteensa muihin ihmisiin ja sukulaisiin) ja me olemme hänen ainoa sosiaalinen kanssakäymisensä, mieheni tietenkin haluaisi äitinsä myös meillä kyläilevän. Välillä käy niin, että mieheni vain ilmoittaa, että anoppi tulee kahville tai grillaamaan silloin ja silloin, mutta onneksi useimmiten vihjaa etukäteen, että aikoo äidilleen tuollaista ehdottaa.
Miehelleni en ole sanonut, että en voi sietää hänen äitiään ja ilmeisesti mieheni ei sitä voisi edes kuvitella.
Pitäisikö minun vain suoraan miehelleni asia tunnustaa ja sanoa, että haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen äitinsä kanssa? Mieheni ja äitinsä tapaamisia en ole koskaan rajoittanut, käykööt vaikka päivittäin äitinsä luona. Mutta minä en haluaisi anoppia tavata kuin pari kertaa vuodessa.
Olen anopille kohtelias ja asiallinen ja tulen hänen kanssaan toimeen hyvää-päivää-kirvesvartta -tasolla. Vierailujen ajan kestän naamioni kanssa, mutta olen sen jälkeen tosi väsynyt. Koska todella joudun pinnistelemään ja näyttelemään ystävällistä, ovat vierailut alkaneet ahdistamaan minua jo etukäteen.
Anoppi ei pääse itse kulkemaan, joten mieheni hakee ja vie hänet takaisin (30 km/suunta). Vierailut ovat näin ollen myös pitkiä, useamman tunnin.
Koska anoppi on yksinäinen (itse pilanut suhteensa muihin ihmisiin ja sukulaisiin) ja me olemme hänen ainoa sosiaalinen kanssakäymisensä, mieheni tietenkin haluaisi äitinsä myös meillä kyläilevän. Välillä käy niin, että mieheni vain ilmoittaa, että anoppi tulee kahville tai grillaamaan silloin ja silloin, mutta onneksi useimmiten vihjaa etukäteen, että aikoo äidilleen tuollaista ehdottaa.
Miehelleni en ole sanonut, että en voi sietää hänen äitiään ja ilmeisesti mieheni ei sitä voisi edes kuvitella.
Pitäisikö minun vain suoraan miehelleni asia tunnustaa ja sanoa, että haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen äitinsä kanssa? Mieheni ja äitinsä tapaamisia en ole koskaan rajoittanut, käykööt vaikka päivittäin äitinsä luona. Mutta minä en haluaisi anoppia tavata kuin pari kertaa vuodessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ootteko miten pitkää ollu yhessä? Miulla on meinaa anoppi joka ei alusta alkaen oo tykänny miusta...ja ei siihe oikeestaa mitää varsinaista syytä oo tai jos onki ni mien niitä tiiä. On haukkunu miut vaikka miks ja varmaa on kaikkesa yrittäny et sais miut ja miehen eroomaan. Ja silti myö kyläillään anoppilassa, yleensä viel miu ehotuksesta. Tätä anoppi ei kyl tiiä, koska laitan miehen aina soittamaan ko oltas sinne menossa. Mut jos mien ehottelis kyläilyy ni ei tuo mies sinne menis.
Meillä kyl mies tietää nää äitisä kotkotukset, koska se on kaikki pojalleen sanonu, joka on sitte kertonu miulle. Minuu on kyl syytetty vaikka mistä, mut en anna sen häiritä. Miun elämä.
Miu mielestä voit ihan hyvin sanoo miehelles, että et haluu olla anopin kanssa tekemisissä, mut luultavasti se miehes haluu selityksen miks on näin. Ja anoppi on kuitekii miehes äiti...se ei katoo mihikää vaikka sie nii haluisit.
Stop tykkänään. Vaikka et pitäisikään anopistasi ole kohtelias ja avaa aina ovesi hänelle. Sinä et menetä mitään vaikka vietät silloin tällöin hetkiä anopin seurassa. Itsekään en juuri ns tykkää anopin ja apen seurasta mutta vaimoni takia siedän ja vietän useinkin heidän kanssaan aikaa. Naimisissa jo 19 vuotta. Olen kohtelias, esitän kiinnostunutta jne. Tuo ei paljon vaadi. Vaimoani rakastan ja pakettiin kuuluu anoppi ja appi. Anoppi ja appi kuitenkin haluavat olla tekemisissä lastenlapsien kanssa sekä lapseni tykkäävät heistä. Lapsilla voi tyystin oma mielipiteensä isovanhemmistaan kuin sinulla. Tämänkin takia sinun tulee kunnioittaa anoppiasi. Hän voi/ ja on tärkeä henkilö sinua lähellä olevia/olevaa ihmistä. Muista se.
Anoppi oli tavannut minut noin neljä kertaa, kun hän ilmoitti ylväästi, etten ole tarpeeksi hyvä ja että hän ei sitten halua minua enää koskaan tavata.
Siitä on ootas nyt justiinsa 14 vuotta. Taisin päästä vähällä moniin muihin verattuna.
Mut ilmeisesti monien mielestä on kyseessä yksipuolinen suhde, jossa anopin ei tarvitse kunnioittaa miniää, mutta miniän täytyisi kunnioittaa anoppia vaikka hän olisi sitten ihan kuinka kauhea ihmisenä tahansa.
Kummallista tää sosiaalinen elämä...
Olen kyllä kunnioittanut anopin käskyä, enkä ole koskaan ängennyt hänen kotiinsa tuon jälkeen. En silti vieläkään tiedä, miksen ole hänen mielestään tarpeeksi hyvä.
melkein kun minun kirjoittamani, mutta mieheni tietää että inhoan hänen äitiään. Hän on ihmisenä erittäin rasittava. Jopa mieheni on tätä mieltä. Joskus jopa itse sanonut ettei niin välttämättä välittäisi äitiään nähdä, mutta ilmeisesti isänsä takia pitää yhteyttä.
Minun anopillani ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Kun tulee kylään, kaikki uudet asiat pitää käpälöidä, kuten viimeksi, olimme laittaneet uudet tapetit, nämä piti käydä läpi käsikopelolla samoten eräs taulu tuossa eteisen seinällä, hyvä jos ei taulu tippunut. Yritti väkisin kissoja silittää, vaikka nämä yrittivät pakoon(toinen tajusi mennä piiloon sohvan alle)Kaiken huipuksi kävi vessassa niin että ovi oli auki, eikä pessyt käsiään toimituksen jälkeen.
Ahdistaa jo ajatuskin että pitäisi kutsua anoppi lasten syntymäpäiville..
Hän ei ole hetkeäkään kälkättämättä ja korvat soi tunnin sen jälkeen kun anoppi on häipynyt.
Jos mies ei voi sietää anoppiaan niin tämä sanoo sen suoraan eikä ainakaan pullakahveja tarjoile. Yleensä häipyy pihanperille kun anoppi tulee mutta naisten pitää passata ja sietää. Kehotetaan vaan kääntämään toinen poski...MIKSI?
Kiltintytön syndroomaako?
Täällä sama juttu; en haluaisi nähdä anoppiani ollenkaan. Meillä on kuitenkin pieni lapsi, joten ei paljon ole kuitenkaan vaihtoehtoja....kun en halua anoppia lapsen elämästä eristää.
Anoppi on inhottava ja manipuloiva ihminen. Pelkkä ajatuskin siitä naisesta saa karvat pystyyn. Yritän myös käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti aina kun näemme, mutta vaikeaa se on. Yhdessä välissä anoppi katkaisi välit oman loukkaantumisensa takia ja oikeasti huokaisin helpotuksesta,että pääsin eroon. Valitettavasti se ei kestänyt.... Mieheni tietää, etten pidä hänen äidistään; en ole voinut sitä salata.