Olen tavannut töissä miehen, jonka käytös on saanut jo pitkään ajattelemaan, että hän olisi musta kiinnostunut.... katselee pitkään, tuijottelee silmiin, tulee juttelemaan, kyselee mun asioista, vihjailee kaikenlaista, peilaa mun tekoja/käytöstä, tulee ihan lähelle, koskee "vahingossa", on selkeesti seurannu mun rutiineja ja tekee omat liikkeensä niiden perusteella... tolta musta ainakin tuntuu. Käytöksen perusteella voisin kuvitella hänen olevan kiinnostunut/ihastunut, mutta miksi hän ei sitten tee mitään selkeetä alotetta? Voiko syynä olla epävarmuus meidän ikäerosta, joka on n.20v.? Tai mitä mun pitäisi tehdä, että saisin selkeesti ilmaistua hänelle olevani ihastunut?
Kiinnostunut vai ei?
kuvittelenko?
13192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ja siltä pohjalta ajatellen hänen toimintansa vaikuttaa vittuilulle.
vittuilee?
Mä en sitten käsitä tät miehen logiikkaa! Olisi ihan kiva kuulla joku tarkennus.
varatulla miehellä?
Niinpä.
ryhmäseksin perään, mutta ounastelee tulevansa torjutuksi ja siksi epäröi.
tietenkin esiintyä seksuaalisesti vapaamielisesti, jolloin hän saisi miehestä puristettua tuon asian ulos.
yksi hyvä konsti olisi, nähdessään miehen lähestyvän, pudottaa kumi kädestään kaapin alle ja sitten syöksyä kontilleen sitä etsimään. Samalla hetkellä, kun nainen olisi pylly pystyssä lattialla, mies astuisi ovesta sisään ja hänen himokkuutensa näkyisi välittömästi kasvoistaan ja nainen voisi kaiken kukkuraksi keikutella peppuaan ja huokailla kovaan ääneen.
nyt miehet ja naiset. Naiset ihastuu ja se ilmenee noilla tavoilla. Mies joko on kiinnostunut tai ei ole, mutta ei se näy mitenkään, koska mies on samaan aikaan kiinnostunut suunnilleen viidestäkymmenestä muustakin naisesta. Tee itse aloite, jos olet vähintään nätti, niin mies lähtee aivan varmasti kanssasi ulos. Eikä tarvitse enää pohtia.
"Käytöksen perusteella voisin kuvitella hänen olevan kiinnostunut/ihastunut, mutta miksi hän ei sitten tee mitään selkeetä alotetta?"
Voi olla joo. Voi hyvinkin epäröidä. Oletko varattu, onko hän, epäröi muuten vaan, epäröi ikäeron(kin) takia, epäröi yhteisen työpaikkanne takia.
"Tai mitä mun pitäisi tehdä, että saisin selkeesti ilmaistua hänelle olevani ihastunut?"
Saisin selkeesti ilmaistua... siinäpä pähkinä purtavaksi. Mitenhän tuon saisi selkeimmin klaarattua, hmm... tää on kyllä vähän vaikee. Sanot hälle jotain? Otat korvista kiinni ja pussaat? Kun olette kahden, ja tilanne vähänkin suotuisa, niin härnäät miestä seisomalla miehen edessä silleesti "vähän jo liian lähellä" ja katselet kysyvän avoimesti miestä simmuihin räpytellen gasellinsilmiäsi. Mutta työpaikalla tapahtuvana tuo voi jo luiskahtaa seksuaalisen häirinnän puolelle.
ja niin olen ymmärtänyt miehenkin olevan... ollaan oltu naamatusten "vähän jo liian lähellä", seisottu vierekkäin ihan kiinni toisissamme ja tuntuu, että meistä kumpikin tuntee sen kipinän toisen katseessa... mutta kun en voi olla varma onko hän vain ystävällinen niin en uskalla tehdä mitään, koska "joudutaan" kuitenkin olemaan päivittäin tekemisissä toistemme kanssa... tuntuu että hän tekee usein tikusta asiaa vain päästäkseen lähelle/sanoakseen jotain.. enkä myöskään ymmärrä, että joku peilaisi toisen käytöstä ilman mitään syytä... hänen tekonsa ja käytöksensä tuntuu usein kertovan enemmän kuin mitä mies oikeasti sanoo... käyttäytyykö pelkästi ystävällinen mies noin vai pitäisikö uskoa tunteita, kun joku vaisto sanoo, että hän on kiinnostunut...?
sinusta siltä, mutta voihan olla että mielikuvitus tekee kuitenkin tepposet. Mutta kieltämättä tuo kyllä kertomasi perusteella VOISI vaikuttaa siltä, että jotain teidän välillänne on.
Eipähän sillä, sinänsä kannattaisi ehkä kuitenkin reippaasti luottaa tuntemuksiinsa ja katsoa mitä niistä seuraa. Ainakin lämpimästi suosittelen sitä, ei tarvitse jälkeenpäin jossitella. Jotenkin tuntuu että kuvailemasi miestyyppi voisin olla vaikka minä, ja joskus takavuosina olikin sellainen tilanne erään kanssa, että tunsin vetoa häneen ja luulisin melko varmasti hänenkin tunteneen jotain minua kohtaan. Ramppasin silloin tällöin hänen työpaikallaan, muuten ei oltu tekemisissä. Eräistä syistä, sinänsä kohtuullisen hyväksyttävistä ainakin mun mielestäni, koskaan ei tuntunut olevan ns. hyvä/oikea hetki (ihan oikeasti vieläpä) ja myöhemmin kävi ilmi, että hän oli perheellinen tapaus, ei sitten tullut tehtyä mitään peliliikkeitä vaikka mieli kovasti tekikin. Paitti pari ihan viattomaksi tulkittavaa. Olen myös monesti hiukka saamaton. Lopultahan siinä kävi sitten niin, että vaikka edelleen silloin tällöin ramppaan kyseisessä paikassa, niin nainen ei enää olekaan siellä töissä. Että jospa sulla olisi parempi tuuri.
Mitä mun siis kannattaisi tehdä kiinnostukseni ilmaisemiseksi, jos en sitä kuitenkaan ihan suoraan pysty sanomaan? Lisäksi ton miehen läsnäolo saa mut aina toisaalta niin rauhalliseksi ja toisaalta niin jännittyneeksi/epävarmaksi, että en ehkä ole ite kauhean hyvin osannut tähän mennessä osoittaa kiinnostustani.. pitäisikö siis jatkossa olla ite se, joka menee juttelemaan ja tekee tikusta asiaa, hakeutuu lähelle, pyytää apua jne... jos mies oikeesti on kiinnostunut, niin tekeekö hän jossain vaiheessa jonkun selkeän alotteen ite? Yhtenä epävarmuus tekijänä tässä jutussa on se, että tunnetaan töiden puolesta aika paljon samoja ihmisiä, ja luulen, että ainakaan kaikki eivät tätä juttua täysin hyväksyisi ja takana päin meistä tultaisiin puhumaan paljon... jos toi on yksi syy, mikä estää miestä tekemästä alotetta, niin miksi hän sitten edes käyttäytyy mua kohtaan näin? Eikö siinä tapauksessa olisi paras yrittää ympäristöltäkin piilottaa se, että ollaan hänen kanssaan koko ajan lähentymässä... koska ei se varmasti ole jäänyt moniltakaan huomaamatta...
että viet jätkän yllärinä alttarille papin eteen ja katsot, miten hän reagoi. Eli ei noin, vaan että teet omat aikeesi selviksi. Siis idioottivarmasti selviksi. Et luule "tehneesi aikeitasi ja tunteitasi selviksi" ja jää odottelemaan vastinetta, vaan tosiaan teet ne selviksi. Ei nyt varmaan kannattane kertoa mitään liian ahdistavaa tai liian vakavaa heti alkuun, vaan pysyttelee sellaisella linjalla, mistä käy kuitenkin selväksi että jotain kiinnostusta tuntuisi olevan. Miten olisi vaikkapa jonkin yhteisen hetken ehdottaminen, kahvittelu työajan ulkopuolella tms?
Vaikka sellainen toisen lähelle hakeutuminen voi olla kivaa, niin siinä voi käydä niin ettei siitä sitten mitään muuta seuraa. Minusta sitä aikaa ei kannata tuhlata joutavuuksiin, vaan jos kerran itseä kiinnostaa, niin tekee asian eteen jotain. Vaikken siis itse aina noin toimikaan, ainakaan nuorempana, mutta vanhempana olen alkanut toimia useammin noin. Siis milloin harvoin, todella harvoin mitään edes vähän kiinnostukseen viittaavaa edes kohdalle osuu.
"jos mies oikeesti on kiinnostunut, niin tekeekö hän jossain vaiheessa jonkun selkeän alotteen ite?"
Voi tehdä tai sitten on tekemättä. Jos SINÄ haluat jotain, niin sehän taas on ihan kokonaan sinun päätettävissä miten asian kanssa toimit. Odotatko päivästä toiseen sellaista hetkeä, jota ei välttämättä edes tule, vai teetkö jotain asian eteen.
"tunnetaan töiden puolesta aika paljon samoja ihmisiä, ja luulen, että ainakaan kaikki eivät tätä juttua täysin hyväksyisi ja takana päin meistä tultaisiin puhumaan paljon..."
Mitäs siitä? Se on heidän asiansa. Vaikkei tuo välttämättä kivalta tunnukaan, niin antaa heidän vaan puhua jos niin paljon kiinnostaa. Kaikkien mieliksi ei kuitenkaan voi olla.
"jos toi on yksi syy, mikä estää miestä tekemästä alotetta, niin miksi hän sitten edes käyttäytyy mua kohtaan näin?"
Koska ei ole typerys ja koska se tuntuu kivalta? Koska mies tuntee jotain, ja haluaa tuntea jotain? Vai kuvitteletko vain... niinpä. Tekemällä jotain asia voisi vaikka selvitäkin.
"Eikö siinä tapauksessa olisi paras yrittää ympäristöltäkin piilottaa se, että ollaan hänen kanssaan koko ajan lähentymässä..."
Kun en tiedä teidän kuvioista, niin en ota kantaa.
eikä anneta tähtiä. Välimerkit ois kivat.