Noniin, sinä parisuhteessa ollut/tällä hetkellä oleva nainen, olet varmastikin joskus ärsyyntynyt poikaystäväsi käytökseen, johonkin tapaan, tai muuhun isompaan tai pienempään asiaan, joka on vituttanut oikein olan takaa, mutta et ole kehdannut mainita asiasta, koska se saattaisi vaikuttaa nalkutukselta, täysin turhalta, tai johtaa riitaan?
Itse kohtasin tällaisen tilanteen viimeksi eilen, ja haluan purkaa ärsyyntymiseni edes johonkin, JA tietää että mitkä vastaavanlaiset piirteet poikaystävissänne teitä ärsyttävät?
Ja meikäläisellehän kävi siis näin: Olin viikon mittaisella matkalla, osittain työnpuolesta, osittain sukuloimassa. Tulin iltamyöhällä kotiin, ja olin jo aiemmin puhelimessa pyytänyt että voisiko poikaystäväni mahdollisesti tulla autolle vastaan, auttamaan minua kantamaan tavaroitani, joita hän tiesi minulla olevan paljon. Pistin tekstiviestin saapumisestani, mutta herraa ei näkynyt. Raahauduin tavaroineni kerrostaloasuntoomme, odotin että poikaystäväni tulisi edes eteiseen, mahdollisesti halaamaan, ja kysyisi miten matka meni. Eipä tullut. Menin kuitenkin iloisesti hymyillen olohuoneeseen, missä herra pelaa playstationia, eikä EDES nosta katsettaan televisiosta, vaikka emme ole nähneet viikkoon. Pelistäkin löytyy se pause-nappula, mutta ei..... o_o (Suhteemme ei ole niin vanha, että voisi jo tottuneesti ignorata toisen välillä.)
Lisäksi tiskivuori yletti kattoon asti, pyykkiä oli kaikkialla ja pikaruokaroskaa pitkin olohuonetta.
Puolen tunnin päästä herra vilkaisi minua ensimmäisen kerran, ja vasta seuraavana päivänä kysyi ohimennen jotakin matkastani. Jestas että otti päähän.
Kertokaa, mikä siinä omassa kullassa on viimeksi ärsyttänyt?
Itse kohtasin tällaisen tilanteen viimeksi eilen, ja haluan purkaa ärsyyntymiseni edes johonkin, JA tietää että mitkä vastaavanlaiset piirteet poikaystävissänne teitä ärsyttävät?
Ja meikäläisellehän kävi siis näin: Olin viikon mittaisella matkalla, osittain työnpuolesta, osittain sukuloimassa. Tulin iltamyöhällä kotiin, ja olin jo aiemmin puhelimessa pyytänyt että voisiko poikaystäväni mahdollisesti tulla autolle vastaan, auttamaan minua kantamaan tavaroitani, joita hän tiesi minulla olevan paljon. Pistin tekstiviestin saapumisestani, mutta herraa ei näkynyt. Raahauduin tavaroineni kerrostaloasuntoomme, odotin että poikaystäväni tulisi edes eteiseen, mahdollisesti halaamaan, ja kysyisi miten matka meni. Eipä tullut. Menin kuitenkin iloisesti hymyillen olohuoneeseen, missä herra pelaa playstationia, eikä EDES nosta katsettaan televisiosta, vaikka emme ole nähneet viikkoon. Pelistäkin löytyy se pause-nappula, mutta ei..... o_o (Suhteemme ei ole niin vanha, että voisi jo tottuneesti ignorata toisen välillä.)
Lisäksi tiskivuori yletti kattoon asti, pyykkiä oli kaikkialla ja pikaruokaroskaa pitkin olohuonetta.
Puolen tunnin päästä herra vilkaisi minua ensimmäisen kerran, ja vasta seuraavana päivänä kysyi ohimennen jotakin matkastani. Jestas että otti päähän.
Kertokaa, mikä siinä omassa kullassa on viimeksi ärsyttänyt?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tiedän että se on ikävää kun joku kirjoittaa pitkästi asiaa, ja sitten joku alkaa kommentoimaan jotain sivujuttua, mutta mun on pakko nyt :)
ilmeisesti naisille on tärkeä kommentti tuo "miten matka meni" kysyä, kun tiedän yhden tapauksen kun arvon neiti palasi reissulta, mies oli vastassa ja kaikki meni ihan ok, ei mitään ongelmia, mutta kun mies unohti kysyä tuon niin tärkeän "miten matka meni", niin siitä saatiin aikaiseksi todella paha riita, sinunkin tekstisi kietoutuu tuon "miten matka meni" ympärille, mikähän siinäkin on!
Eei ei ei ei... Ei minulle se kysymys ole tärkein, tarkoitin että pänni ylipäätään se, että poikaystäväni ei millään lailla reagoinut paluuseeni. Ei osoittanut mitään semmoista että olisi ollut iloinen kun nähtiin taas tai vastaavaa. Ei se suullinen kysymys siinä paljon paina.
Minä ainakin arvostan kun poikaystäväni juurikin kysyy vaikka työkeikan jälkeen, miten päivä meni, tai millainen oli matka jne... Ei edes tarvitse olla mikään työkeikka, voi olla vaikka viikonlopun vietto kotiseudulla jne. ja silti jaksaa aina kysellä kuulumiset (eikä siis mitenkään silleen "mustasukkaisesti" että mitä sitä on tullut tehtyä ja kenen kanssa, vaan ihan nyt kun normaalisti ihmiset kuulumisia kysyvät ;)). Samoin olen kiinnostunut hänen menemisistään, kun hän käy sukuloimassa tai on käynyt muualla. Miksei myös ihan normityö/-koulupäivänkin jälkeen ole ihan normaalia kysyä, että miten meni, millainen päivä oli jne... :P Toki olemme asuneet yhdessä vasta vuoden päivät, että kaipa tämäkin vielä laantuu, mutta jos mieheni pelaisi pleikkaria, eikä edes katsoisi minuun päin kun tulen kotiin pitkältä matkalta, niin pistäisin kyllä pleikkarin nopeasti jonnekin kellarikomeroon tai "lainaan" jonnekin sukulaisiin, minunhan se masiina on :D
Ois parempi tapa ollu varmasti sanoa heti että tuuhan akka tänne vähän imasemaan mun lemmenvaltikkaa kun on viikon ajan joutunut tyytymään naapurin mimmiin.
Eli laiskuus, löysäily, saamattomuus ja ylipäätään vetelä ote joka asiaan. Välillä sitä oikein miettii, että tälläiset vässykätkö sieltä intistä maailmalle päästetään.
Tulin noin viikko sitten kotiin yllättäen jo aikaisemmin kuin piti, olin töissä toisella paikkakunnalla, jonne olisin voinut jäädä yöksikin. Noh, poikaystävä kyllä katsoi mua kohti ja sanoi, että jaa, sä tulit jo, mutta siinä se. Jatkoi vaan sitten omia hommiaan tietsikalla. Illalla myöhemmin sitten riideltiin... Tänään poikaystävä on itse tulossa reissusta ja sanoin puhelimessa, että en oo välttämättä kotona kun hän saapuu. Ei oikeen tuntunut olevan tyytyväinen. No, saapahan maistaa omaa lääkettä.