Mitä tehdä kun 307 km päässä asuva poikaystävä (18v) stressaa lukion viimeisiä vuosiaan ja kirjoituksia, vanhempansa eivät kuuntele jos tällä on asiat huonosti tai on stressaantunut vaan nauravat päin naamaa jos poika yrittää edes kertoa asioiden olevan huonosti tai stressaavansa.. Ollut ennenkin juttelemassa koulun terkulle yms. koulujuttujen ja esim vaikeiden aineiden kokeista stressaamisen ja siitä masentumisen takia.
Tuntuu hirveältä tietää että näemme seuraavan kerran vasta seuraavalla lomalla tai esim nyt kesällä näemme seuraavan kerran leirillä (jolla tapasimmekin ekaa kertaa) joka on onneksi jo muutaman viikon päästä. Tunnen itseni niin voimattomaksi kun hän toteaa vain kaipaavansa nyt isoa halausta ja nukahtamista pää sylissä tai olkapäällä rauhassa poissa vanhempien huudolta turvassa.
Vanhempansa ovat ehkä kerran tai 2 uskoneetkin mutta ne ovat olleet vain pieniä kokeita joista hän on stressannut. Nyt kai luulevat että se on vain laiskuutta ja sen takia valittaa ettei jaksaisi tai haluaisi lukea silloin kun he sanovat. Nytkin totesi huomenna sitten lukevansa vaikka kokonaisen kirjan 5 kertaa läpi huomenna ja lähti nukkumaan valittaen ettei jaksa sitä mäkätystä...
Hän myöntää että on pitänyt taukoa lukemisesta mutta ehkä vain puolitoista viikkoa... Vanhemmat ilmeisesti toiveissaan kaavailevat että hän lukisi koko loman ja loistaisi kirjoituksissa.. Ei sillä että en itse sitä toivoisi mutta täytyy sitä nyt välillä saada olla rauhassa siltä painostukselta ja stressiltä.
Mitä kaukosuhteessa voi tehdä tukeakseen toista tälläisessä tilanteessa?
Tekisi niin mieli vain lähteä sinne ja vaikka istua vieressä hiljaa kun toinen lukee ja vaikka auttaa jotenkin kyselemällä asioita tms. mutta siitäkös vanhemmat vasta innostuisivat kun tulen HÄIRITSEMÄÄN heidän priimus poikansa lukemisia.
Tuntuu hirveältä tietää että näemme seuraavan kerran vasta seuraavalla lomalla tai esim nyt kesällä näemme seuraavan kerran leirillä (jolla tapasimmekin ekaa kertaa) joka on onneksi jo muutaman viikon päästä. Tunnen itseni niin voimattomaksi kun hän toteaa vain kaipaavansa nyt isoa halausta ja nukahtamista pää sylissä tai olkapäällä rauhassa poissa vanhempien huudolta turvassa.
Vanhempansa ovat ehkä kerran tai 2 uskoneetkin mutta ne ovat olleet vain pieniä kokeita joista hän on stressannut. Nyt kai luulevat että se on vain laiskuutta ja sen takia valittaa ettei jaksaisi tai haluaisi lukea silloin kun he sanovat. Nytkin totesi huomenna sitten lukevansa vaikka kokonaisen kirjan 5 kertaa läpi huomenna ja lähti nukkumaan valittaen ettei jaksa sitä mäkätystä...
Hän myöntää että on pitänyt taukoa lukemisesta mutta ehkä vain puolitoista viikkoa... Vanhemmat ilmeisesti toiveissaan kaavailevat että hän lukisi koko loman ja loistaisi kirjoituksissa.. Ei sillä että en itse sitä toivoisi mutta täytyy sitä nyt välillä saada olla rauhassa siltä painostukselta ja stressiltä.
Mitä kaukosuhteessa voi tehdä tukeakseen toista tälläisessä tilanteessa?
Tekisi niin mieli vain lähteä sinne ja vaikka istua vieressä hiljaa kun toinen lukee ja vaikka auttaa jotenkin kyselemällä asioita tms. mutta siitäkös vanhemmat vasta innostuisivat kun tulen HÄIRITSEMÄÄN heidän priimus poikansa lukemisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.