Onko kovinkin yleistä, että jos anopin/apen ja miniän välillä tulee sanomista, poika puolustaa vanhempiaan?
Itse olen saanut kuulla olevani yliherkkä jne jos olen lopulta sanonut miehelleni tuntemuksistani, joita on herännyt noilla ihanilla mummolavierailuilla.Töksähtelevät kommentit, kysymykset ja mielipiteet.Viestinnälliset ongelmat . Eipä sen pahempaa, mutta jatkuessaan tosi piinaavan ärsyttävät. Olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi osata käyttäytyä olipa ihmissuhdeasetelmat mitkä tahansa, mutta se on kai naivi olettamus.
Ja jos olisinkin yliherkkä,yliherkkyys on osa sitä pakettia, joka olen minä. Tuntuu, että ristiriitatilanteissa vedetään eri suuntiin, vai onkohan tässä vain taas veri vettä sakeampaa. Mielestäni perheen pitäisi yrittää vetää yhtä köyttä, herää kysymys: nykyisen perheen hyväksi vai sen perheen, jossa on aikoinaan kasvanut?
Itse olen saanut kuulla olevani yliherkkä jne jos olen lopulta sanonut miehelleni tuntemuksistani, joita on herännyt noilla ihanilla mummolavierailuilla.Töksähtelevät kommentit, kysymykset ja mielipiteet.Viestinnälliset ongelmat . Eipä sen pahempaa, mutta jatkuessaan tosi piinaavan ärsyttävät. Olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi osata käyttäytyä olipa ihmissuhdeasetelmat mitkä tahansa, mutta se on kai naivi olettamus.
Ja jos olisinkin yliherkkä,yliherkkyys on osa sitä pakettia, joka olen minä. Tuntuu, että ristiriitatilanteissa vedetään eri suuntiin, vai onkohan tässä vain taas veri vettä sakeampaa. Mielestäni perheen pitäisi yrittää vetää yhtä köyttä, herää kysymys: nykyisen perheen hyväksi vai sen perheen, jossa on aikoinaan kasvanut?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanoin tästä sitten suoraan miehelleni, että kuule on se kumma jos vaikka minä olenkin niin herkkä, niin tällainenhan minä olen? Ja onkos se joku hyvä veruke anopin nautiskellen pistellä minua niin kuin hän tekee tahallaan?
Minulla on onneksi hyvä huumorintaju, ja kun anoppi ei ole mieheni biologinen äiti niin se vähän helpottaa.
Nykyään emme tapaa, koska kun vihdoin väsyin pistelyyn ja lopulta sanoin takaisin anopilleni niin hän heti sanoi irti tuttavuutemme eikä halua enää nähdä koskaan. No se on hänen menetyksensä minun mielestäni.
Harmitti pirusti, kun mieheni ei silloinkaan puolustanut minua vaan yritti vain hissutella koska hän inhoaa riitelyä. Minun kanssani sai sitten riidellä asiasta, se ei ilmeisesti tehnyt hänelle mitään.
Se viimeinenkin juttu oli niin törkeä etten tässä viitsi selostaakaan, ja mielestäni mieheni olisi ilman muuta pitänyt puolustaa minua ja äänekkäästi! Mutta kun ei.
No tästä on jo jonkin aikaa joten se alkaa painua unholaan, kun meillä on keskenämme muuten hyvä suhde ja anoppi asuu onneksi tuhannen kilsan päässä, ei siellä muutenkaan tulisi hypättyä vaikka oisi kuinka hyvät välit.
On se kumma kun tuollaisen suhteen "uhria" heti syyllistetään "yliherkkyydestä" vaikka esim. anoppi olisi todellakin törkeäkäytöksinen. Miksi sellaista pitäisi kenenkään sietää, on sitten herkkä tai ei? Jos minä olen herkkä niin eikö se oikeastaan ole hieno luonteenominaisuus?
Tai jos yliherkällä tarkoitetaan sitä että pitäisi sietää ihan mitä tahansa läheisiltäänkin niin en suostu hyväksymään sellaista.