Miksi ihmeessä kukaan alkaa varatun miehen kanssa suhteeseen? Eikö löydy kanttia sanoa, että ota sitten yhteyttä kun olet päättänyt suhteesi? Anteeksi nyt vaan, mutta mielestäni varatun miehen kanssa suhteeseen alkaminen on tyhmyyden merkki.
Ymmärrän sen, jos alkaa suhteeseen vapaan narsistin kanssa. Mies osaa antaa taivaan ja aikanaan sitten pudottaa maahan syyllistäen. Mutta sekin tarvitsee "uhrin" huonon itsearvostuksen.
Mutta että varattu ja naimisissa oleva mies? Hei kuka haluaa puolisokseen pettäjän? Voisiko luottaa?
Ja hei, odottaminen on perseestä. Sen te tiedätte, te kakkoset.
P.s. en ole ykkönen enkä kakkonen. Mietin vaan että naiset, meidän pitäisi arvostaa itseämme enemmän. Ei aleta kakkosiksi, siinä menee elämä ja aikaa hukkaan.
Ymmärrän sen, jos alkaa suhteeseen vapaan narsistin kanssa. Mies osaa antaa taivaan ja aikanaan sitten pudottaa maahan syyllistäen. Mutta sekin tarvitsee "uhrin" huonon itsearvostuksen.
Mutta että varattu ja naimisissa oleva mies? Hei kuka haluaa puolisokseen pettäjän? Voisiko luottaa?
Ja hei, odottaminen on perseestä. Sen te tiedätte, te kakkoset.
P.s. en ole ykkönen enkä kakkonen. Mietin vaan että naiset, meidän pitäisi arvostaa itseämme enemmän. Ei aleta kakkosiksi, siinä menee elämä ja aikaa hukkaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ajtuksin, mutta kun jostain syystä ei elämä vaan mene näin. Ihminen ei osaa ajatella. Kaikissa elämän ongelmakysymyksissä tilanne on ihan sama, mutta tässä se korostuu syytä että asia koskettaa aina useita ihmisiä.
Kakkoset puolustelevat aina itseään etteivät he tee mitään väärin ja että tämä toinen osapuoli on itse sotkenut asiansa. Jos kääntäisivät tilanteen toisinpäin, eli asettuisivat sen petetyn asemaan ehkä ajatusmaailma muuttuisi.
On vain niin, että kysymys aina on lopultakin ihmisen omasta itseminästä. Minunkin on helppo tässä antaa ohjeita ja mielipiteitä, mutta entä sitten kun omalla kohdalle tulee tilanne, jossa itse saisin jotain hyötyä, mielihyvää tms. Muistaisinko ajatella toista ihmistä.......
Olen itsekin ollut petetty ja loppuelämän se kirveltää... Aikanaan kun katselin omien vanhempieni toilailua, ajattelin että minun elämässäni ei tuollaista tule olemaan. Mieheni oli nuorena samaa mieltä kanssani rehellisyydestä. Aika ja nimenomaan tilaisuus vain muuttaa ihmiset ja käsitykset. Oppii hyväksymään omalta kohdaltaan tapahtumat ja jopa kokemaan ne oikeutetuiksi. Tässä kohtaa tulee se itseminä. Minä ja minun hyvinvointini(???) ei minun muista tarvitse välittää. Eikä kukaan saa puuttua minun asioihini.
En tiedä, osasinko tuoda julki ajatuksiani sillä tavalla että te lukijat ne ymmärtäisitte. Hyvää päivän jatkoa kuitenkin.
No itse asian kokeneena, siis olen se kamala pettäjä. En usko että kovinkaan moni haluaa ajautua suhteeseen varatun kanssa. Itsekkin luulin, etten koskaan sortuisi moiseen siis pettämiseen. Elämä kuitenkin kuljettaa meitä monasti suuntaan ettemme osaa tehdä noita ratkaisuja heti, kun löydämmekin sen oikean rakkauden. Sitä kuitenkin ajattelee sitä puolisoa eikä haluaisi loukata. Ja nämä niin sanotut pahat kakkoset eivät kyllä ole syyllisiä niinkuin tällä palstalla heistä tehdään. Jos ihmistä oikeasti rakastaa sitä ei vaan ole helppo lähteä kakkosenkaan ja luovuttaa kun tietää että sitä voisi olla onnellinen. Itse olen kiitollinen tälle minun kakkoselle joka ei luovuttanut vaan pysyi mukanani kaikki nämä eron tuomat vaikeudet tuki ja rakasti, kesti kaiken toisten haukkumiset ym. Se vaatii ihmiseltä todella paljon. Huomasin itse, että todellakin löysin rinnalleni rakastavan kumppanin, joka ei hylkää vaikeuksien tultua vaan tukee ja rakastaa.
En tiedä onko kukaan samaa mieltä asiasta tämä vain minun oma kokemukseni minun kakkosestani joka muuten on nykyään ykkönen ja tulee niin aina olemaankin.
ja löydät "sen oikean rakkauden".
pelkästä "juhlimisesta" eli vaihtelun, jännityksen jne. hakemisesta. harvoin kakkosen rakastutaan, josko sitten jatketaan yhteiselämällä tai ainakaan kestävällä sellaisella. Ja, eiköhän siinäkin tapauksessa olis reilua ensin erota ja lahteä vasta sitten hakemaan parempaa elämää...
Minä olen ollut paha kakkonen ja eräälle toiselle olen edelleenkin, nyt vain ystävänä. En tunne ketään, kuka tahallaan haluaisi alkaa kakkoseksi, kaikkihan me tiedämme, että yleensä siitä saa vain sydänsuruja. Ihmettelen suuresti niiden kakkosten ajatuksenjuoksua, jotka soittavat vaimolle ja ilmoittavat suhteesta. Se on aivan turha loukkaus viatonta ihmistä kohtaan, mies kyllä itse huolehtii suhteesta kertomisen, jos siihen on aihetta. Tunnen muutamia "tuomareita", jotka eivät koskaan voineet kuvitella pettävänsä, mutta niin vain kävi heillekin. Tuli tunne, joka vei mukanaan, vaikka niin ei olisi halunnut käyvän. Olisihan se hienoa, jos aina rakastuttaisiin vain vapaisiin ihmisiin, mutta se ei vaan ole mahdollista. Avioliiton ulkopuolisia suhteita on aina ollut ja tulee olemaan, ja kannattaa olla tyytyväinen, jos omassa suhteessa ei ole tapahtunut pettämistä.
Mielestäni on aika kaukaa haettua, että ihastuessaan ihmisen pitäisi ajatella jonkun tuntemattoman ihmisen loukatuksi tulemista. Jos vaimoa ei tunne, onko realistista luopua ihanasta ihmisestä ja ihastumisen tunteesta tuon tuntemattoman takia? Moista jaloutta tuskin kenestäkään löytyy. Varmaan järkevät ihmiset eivät aloita suhdetta varatun kanssa, mutta se motiiivi löytyy omasta hyvinvoinnista. Meidän kaikkien tuttavapiirissä on onnettomia kakkosia ja joitakin tuo ikuisen kakkosen rooli ei vain kiinnosta, koska happy end on aika epätodennäköinen.
Jostain kumman syystä ainakin omissa tuttavissani on naisia (mukavia ja hauskannäköisiä), jotka kerta toisen jälkeen päätyvät kakkosiksi miehille, joille he haluaisivat olla ykkösiä. Mistähän sekin mahtaa johtua? Onko se jotain alitajuista itsensä halveksimista, ettei osaa parempaa vaatia? Vai johtuuko se kenties siitä, että vapaat miehet katsovat karsaasti naista, joka on joskus ollut kakkonen?
jos siihen on aihetta. Mikähän tämä aihe voisi olla??????????????????????
Eivät ne paskiaiset kerro. Minunkin mieheni sanoi jälkeenpäin selvitellesäämme meidän tilannettamme, etten minä olisi sanonut mitään, olisin vain lähtenyt.
Mitä itse olen ymmärtänyt, niin kahdella päälausekkeella noita tunnutaan perustelevan: Joko ollaan vaan niin rakastuneita tai mitä lie tai sitten "ei haluta sitoutua ja varattu ei jää roikkumaan". Sitten on toki niitä, joilta varattu täysin salannut siviilisäätynsä.
Mutta noista ensimmäisistä, joista itsekin puhuit. En tiedä onko se tyhmyyttä vai jonkinlaista epätoivoa, kokemattomuutta, itsearvon puutetta vai mitä. Naisethan siis monessa muussakin mielessä voivat päätyä sellaisen ihmisen kanssa yhteen, jonka tietävät olevan pahaksi heille, mutta silti tekevät niin, koska he rakastavat tai haluavat ajatella, että se mies on vaan jotenkin kaltoinkohdeltu. On alkoholisteja, huumeriippuvaisia, hakkaajia, epäkunnioittavia jne jne ja jos nainen on jotenkin herkässä tilassa, niin hän voi oikeasti jäädä tuollaiseenkin kiinni, koska tarvitsevat kipeästi ehkä välittämistä, toista ihmistä jne. ja se "lurjus" sitä voi näennäisesti antaa. Pettäjätkin näkevät nimittäin suurta vaivaa saadakseen toisen naisen kokemaan itsensä jotenkin "spesiaaliksi" ja hukuttavat nämä lemmenhöpötyksiin. Samalla tavalla ne pettäjätkin voivat lupailla sitä taivasta, mutta pudottavatkin sen suoraan useammankin naisen niskaan. Aikanaan kun sitä nurjaa puolta tarpeeksi katsoo, niin kakkosetkin heittävät petturin elämästään pellolle, jos petturi vielä kuviossa on.
Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä, että naisten tosiaan pitäisi arvostaa itseään enemmän. Siinä mitä ottavat mieheltä vastaan: Petti tämä sitten naisen kanssa tai naista. Mutta aina valitettavasti tulee olemaan naisia, jotka ovat syystä tai toisesta "heikoilla" (ero, yksinäisyys jne jne) ja kaikissa suhteissa (jopa salasuhteissakin) uskon, että monen tarvitsee itse vain toljottaa sitä tarpeeksi kauan, että ymmärtää lähteä. Kaikilla on niin suuri halu saada se suhteensa onnistumaan, että siinä täytyy itse saada itsensä vakuuttuneeksi, että tästä ei mitään tule. Ja "rakkaus" ja ihastuminen sokaisee monesti noiden huonojen juttujen suhteen.
että jotkut naiset kerta toisensa jälkeen yrittävät rakentaa suhdetta varatun miehen kanssa. Tietämäni tapaus (jota olen ulkopuolisena seurannut jo n. 7 vuotta) on kaunis, nuori (siinä ikäryhmässä) ja hänellä on oma nk. avomies, mutta siitä huolimatta toistuvasti ajautuu kuumiin suhteisiin ukkomiehen kanssa. Suhteisiin, jotka kerta toisensa jälkeen loppuvat. En tiedä millä tavalla kyseinen nainen on heikoilla, koska avomies ottaa aina kiitollisuudella ko. naisen takaisin. Toiminnallaan hän aiheuttaa vain pahaa oloa monille ihmisille.
Sen takia "ajaudun" ukkomiesten kanssa seksisessioihin kun he ovat kaikista kuumimpia ja kiimasimpia miehiä! Ja tässä tulee se kaikista paras pointti: saan jatkaa itsenäistä,vapaata elämää kun ei ukko taatusti jää nurkkiin pyörimään eikä yritä mitenkään kahlita tätä vapautta! Siksi ukkomies on parasta seksi seuraa! SUOSITTELEN!
todella usein pohtinut. Tuttavapiirissä on muutama jotka kerta toisensa jälkeen päätyvät kakkosiksi. Ensin kyse on vain kuulemma vain "seksistä", kun suhde on jatkunut jonkun aikaa heille tuleekin paniikki kun miehet ei ehdi tavata tarpeeksi usein tai hänelle ei voi aina soittaa kun haluaisi ym. samanlaista. He alkavat kuitenkin omia miestä itselleen vaikka sellaista ei ole koskaan sovittu. Sitten tulee se itkuinen vaihe kun kiristävät ruuvia miehen ympärillä ja mies jättää ja lähtee. Onpa joku ilmoittanut vaimollekin kun tajuaa niin rakastavansa salapanoaan.
Ilmeisesti näitä on tullut vähän säälityksi ja arvostelluksi kun eivät enää kerro ihan kaikkea kaikille kavereille, mikä on suuri helpotus. Mutta oman elämänsä nämä ovat kyllä onnistuneet sotkemaan aika perusteellisesti.
Näitäkään kuvioita ei kuitenkaan voi yleistää, mukaan mahtuu monenlaista.