Yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti. Eli olen seurustellut miehen kanssa 3vuotta. Sain vahingossa tietää,että mieheni petti minua(yhden illan juttu). Olimme silloin seurustelleet puoli vuotta. Hän kielsi asian,mutta lopuksi myönsi painostuksestani. Ensin ajattelin,että en enää ikinä halua nähdä häntä ja että jos hän on pystynyt salaamaan tuon niin mitä muuta hän on salannut ja tulee salaamaan.
Suhteemme ei ole koskaan oikein toiminut mielestäni hyvin,mutta silti rakastan häntä. Hän on aika itsekeskeinen eli ensin hänen omat juttunsa ja sitten minä. Hän lupasi,että jos annan mahdollisuuden niin hän parantaa tapansa ja plaa plaa plaa plaa plaa...no tunteeni olivat liian vahvat häntä kohtaan niin annoin mahdollisuuden,mutta sisältäni joku hajosi tapahtuneen jälkeen enkä tunne niin syvää rakkautta enää. Ja pahinta tässä on se,että hän ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Eli ihminen ei vaan muutu.
Haluaisin hänestä eroon,mutta sitten kun en halua? En vaan pysty päättämään. Kun tänään haluan ja huomenna en ja haluan ja en. Olen ihan sekaisin. Kaikki kaverini ovat avoliitossa tai naimisissa niin en oikein saa kenestäkään seuraa,koska heillä ei ole mukama aikaa. Olen siis niin yksin ja vielä huonossa suhteessa. Pidän miehestä kiinni ehkä sen vuoksi,että minulla ei ole ketään. Käyn töissä,mutta siellä ei ole ikäisiäni ihmisiä,että joko nuorempia tai vanhempia. Olen ihan sekaisin. Yritän elää omaa elämää ja tehdä omia juttuja,mutta kun mistään ei näytä tulevan mitään. On joo helppo sanoa,että jätä se mies,mutta miten? Sitten saan istua kaikki illat yksin kotona,koska en halua yksin käydä terassilla tai ylipäätään olla aina yksin jokapaikassa.
Suhteemme ei ole koskaan oikein toiminut mielestäni hyvin,mutta silti rakastan häntä. Hän on aika itsekeskeinen eli ensin hänen omat juttunsa ja sitten minä. Hän lupasi,että jos annan mahdollisuuden niin hän parantaa tapansa ja plaa plaa plaa plaa plaa...no tunteeni olivat liian vahvat häntä kohtaan niin annoin mahdollisuuden,mutta sisältäni joku hajosi tapahtuneen jälkeen enkä tunne niin syvää rakkautta enää. Ja pahinta tässä on se,että hän ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Eli ihminen ei vaan muutu.
Haluaisin hänestä eroon,mutta sitten kun en halua? En vaan pysty päättämään. Kun tänään haluan ja huomenna en ja haluan ja en. Olen ihan sekaisin. Kaikki kaverini ovat avoliitossa tai naimisissa niin en oikein saa kenestäkään seuraa,koska heillä ei ole mukama aikaa. Olen siis niin yksin ja vielä huonossa suhteessa. Pidän miehestä kiinni ehkä sen vuoksi,että minulla ei ole ketään. Käyn töissä,mutta siellä ei ole ikäisiäni ihmisiä,että joko nuorempia tai vanhempia. Olen ihan sekaisin. Yritän elää omaa elämää ja tehdä omia juttuja,mutta kun mistään ei näytä tulevan mitään. On joo helppo sanoa,että jätä se mies,mutta miten? Sitten saan istua kaikki illat yksin kotona,koska en halua yksin käydä terassilla tai ylipäätään olla aina yksin jokapaikassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tilanteessa olin kuin sinäkin, lisäksi minulla miehen kanssa kouluikäinen lapsi. Vatuloin ja vatvoin... Lopulta päätin, että ei, ei minusta ole ottamaan sitä riskiä, että kun saan jotenkin itseni kasattua uudelleen, mies tekee ehkä saman tempun.... Joten nyt elelemme ensimmäistä kesää tyttäreni kanssa kaksin - no toki mies tyttöä tapaa säännöllisesti. Miehen kanssa ollaan kavereita, mutta enää en ala systeemejäni sekoittaa hänen vuokseen. Elämäni ei ilman lastakaan ole "yksin kotona istumista", olen välillä keksimälläkin keksinyt tekemistä itselleni, ja kyllä vaikka minullakin suurin osa kavereista elää perhe-elämää tai ovat parisuhteessa, niin kyllä heillä aikaa minulle on.
Hei, nyt... Come on! Mieti nyt oikein perinpohjaisesti vielä tilanteesi! Onko realistista uskoa, että mies muuttaa tapansa eikä aina ajattele itseään ensimmäisenä? Mieti, mieti...Olisiko hänestä siihen, ja olemaan sinulle uskollinen tästä eteenpäin?! Jos vähänkin emmit, revi itsesi irti suhteeesta. Hitosti tulee sattumaan, tulet olemaan yksinäinen - vaikket yksin olisikaan - mutta kyllä ne siivet alkaa taas kantaa!
Olen kertonut miehelle,että olen sekaisin ja viikottain saan valittaa,että kato nyt taas...tiedän,että haluaisin eroon huonosta suhteesta,mutta en näytä millään pääsevän. Olen monta kertaa yrittänyt,mutta tunteet ovat niin voimakkaat. Jos minulla olisin paljon ihmisiä ympärillä niin se olisi helpompaa. Ajattelin,että odotan tunteiden laantumista tai jotain, mutta kun ahdistus käy vaan välillä liian kovaksi. En jaksa enää edes elää. Miten toinen ihminen voi saada mut näin sekaisin.
ja saa tosiaan sekaisin, se on aivan luonnollista ja sen voi itselleen sallia ja hyväksyä. Ymmärtäisin tekstistäsi, että olet vielä nuori- siispä sinulla on paljon mahdollisuuksia löytää parempi ja turvallinen ihmissuhde ilman nykyisen suhteen ongelmia. Tuskin kuitenkaan niin yksin olet että sen takia kannattaisi jäädä huonoon suhteeseen. Huolestuttavalta kuulostaa lauseesi " en jaksa enää edes elää"- oletkohan siinä ihan tosissasi? Jos ihan siltä tuntuu, täytyy hakea apua itselleen ammattilaisilta. Pääset ihan varmasti yli asiasta!
voisi yrittää olla erossa miehestä jonkin aikaa..? Sen hän vähintään olisi velkaa, että antaisi sinulle rauhan selvittää ajatuksiasi! Jos saat pähkäillä rauhassa, huomaat kyllä... Jatkuvassa hiostuksessa et asiaa saa ratkaistua.
Mitä muuten tarkemmin tarkoitat noilla "voimakkailla tunteilla"..?
Tarkoitan "voimakkailla tunteilla" sitä,että olen rakastunut,mutta olen vain niin loppu. En jaksa omaa elämääni. Liian rankan lapsuuden ja murrosiän elin,että eikö nyt saisi olla jo onnellinen,mutta ei. Miksi yhden ihmisen päälle kaadetaan kaikki. Takana on pari pidempää suhdetta ja nyt vihdoin luulin,että löysin ihmisen,jonka kanssa voisin elää aina...En pysty ymmärtämään hänen tekoaan eikä hänkään pysty tekoa mitenkään selittämään. Tekoon ei ole mitään syytä tai no ehkä hän kuvitteli,että voi olla sinkkuna parisuhteessa tai oli sitoutumiskammonen? Syytä ei ole. Tai hänellä on päässä vikaa. Vaikka kuinka kysyn,että miksi niin en saa vastausta.
Olen oikeasti aika yksin. En voi kertoa elämästäni ihmisille,koska harva ymmärtäisi. Kerran eräs tuttu sanoi,että miten sä voit olla noin normaali ja terve nuori nainen,vaikka sun elämä on ollut aivan kauheeta. Niin no nyt alkaa pää hajoamaan. Tiedän,että enää huonopaa suhdetta en saa :D vähän itseäkin naurattaa,että miten ihmeessä juuri minä löysin hänet. Hän pitää minusta kiinni voimakkaasti ja mulla ei ole nyt niin paljoa voimaa,että pääsisin irti. Miten huonosta suhteesta pääsee pois,jos toinen roikkuu väkisin jalassa kiinni?