miksi rakkauden pitää olla niin vaikeaa? miksi sitä rakastaa koko sydämestään jotain sellaista miestä, jonka tietää olevan toisen oma, pitäis unohtaa ja antaa olla mutt ei vaan pysty siihen? jos vaan pystyisi kuolettamaan omat tunteensa niin olis paljon helpompaa. mutta sitä vaan haluaisi antaa sen kaiken rakkauden sille tietylle miehelle, olla hyvä sille ja tukea, arvostaa ja pitää siitä huolta. mutta se ei vaan käy, nyky-yhteiskunnan säännöt menee kaiken sellaisen edelle,tärkeintä on omaisuus, asema ja kerran sanottu papin aamen. salassa sitten välillä kohdataan pikaisesti ja leikitään että kaikki on hyvin niinkin ja että sekin on parempi kuin ei ollenkaan tapaamisia.
ja nyt kaikki ykköset ja muut moraalinvartijat, olkaa hyvät ja käykää kimppuun arvosteluidenne kanssa!
ja nyt kaikki ykköset ja muut moraalinvartijat, olkaa hyvät ja käykää kimppuun arvosteluidenne kanssa!
Vastaukset 39
Vanhimmat
"mutta se ei vaan käy, nyky-yhteiskunnan säännöt menee kaiken sellaisen edelle,tärkeintä on omaisuus, asema ja kerran sanottu papin aamen". Nyky-yhteiskunnan säännöt vai miehen säännöt? Miksi ihmeessä haluat miehen, jolle sinua tärkeämpiä ovat omaisuus, asema ja kerran sanottu papin aamen. Vaimonsahan hänelle ei ole tärkeä, koskapa häntä pettää. Niin pettäisi sinuakin, jos ykköseksi "pääsisit". Sellaista miestäkö sinä haluat rakastaa? Tuollaisen miehenkö vuoksi haluat osan elämästäsi pilata?
Minä ennemmin etsisin vapaan miehen, jonka kanssa voisin rakentaa tulevaisuuden, oman tulevaisuuden eikä palasia jonkun toisen elämästä. Sitten täytyisi vain toivoa, että se mies ei pettäisi eikä löytyisi kakkosta, joka "rakastaa koko sydämestään jotain sellaista miestä, jonka tietää olevan toisen oma".
Herää!
melko karulta: etsiä vapaa mies ja rakentaa tulevaisuus... Missä tunteet? Pitäisi etsiä joku sopivan ikäinen/kokoinen/taustainen jne - mutta entä, jossei se kaikin puolin sopiva herätä mitään mielenkiintoa?! Näin nimittäin on käynyt kerta toisensa jälkeen - ja nyt "pilaan elämääni" olemalla rakastunut ukkomieheen...
Turha pettää itseään. Kyllä niitä rakkauden kohteita maailmassa on pilvin pimein, vapaitakin. Joillakin on kuvitelma "siitä oikeasta", joita on yksi tai muutama maailmassa. Tämä on typeryyttä ja mielikuvituksen köyhyyttä. "Niitä oikeita" on vaikka kuinka paljon! Tietysti voi vakuutella itselleen löytäneensä sen ainoan oikean lepytelläkseen kolkuttavaa omatuntoa ja vaientaakseen järjen vastalauseet. Eihän Siitä Ainoasta Oikeasta voi luopua, vaikka moraali ja järki mitä sanoisivat!
Ei siis kannata pelätä tunteiden puolesta, vaan toimia järkevästi ja oikein.
järjen ja moraalin käyttö aina onnelliseksi? Varmaankin, jos itselleen jaksaa vakuutella noin...
Ai että on pelkkää mielikuvituksen puutetta, ettei pysty jokaisen vastaantulevan "sopivan", VAPAAN miehen tai naisen kanssa parisuhdetta rakentamaan..? Oikeinko tosissasi noin sanot? Sorry, mutta henk koht olen enemmin kokonaan ilman kumppania kuin alan tehdä kompromisseja ja keräillä jonkun "sopivan" miehen sukkia ja kaljapulloja vain siksi, että hänen PITÄISI järjen ja moraalin mukaan olla Se Oikea.
Hmm... Ilmeisesti sinä olet niitä aina vain harvinaisemmiksi käyviä onnellisia, jotka ovat kerta heitolla löytäneet Sen Oikean koko eliniäksi, eikä teidän suhdettanne maailman tuulet heiluttele? Kaikilla vain ei ole yhtä hyvä tuuri - kun pelin henki tuntuu olevan, että jollet petä, niin ennemmin tai myöhemmin tulet petetyksi...
Kukaan ei ole puhunut jokaisesta vastaantulijasta, vaan siitä että niitä mahdollisia hyviä kumppaneita on lukemattomia jokaiselle. Että ei niiden puute ole mikään perustelu varatun vokottelmiselle. Ja mitä moraalin ja järjen käyttöön tulee, niin aivan saletisti niiden käyttäminen edesauttaa onnellisuutta enemmän kuin niiden käyttämättömyys. Eivätkä ne ole mitään tunteilta pois. Mutta pelkkien tunteiden varassa heilumisesta ei hyvä seuraa. Tosin tunteethan ovat nykyisin kaikki kaikessa, nimittäin MINUN tunteet, MINUN halut jne. Minä, minä, minä. Muiden tunteilla ei sitten olekaan niin väliä. Elämme narsistista ja egoistista aikaa. Ruumiiden päällä kävely kohti omaa henkilökohtaista tyydytystä on ok. It`s every man for himself. Älä sitten vain itke tai päästä ääntäkään, kun sinun päältäsi kävellään.
Mitä kuvittelit, kun leikkiin ryhdyit? Itsehän sä valintasi teet! Tyhmä itkee sitten.
ja miksi sinun pitäisi rakastaa, tukea ja ennenkaikkea arvostaa tuollaista miestä?
Miten voisit luottaa häneen jatkossa jos omaksi saisit, hänelle elämä on peliä ainakin kahden naisen kanssa kerrallaan. Oletko sinä kakkosena saanut rakkautta, tukea ja arvostusta?
Jos rakastat todella, päästä irti ja käsken mennä kotiin hoitamaan elämänsä kuntoon. Rakastamiseen kuuluu myös luopuminen.
ihmetyttää hiukan, kun puhutaan siitä, että joku on toisen oma. Eihän toista ihmistä voi omistaa. Ei kukaan voi oikeasti olla jonkun ikioma. Ja sitten varoitellaan, että jos puolestasi vuorostasi saisit nyt hänet omaksesi, niin menettäisit kuitenkin. Joten tämähän vain vahvistaa sen säännön, että toista ei todellakaan voi omistaa. Vosiko täällä yleensäkään lakata puhumasta omasta ihmisestä, kun ei sellaista omaa ole. Edes papin aamen ei tee ihmisestä jonkun omaisuutta. Ja jos näin olisi, tuntuisi sellainen aamen pelkältä kahleelta. Itse en ainakaan haluaisi olla jonkun omistama. Emme elä orjayhteiskunnassa. Uskokaa jo, toista ei voi omistaa.
samaa mieltä! Ja toinen, mikä särähtää korvaan samassa yhteydessä pahasti on sana "varattu" ; hitto, ihan kuin ihminen olisi kuin kirja tai lentolippu, jonka voi varata itselleen, eikä sitä sitten ole toisten havitteleminen! Itse suosin enemmän ilmausta "sitoutunut", koska siitähän on enemmänkin kysymys - ja ihmisten sitoutumisen tasot kumppaneihinsa vaihtelevat idioottivarmasta häilyväiseen, eikö..?
Petturikin on ihminen, vaikka yleensä selkärangattomaksi luetaan. On niitäkin pettureita, jotka ovat ansainneet arvostusta ja kunnioitusta kakkoselta. Kas kun vastoin yleistä käsitystä, ei se suhteen "viallisuus" ole tapetilla jatkuvasti näiden ihmisten kanssakäymisissä. Usein riittää tilanteen toteaminen - ja on täysin kakkosen päätännässä, alkaako sohlaamaan vai ei. Naurakaa vaan, mutta rehellisiäkin pettäjiä on...
Jos kerran on tiedossa toisen petollisuus, niin totta tosiaan, se on "omaksi ottajan" (jestas, miten inhoan tuota käsitystä, että toisen ihmisen voi omistaa) oma tietoinen valinta. Ei auta kuin opetella elämään sen kanssa, että toinen voi tehdä temput terävät jatkossakin. TAI EI TEE... Kas kun taaskin vastoin yleistä käsitystä on niitäkin ihmisiä, joiden uskottomuudesta alkanut sivusuhde kasvaakin joksikin "elämää suuremmaksi"...
Kyllä, rakkauteen kuuluu se, että päästää toisen irti ja antaa itse tehdä valinnat. MUTTA... Ei se tarkoita sitä, että pitää väkisin pakottaa toinen tähän kääntämällä rakkaalle ihmiselle selkänsä. Eikä se aina ole niin yksioikoista, että mennään "kotiin hoitamaan elämä kuntoon" ja jäädään vanhaan suhteeseen.
sinun mielestä on rehellinen tällaisessa suhteessa? Itselleen, kakkoselle vai perheelle? Ja minkä suhteen "viallisuudesta" puhut, ykkös vai kakkossuhteen? Todellisen tilanteen "viallisuudesta" tietää vain usein pettäjä ja kaikki siitä on hänen kertomaa, siis kuinka luotettavaa tietoa?
"Omaksi ottaminen" on kirjallinen ilmaisu eikä kai todellakaan kukaan täällä luule että jonkun voi omistaa, sen paremmin ykkönen kuin kakkonenkaan.
Ja vielä. "Kotiin hoitamaan elämä kuntoon" voi tarkoittaa myös sitä että käy kotona kertomassa että on rakastunut toiseen ja halua eron, tai että haluaa eroon molemmista. Missä jutussa sanottiin että vanhaan suhteeseen jääminen olisi kuntoon laittamista?
Kirjoituksestasi päätellen olet kakkonen.
Aloittaja, laita s-posti. Samassa tilanteessa ollaan :( Jos vaikka vertaistukea sais.
ole pelkkä kirjallinen ilmaisu tuo "omaksi ottaminen"! Niin elävässä elämässä kuin esim tätä palstaa lukemalla voi todeta, että ihmiset (lähinnä naiset...) ovat siinä käsityksessä, että kun miehellä on sormus sormessa, se on merkkinä siitä, että ukko on nyt jonkun oma. Ja aut armias, jos sen lähelle joku menee... Niin huuto on yhtä kova kuin varashälyytin öisellä parkkipaikalla - omaisuutta pitää ja saa vahtia!
Voi kylläpä täällä nyt kielikuvat aiheuttavat sietämätöntä angstia. Ihan siis kauheaa, kun sanotaan, että kielikuva! Siis eihän siin kieles mitää kuvaa oo!!
että oletkin fiksu!
mielenkiintoista lukea sekä asian ymmärtävien että ymmärtämättömien kommentteja. Hienoa kun on olemassa ihmisiä, jotka selvästi tajuavat että rakkauteen, elämiseen,arvoihin yms.liittyvät asiat eivät ole ihan niin helposti ratkaistavissa vaan vaativat melkoisia pohdiskeluja ja eri näkökulmista katselua. Itse pidän melko naiiveina ja kapeakatseisina ihmisiä, jotka jakavat mielipiteitään ja neuvojaan tyyliin; herää, älä vikise, sä oot vaan patja, löytyy muita "sopivampia" jne.
tässä tapauksessa tunnettiin miehen kanssa jo useita vuosia, kokoajan oli
vetoa toisiimme, kunnes kerran toivoa, pelkoa ja ihmetystä täynnä päädyttiin myös seksiin. Ja vähitellen on jaettu enemmän elämästämme toisillemme ja kokoajan tunne "ainoasta oikeasta" vahvistuu.Mutta kaikilla on toki samankaltainen oikeus kertoa mielipiteensä. meitä mahtuu monta tänne pallolle pyörimään mutta vaikea sanoa, ketkä ovat toisiaan viisaampia, paremmin eläviä tms. toivottavasti keskustelu kuitenkin jatkuu edelleen.
Meitä kakkosiakin on monenlaisia ja-ikäisiä, osa jo elämää enemmän nähneitä, niin fakta on että ihan sillä pelkällä rakkaudella ei kukaan elä eli muitakin asioita on mietittävä. ja sekin on kauan sitten ymmärretty ettei kukaan ketään oikeasti"omista", vaikka siitäkin näillä palstoilla tuntuu joillakin olevan aivan eri käsitys. Ongelmista huolimatta tämä suhde on minulle erittäin tärkeä ja omalla kohdallani ainakin järjellä selvittämätön osa elämää. ja kukaanhan meistä ei voi elää toisen puolesta elämää, joten kaiketi järkevää on lähtökohtaisesti miettiä asioita itsensä näkökulmasta. se ei aina tarkoita samaa kuin egoistinen tapa elää. joten mennään hetki kerrallaan, välillä epätoivon syövereissä ikävöiden ja kaivaten ja välillä onnen kukkuloilla!
ja vertaistukea haluaville koko sydämestäni toivon onnellisia hetkiä, ollaan tätä kautta yhteydessä!
Ymmärrän, että tilanteita on lukemattopmia erilaisia ja sinun tilanteestasihan en tiedä mitään. Mutta silti: usein tuntuu siltä, että ihmiset, jotka tietävät toiminnassaan olevan jotain vikaa, pyrkivät pitämään asiat itselleenkin "hämärinä" tai epämääräisinä. Tarkoitan tällä sellaista "kuka tietää, mikä on oikein", "asiat ovat niin monimutakaisia" -ajattelua. Tämänkaltainen ajattelu on nähdäkseni usein jonkin sortin defenssimekanismi. Usimmissa tapauksissa, niin monimutakaista kuin todellisuus onkin, on oikean ja väärän raja hyvinkin selkeä ja sen voi havaita tekemällä itselleen muutamia kysymyksiä: vahingoittaako toimintani muita ihmisiä/kohtelenko muita ihmisiä hyvin vai huonosti/haluaisinko että itseäni kohdeltaisiin näin/onko minun pakko toimi näin (kovaa halua ei lasketa pakoksi, pistooli ohimolla lasketaan)? Ai niin, eräs moraalifilosofi määritteli moraalittoman toiminnan jotensakin näin: kaikki sellainen toiminta, mikä kaivaa maata ihmisten keskinäisen luottamuksen alta, on moraalitonta. Aika hyvä ohjenuora.
Hyvä ja huono, oikea ja väärä ovat sosiaalisesti määriteltyjä asioita. Ne ovat laumallisuutemme ilmentymiä, yhteisöllisiä arvoja. Siksi onkin hieman hupaisaa se, että ensin asetetaan oma tilanne yhteisöllisen ruodinnan kohteeksi ja sitten reagoidaan epämieluisiin kannanottoihin moittimalla niitä esim. moralisoinnista. No joo, toki me kaikki haluamme muilta ihmisiltä vahvistusta ja kiitosta mieluummin kuin kritiikkiä.
Rakkaus on ihana, positiivinen asia. Rakkautta rakastetaan. Rakkaus on ihana tunne. Sitten on olemassa rakkaudesta erillinen tilanne. Joskus se menee virtaviivaan rakkauden kanssa: Toinenkin rakastaa, ihmisillä kaikki hyvin ja lupaava tulevaisuus edessä. Joskus se on taas vastaan: Toinen ei rakastakaan yhtä paljon, on varattu, ei saada herätä yhdessä. Tai vaikka toinen on alkoholisti, hakkaa jne. Tämän vuoksi rakkautta tunteva on onneton. Mutta silti pysyy tilanteessa kärsien, koska rakastaa. Tässä tilanteessa rakkaus voi ollakin huono juttu ja pitää ihmisen kiinni tilanteessa, jossa hän on onneton.
Laiha lohdutus, mutta kyllä se rakkaus kuihtuu aikanaan kun tarpeeksi kauan tilannetta katsot ja koet. Kyllä se aikanaan hahmottuu, että vaikka nyky-yhteiskunnassa on omaisuutta ja papin aamen (on ollut oikeastaan jo kauankin), niin myös on olemassa avioero ja ositus (jota aikas moni pariskunta on käyttänyt, jos sitä rakkautta ei oikeasti ole olemassa). Jos se rakkaus on oikeasti niin vahva ja sen arvoinen ja mies rakastaisi yhtä paljon sinua, niin kyllä mies olisi eronnut. Ei hän kestäisi nähdä sinua noin, uhraisi vaikka mielummin koko salasuhteenne. Ihan oikeasti, vaikka se kamalalta tuntuu. Mutta koska se rakkaus ei ole niin vahva ja tilanne on täysin vastakarvaan rakkauttasi kohtaan, niin se tulee aikanaan helpottamaan ja homma loppuu. Aikanaan, sitten kun itsekin huomaat, että olet maksamassa liian kovaa hintaa.
Sitäpaitsi. Hamassa tulevaisuudessa voit olla aivan yhtä rakastunut "siihen tiettyyn mieheen", mutta tämä tietty mies ei ole tämä pettäjä. Sekin voi tuntua vaikealta uskoa, mutta aikas monelle niin on käynyt.
Toivotaan, että säkin toteat kohta, että homma on liikaa ja saat sellaisen miehen, jota voi vapaasti rakastaa ja joka on sen rakkauden arvoinen.
...niin luuletko ihan aikuisten oikeesti, että moinen kaksinaamainen kolmijalkainen olisi sinulle uskollinen, kun ei ole nykyiselle ykköselleen?! Miksi ihmeessä hän ykskaks alkais käyttäytymään hyvin? Kannattais miettiä vielä kerran, jos kolme, ja ala arvostamaan itseäsi.
kiitos kysymästä,ihan aikuisten oikeesti luulen että tämä mies olisi minulle uskollinen,se on asia joka ei lainkaan mietitytä. kun tunnen tämän miehen jo useamman vuoden ajalta, niin melko hyvin olen tutustunut hänen ajatus- ja arvomaailmaansa.juuri sen takia suhteeseen liittyvät asiat ovat hyvin monimutkaisia.
eläminen siten ettei koskaan kohtelisi ketään huonosti on hyvin utopistinen ajatus. kyky asetttua toisen ihmisen asemaan auttaa mielestäni ymmärtämään että se mikä minun mielestäni on oikein, voi toisen mielestä olla väärin (esim. vaimon/miehen/minun, jne.). sehän tästä kaikesta niin hankalaa tekeekin. Näitä moraaliin liittyviä asioita on puitu maailman sivu (mm. onko oikein uhrata yksi henki jos pelastaisit monta jne.) mutta jääköön se keskustelu toiseen kertaan. ja hymyssä suin voin vakuuttaa, että tässä keskustelussa esiin tulleet eriävät mieipiteet eivät ole aiheuttaneet mielipahaa tai moralisoinnin tarvetta itselleni, jatkamalla keskustelua yritän vain ehkä osin selvittää omia ajatuksiani ja tuoda esiin tämän kakkosnaisen käsityksiä.
Helpostihan sitä omien ajatusten puolustaminen tulkitaan defenssiksi, ja totta toinen puoli siinäkin; riittävästi kun tuomitaan ulkopuolelta, niin oma toimintatapa alkaa vaikuttaa entistä oikeammalta. ja kieltämättä on mukavaa havaita,että osa keskusteluun osallistuneista omaa samankaltaisen näkemyksen elämiseen, parisuhteisiin, moraaliin jne. Kaikkihan me viihdymme paremmin "omiemme joukossa", myös te jotka omaatte eriävät käsitykset.
myös minun mielestäni keskinäinen luottamus on tärkeää ja kuuluu vahvasti mm. rakkauteen.jos sitä ei esim. parisuhteessa ole voi suhde huonosti. miehen ja minun välillä keskinäinen luottamus on lujaa, eikai tällaista salasuhdetta muutoin voisi edes olla?
toki mikään ei olisi mieluisempaa kuin pysyä elämään tämän miehen kanssa avoimesti, en kai aloituksessa olisi muuten "vuodattanut" tunteitani sillä mustemmalla hetkellä, kun ikävä on kaikkein kovin toisen luo.mutta ainakaan tällä hetkellä se ei ole mahdollista.Mielestäni rakkauden määrän mittari ei ole esim. se miten nopeasti erotaan edellisestä suhteesta ( jokuhan kommentoi, että mikäli mies rakastaisi tarpeeksi olisi jo ottanut eron),erilaisten asioiden tapahtuminen, punnitseminen vaatii aikaa ja aika näyttää mihin suuntaan vaaka kallistuu.
Ja uskon että siihen mennessä tunteiden vuoristoradalla on käyty moneen kertaan ylhäällä ja alhaalla.
...moneen suuntaan ja makuun. En tiedä koetatko vakuuttaa "meitä muita" vaiko itseäs...Sen tiedän, että toisen oma on koskematonta. Muu on vähintäänkin varkautta. Lainaaminenkin edellyttää kysymistä, ja onkohan kumpikaan teistä kysyneet vaimolta lupaa? Tuskinpa. Vetkuttelu ja vitkittely sikseen, lupauksia hän on antanut jo aikonaan "ensimmäiselle", joten mikä vakuuttaa sinut siitä, edelleen, että hän tulee pitämään ne, joita sinulle suoltaa tällä hetkellä..? Empatiani ei riitä tähän, sympatia eli sääli on sairautta, joten kohautan olkapäitäni, ja toivon sinulle jaksamisia.
Kuulostat ihan järkevältä ihmiseltä, mutta sinusta paistaa läpi se, ettet ajattele tätä asiaa kuitenkaan ihan todellisuuspohjalta. Ulkopuolinen ehkä näkee sen paremmin,sen, että uskottelet itsellesi asioita, joiden haluaisit olevan totta. Jos pystyisit katsomaan itse tilannetta ikäänkuin sivullisena, niin ymmärtäisit sen että hän ei ole luottamuksesi arvoinen. Mieti jos joku kertoisi sinulle tuon tarinan, niin mitä sanoisit naiselle?
Olen myös samaa mieltä siitä,että jos hän sinua rakastaisi enemmän kuin vaimoaan, niin kyllä siitä sinulle olisi jo ilmoitettu ja jätetty se vaimo. En väitä etteikö miehellä voisi olla tunteita sinua kohtaan, ja varmasti onkin, mutta kyse on siitä etteivät ne kuitenkaan ole tarpeeksi suuria, että mies vaimoaan koskaan sinun vuoksesi jättäisi.Rakkaus on siitä huono tunne, että rakastetustaan haluaa uskoa vain pelkkää hyvää, ja huonot asiat sivuutetaan ja haudataan jonnekin. Tilanteesi pysyy täsmälleen samana, kunnes sinä teet ratkaisusi, ja jatkat elämääsi ilman tätä miestä. Häntä et koskaan tule omaksesi saamaan.
koko keskustelu menee pyllylleen, jos sanomisiaan tarvitsee "puolustella". Ei tarvitse. Jokainen saa olla mitä mieltä tahansa ja tuntea - miten tuntee, tietysti! Empatia on omimmillaan juuri silloin, kun ihminen kykenee asettumaan jonkun täysin "toisinajattelevan" asemaan. Sympatia on taas sitä kun asetutaan heidän asemaan, jotka koetaan "omien joukkoon".
Mittareista... tai siis vaa'asta: Juuri niin, aika on se vaaka, joka kallistuu jompaankumpaan suuntaan. Usein tietää jo aikojen alusta mihin suuntaan se kallistuu, mutta hetkeä, jolloin päätös on vakiintunut ja varma, voi joutua odottamaan pitkäänkin. Ja sitäpaitsi: jos ihminen on valmis hetkessä jättämään vaikkapa 20vuotisen kumppaninsa uuden suhteen takia, niin hän on joko totaalisen kyllästynyt vanhaan (käytännössä eronnut jo ajat sitten) tai jättää myös uuden kumppanin heti kun "parempi "ilmaantuu.
Tämä perinteinen kolmiodraama vaatii vain kärsivällisyyttä ja aikaa selvitäkseen. Paljon enemmän tuhoa ja kurjuutta saa aikaan turha hötkyily suuntaan jos toiseen.
Ei puolustella, mutta perustella. Ei synny kovin hedelmällistä keskustelua, jos omia kantoja ei perustella.
Tämä omaisuuden takia yhdessä oleminen on kyllä vain ja ainoastaan sinun oma teoriasti asiasta. Et ilmeisesti halua myöntää, että mies rakastaa vaimoaan enemmän kuin sinua, ei kannattaisi miehen juttuja ihan noin todesta ottaa.
Tuohan on ihan vanha ja tuttu tarina, kerrotaan kakkoselle aivan huuhaata, että saadaan sitä namia. Kakkonen raukka menee halpaan. Luulen, että saat miestä odottaa vaikka koko ikäsi jos niin tyhmä olet, miehellä on vaimonsa kanssa hyvä olla ja rakastaa tätä todellakin.
Luonnollisesti ihmiset selittävät itselleen syitä miksi eivät voi erota. Paras kaikista on lapset ja hyvänä kakkosena omaisuus. Ei mitään yllättävää edes.
Niin miehellä kuin naisellakaan ei ole hyvä olla puolisonsa kanssa, jos hänellä on "kakkonen". Eri asia sitten kumman kanssa todella haluaisi elää- vaiko oikeastaan kummankaan...
Jos tuntee rakastavansa, ei todellakaan ole tyhmä. Eikä voi mennä halpaan. Rakkaus on aina hyvä, vaikka aina ei voi - joskus ei edes halua- elää rakastettunsa kanssa. Ihmiset ovat vähän hölmöjä, koska kuvittelevat toistensa elävän parisuhteessa VAIN rakkauden takia. Ei se niin mene. Parisuhteessa ollaan - sanoisinko useimmiten - vain lasten ja omaisuuden takia :).
Tilanteesi on suoraan verrannollinen omaani. Minäkin olen heilastellut jo vuosikaudet toisen naisen miehen kanssa, eikä tästäkään suhteesta loppua näy.
Olen käynyt läpi nuo samat tunteet, joista sinä kirjoitat: välistä niin suurta ikävää ja tuskaa, että meinaa sydän haljeta - ja sitten ne lyhyet tapaamiset, joiden odotuksestakin jo sydän sykkii syrjällään.
Nyt parhaillaan tämä minun kaverini on lomalla, siis koko hänen perheensä on lomalla, on käymässä sukulaisia, tapaa lapsenlapsiaan, ovat mökillä jne, eikä siihen maailmaan mahdu minua just tällä hetkellä. Kuitenkin tiedän hänen minua ajattelevan, ja jo se lohduttaa minua suuresti ja jaksan odottaa taas seuraavaa huumaavaa yhdessäoloa.
Tämäkin kaveri on - ainakin minulle - varsin rehellinen ja luotan hänen sanoihinsa. Vaikka olemme olleet yhdessä jo pitkään, hän ei ole koskaan luvannut mitään - ja sekin on minusta vain hyvä juttu. Hän sanoo vain, että asioilla on tapana johtaa johonkin - ja tuo on minusta varsin järkevä asia. Odotan siis - ja ehkä hänkin odottaa - että tulee se päivä, jolloin hän voi itse päättää elämänsä toisesta näytelmästä. Vielä ei ole sen aika.
Hersileijaa, sinä et mahdu juuri nyt kuvioihin, mutta lohduttaa kun mies sinua ajattelee,vai ajatteleekohan kuitenkaan?
Odottaa saa vaikka loppuelämänsä noissa jutuissa.
Mitään takeita uskottoman miehen rehellisyydestä ei ole ikinä.
Nouse nainen jaloillesi ja etsi oikea kunnollinen mies.
kyllä hyvää jaksaa aina odottaa,voi miten ihana onkaan tunne kun taas tavattiin kahden kesken! maailma näyttää niin kauniilta ja mukavalta paikalta, joten mielelläni jatkan tätä odotusta. ehkei nämä "paremmin kaikki petturimiesten toimintatavat tietävät ja kakkosnaisten elämäntapaa halveksivat" taida koskaan kuitenkaan oivaltaa miksi emme heidän neuvojaan/ohjeitaan tule omaksumaan. ..tsemppiä kesäsirkulle ja muille kakkosille.
kaveri, jonka sanoihin varmasti kannattaa luottaa. Valehtelee sinulle ja vaimolleen suut ja silmät täyteen.
Eikö sinua häiritse miehen ihanat kesäillat ja kenties kuumat yöt vaimon kanssa siellä mökkiaitassa.
En ymmärrä naista, joka tietoisesti jakaa miehen, tietää tämän todellisen elämän olevan vaimon ja perheen, suloisten lastenlasten ympärillä. Tietää miehen rakastelevan vaimonsa kanssa, palvelevan häntä, pitävän hyvää huolta siitä oikeasta " laumastaan".
Odota vaan, jos mies on jo isoisä. Kun vaimo saa tietää olemassaolostasi, hän voi lähteä ja sinulle jää se vanhus, josta muutaman vuoden päästä pääset nauttimaan. Köpöttelevä ukko eturauhasvaivoineen, ei enää työelämän statusta. Vanhus, joka alkaa kaivata mennyttä; myös sitä edellistä vaimoaan. Siinä sinulle!
Seuraavaa tapaamistako? Kyllähän ne vaimot pahimmassa tapauksessa ovat menneet aivan samaan lankaan kuin kakkosetkin eli aloittaneet suhteen mieheen kakkosena ja odottaneet aivan samalla tavalla seuraavaa tapaamista. Toiset miehet eivät vain yksinkertaisesti tiedä mitä haluavat tai haluavat kaiken mikä vähänkin antaa.
Käske miestä valitsemaan joko sinä tai hänen vaimo. Ottaa sitten eron. Ei ole kenenkään etu se että puoliso käy vieraissa. Huono suhde pitää yksinkertaisesti panna poikki. Tietenkään en voi tietää mitä mies sinusta ajattelee, jos olet pelkkää ajankulua miehelle ja jos hänellä ei oikeita tunteita ole niin siirry eteenpäin ja etsi toinen mies.
On todella vaikea tilanne olla toinen nainen jos niitä oikeita tunteita on ja vaan rakastaa. Koskaan ei voi tietää että tapaatko jonkun paremman muussa elämässä vai mitä pitäisi tehdä. Mieti tarkkaan ja ota riski, mutta älä tyydy nykytilanteeseen jos se ei sinua miellytä.
ei ole mitään sellaisia sääntöjä, ettei mies voisi ottaa eroa vaimostaan. Mies ottaa vaimostaan eron jos sitä todella tahtoo. On pelkkää paskanjauhamista, ettei mies voisi erota esimerkiksi omaisuuden takia. Taloja myydään ja omaisuutta jaetaan, ei siinä ole mitään ihmeellistä. On aivan päivänselvää, että jos mies sydämestään kakkostaan rakastaa, niin ei mies pystyisi vaimonsa kanssa elämään ja rakastelemaan. Joka muuta väittää, pettää itseään.
sydämestään rakastaa, haluaa olla hänen kanssaan. Kaikki muu on tekosyitä. Nämä pettävät miehet ovat pääasiallisesti pelkureita ja käryn uhatessa/käydessä pakenenvat vikkelästi vaimonhelmoihin. Kakkoset ovat miehelle enimmäkseen arjen piristys ja vaihtelua seksielämään, mutta mistään syvemmistä tunteista tuskin on kysymys.
olin kakkonen.olin vapaa sinkku nainen kun tapasin miehen,hän kävi koulua kaupungissa jossa asuin.sanoi heti olevANSA NAIMISISSA JA SEHÄN SOPI KUN EN HALUNNUT MIESTÄ ITSELLENI.MUTTA TOISIN KÄVI TAISTELIN KAUAN SITÄ TUNNETTA VASTAAN ETTÄ EN RAKASTUISI,MUTTA NIIN VAIN KÄVI.KUN MIES SITTEN MUUTAMAN KUUKAUDEN KULUTTUA SANOI ETTÄ ON RAKASTUNUT MINUUN JA HALUAVANSA EROON VAIMOSTAAN SANOIN ETTÄ EI EROA MINUN TAKIANI MUTTA JOS HÄNELLÄ ITSELLÄÄN ON HUONO OLLA LIITOSSAAN NIIN SITTEN TEKEE NIIN KUIN PARHAAKSI NÄKEE.TÄSSÄ NYT OLEMME OLLEET YHDESSÄ Pian 16 vuotta josta viisi naimisissa,joten kyllä mies eroaa jos tunteet on vahvat
Niin täytyy sitten kertoa se oma tarina kanssa, itse olin varattu enkä etsinyt varsinaisesti ketään uutta miestä rinnalleni. Vaikkakin suhteemme oli jo aivan loppu. Niin vain kävi, että ystävystyin miehen kanssa ja rakastuimme. En miettinyt hetkeäkään etteikö hän olisi minulle se oikea. Erosin ja tein oikean ratkaisun. Olemme olleet jo vuosia yhdessä, enkä ole koskaan ollut näin onnellinen. En usko, että monikaan varsinaisesti haluaisi pettää tai lähteä kenellekkään kakkoseksi asiat vain tapahtuvat ja kohtalo kuitenkin suuntamme päättää.
erota vaimostaan, vaikka asunut kanssani jo usean vuoden. Väittää rakastavansa minua ja varmaan rakastaakin, koska ei ole palannut vaimonsa luo. Raastavaa silti, kun itse rakastan ja hän virallisesti kuitenkin toisen. Silti vaan tyydyn tähän. Toivon vaan että se vaimo luovuttaa ja hakee ite eron. Ei ole edes kirjoilla luonani,jopa suurin osa tavaroistaan on siellä x:n luona.(tiedän että pitäisi ilmottaa, mutta ei se ketään kiinosta vuokra-asunnoissa). Akka joskus alkuun laittoi mulle viestiä, mutta en niihin koskaan vastannu, vaan ilmotin ukolle asiasta. Hoitakoon omat sotkunsa.
Miksi pitäisi kuollettaa omat tunteensa? Kyllä ne ajan saatossa kuolevat kuitenkin. Elämä liikkuu, mikään ei pysy paikoillaan. Jos saisit vapaasti toteuttaa unelmasi "antaa sen kaiken rakkauden sille tietylle miehelle, olla hyvä sille ja tukea, arvostaa ja pitää siitä huolta" niin hups - jonkin ajan päästä ei ehkä mikään muu voisi vähempää kiinnostaa, kuin ko. miehen palvominen. Joten ihan oikeasti - iloitse onnestasi tässä ja nyt - kun se on siinä. Ei sillä ole väliä, onko toinen naimisissa. Tai eroaako miten pian; sen näkee sitten myöhemmin.
Eihän siinä mene edelle kuin sen miehen omat säännöt ja arvotukset!
Tiesitkö, että Suomessa saa avioeron?
--nyky-yhteiskunnan säännöt menee kaiken sellaisen edelle,tärkeintä on omaisuus, asema ja kerran sanottu papin aamen