Kun täällä kaikki niin "kehuvat"anoppejaan,niin minäpä kaivan sen kolikon toisen puolen..Minulla on oikein mukava anoppi,soittelemme viikottain ja laittelemme tekstiviestejä puolin ja toisin ja näemmekin pari kolme kertaa vuodessa syynä välimatka(500km)Ehkä se tekee väleistämme niin hyvät,kun harvoin näemme,niin ei viitsi sitä vähää aikaa kuluttaa eripuraan.Silloin,kun olemme siellä,niin lähdemme anopin kanssa kahdestaan shoppailemaan tai kahville tai vaan pyörälenkille ja vain siksi,että saamme kunnolla jutella.Voin jutella hänelle kaikesta ja meillä onkin monta yhteistä "salaisuutta".Luottamus on molemminpuolinen.Hän on nyt ollut anoppinani 10v ja jo jo nyt suren,että meillä ei ole paljoa aikaa,hän on jo 70v.Tällä tarinalla yritän todistaa,että ei ne kaikki anopit ole helvetistä kotoisin!
Mukava anoppi!
kerran näinkin!
1385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oma anoppini asuu myös kaukan, 400km päässä, joten vuodessa tehtävät tapaamiset voi laskea yhden käden sormilla. Mitään eripuraa ei välillämme ole, ja myös pidämme yhteyttä kyllä viikoittain puhelimitse. Olen huomannut monilla ystävilläni, jotka asuvat lähellä anoppejaan, että heillä siinä ei ole samanlaista yhteyttä ja mitä lähempänä, sen huonompi suhde. Alkuun näissäkin oli ihan hyvät välit anopin kanssa, mutta ehkäpä se on sitten, kun joutuu liian usein näkemään kasvotusten, niin ei enää miellytäkään... Itsellä ei sinänsä olisi mitään anoppia vastaan, hän on erittäin mukava ja olisi ehkä kiva nähdä useamminkin, mutta tämä järjestely sopii minulle paremmin kuin hyvin :)