Tää on aika jännä juttu...
olen huomannut omassa tuttavapiirissä että nainen haluaa olla sen oman kodin valtiatar. No, niinhän se pitää kyllä mennäkkin.
Mutta että.... jos anoppi puuhaa tai ostaa jotain, alkaa vituttamaan suuresti. Mutta samaan aikaan oma äiti häärää pariskunnan kotona samalla tavalla kun anoppi, joskus jopa enemmänkin. Erona siihen on vaan se, että kun se oma äitee on tuttu ja läheinen niin häntä ei sitten pidetäkkään samanlaisena uhkana. myös oma äiti saa sanoa ja laukoa mielipiteitään, myös jaella neuvoja mitä tietenkään anoppi ei missään tapauksessa.
Kyllä monasti on tullut mieleen kun on katsellut ja kuunnellut ihmisiä, että sen napanuoran vois itsekkin se nainenkin katkaista omaan äitiinsä. Että on näitä tapauksia toiseenkin suuntaan.
Omassa tuttavapiirissä tällanen on täysin tää suuntaus mitä kuvailin.
Mut valaiskaan tyhmää... mistä tällanen johtuu? Eikös sen pitäs tasapuolisesti olla niin että kumpikin sais asiassa saman kohtelun? Joko annetaan molempien häärätä ja neuvoa, tai molempien pitää pysytellä kauempana.
olen huomannut omassa tuttavapiirissä että nainen haluaa olla sen oman kodin valtiatar. No, niinhän se pitää kyllä mennäkkin.
Mutta että.... jos anoppi puuhaa tai ostaa jotain, alkaa vituttamaan suuresti. Mutta samaan aikaan oma äiti häärää pariskunnan kotona samalla tavalla kun anoppi, joskus jopa enemmänkin. Erona siihen on vaan se, että kun se oma äitee on tuttu ja läheinen niin häntä ei sitten pidetäkkään samanlaisena uhkana. myös oma äiti saa sanoa ja laukoa mielipiteitään, myös jaella neuvoja mitä tietenkään anoppi ei missään tapauksessa.
Kyllä monasti on tullut mieleen kun on katsellut ja kuunnellut ihmisiä, että sen napanuoran vois itsekkin se nainenkin katkaista omaan äitiinsä. Että on näitä tapauksia toiseenkin suuntaan.
Omassa tuttavapiirissä tällanen on täysin tää suuntaus mitä kuvailin.
Mut valaiskaan tyhmää... mistä tällanen johtuu? Eikös sen pitäs tasapuolisesti olla niin että kumpikin sais asiassa saman kohtelun? Joko annetaan molempien häärätä ja neuvoa, tai molempien pitää pysytellä kauempana.
Vastaukset 11
Vanhimmat
en oo ajatellut tolleen asiaa, mut nytkun sanoit, kävin miettimään... ja tunnustan että oma äitini saa aika pajon mellastaa siinä mitä en anna anopin tehdä.
mun kodissa ei huseeraa kuin oma väki enkä minäkään toisten koteihin puutu. On sitten kyseessä äitini tai tyttäreni. Esim. en voisi kuvitellakaan, että tyttäreni ja hänen miehensä kodissa kukaan ulkopuolinen puuttuisi mihinkään omin päin. Autetaan toki pyydettäessä, mutta oleellista on kunnioittaa toista antamalla kotirauha.
Kuvaamasi on erittäin yleistä ja monella naisella on napanuora äitiin todella tiukalla, sitä vain ei haluta nähdä tai ei osata nähdä.
Ongelmallista asiassa on se, että monesti näillä napanuorayhdistelmillä on epäselvä käsitys minuudestaan: äiti ja tytär eivät oikein osaa vetää rajaa siihen, missä toisen persoona ja elämä alkaa ja toisen loppuu. Siitä seuraa mm. sitä, että jos kritisoi toista niin toinenkin kokee olevansa kritisoitu. Eli jos mies sanoo naiselle vaikkapa että olisi mukavampi tehdä kotityö A ilman että nainen siihen puuttuu ja ohjeistaa, niin paitsi että nainen vetää herneen nenään, myös äitee (jolle asia pikimmin kerrotaan) on naama norsunveellä.
Samoin nämä napanuorailijat ovat aina sotajalalla laumana: jos äiteen naapuri on "ilkeä" äidille, ei tytärkään tervehdi jne.
Merkit ovat selvät jo seurusteluaikana, mutta mies ei aina huomaa.
Ehkä juuri tuon merkkien näkemisen vuoksi pitäisi kokeilla asua ainakin vuosi yhdessä ennen kuin päättää mitään enemmästä. Sen aikana näkee tuollaiset asiat, joita ei vain pysty muuten huomaamaan.
Olin itsekin avioliiton aikana ihan ihmeissäni vaimon ja hänen äitinsä suhteista. Vaimo antoi ymmärtää, ettei ole kovin innoissaan äitinsä "huolenpidosta". Kuitenkin joka päivä piti soitella puolin tai toisin ja raportoida päivän tekemiset ja tapahtumat. Ja kun äitee tuli käymään, hän saattoi ensimmäisenä mennä makuuhuoneen kaapille arvioimaan järjestystä. Ja tempaista kaapin tyhjäksi järjestääkseen sen...
Mitäpä tuohon miespolo sanoo enää kun ensimmäisen kahden vuoden aikana ko. oireita ei ollut. Ne syntyivät vasta kun muutettiin toiselle paikkakunnalle.
Ja kotitöistä olen todella samaa mieltä. Olisi ollut joskus edes kiva tehdä jotain kokonaan itsekseen. Ja saada siitä edes kerran kiitos. Mutta ei. AINA piti tulla kesken työn sanomaan kuinka se olisi pitänyt alusta asti tehdä. Mulle ainakin tuli tosi ankee olo kun olis riittänyt tavoite tai tapa, jolla homma halutaan tehtäväksi. Mutta puuttuminen kerran aloitettuun ilman että ohjeita oli etukäteen on äärettömän rasittavaa.
Itse saan taas todistaa oman anoppini jä äitini kanssa sitä kuinkka paljon mielummin ottavat apua ja etenkin ohjeita omilta tyttäriltään kuin miniöiltään.
Kerroin juuri anopilleni käyttökelpoisen vinkin mehustukseen liittyen. Ei kuunnellut edes, vaan yritti vaihtaa puheenaihetta. Tyttärensä kertoi sitten toista jippoa samaan aiheeseen, johon anoppi heti "Hei, täytyypä kokeilla". Samankaltaisia tilanteita on ollut lukemattomia sekä meillä että kälyllä ja äidilläni. Muuten tullaan ihan mukavasti juttuun anoppien kanssa.
Anoppi on silti teoriassa AINA miniälle kilpailija ja päinvastoin. Hyvät suhteetkaan ei muuta tätä kärjistystä mihinkään. Niin vaan on ja tulee aina olemaan.
Mikä ihmeen kilpailija ?
Niin nimenomaan ei pitäisi olla,ei puolin eikä toisin.. Tietekin inhimilliseen elämään kuuluu monenlaista vähemmän aikuismaista piirrettä.
kyllä ihan taida pitää paikkaansa :)
suurin osa naisista on jäänyt lapsen asteelle. Siitä nämä ongelmat johtuvat. Vain lapsi voi kehittää kilpailutilanteen jostain marjojen mehustuksesta. Ihan kuin kakarat hiekkalaatikolla.
Miehille ei näitä niin usein tule, sillä miehen on pakko kasvaa aikuiseksi. Mies joutuu hoitamaan työnsä asiallisesti ja oikein loppuun asti. Se kasvattaa Naiset puuhailevat jossain tukevissa tehtävissä ja kuluttavat aikansa toisiaan kiusaten ja selän takana haukkuen. Se on suurin piirtein sama tuleeko naisten tekemisistä lasta vai paskaa.
Sama se on perheessä. Mies joutuu kantamaan kaiken vastuun, jotta perhe-elämästä edes jotain tulisi. Nainen voi keskittyä vetämään herneet nenään anopin tavasta käyttää mehumaijaa...
...anoppi. Olen noita kaikkia enkä kuitenkaan vielä kamalan vanha ( 40v)
enkä todellakaan tunnista itsessäni mitään edellisestä. En koe olevani millääntavoin lapsen asteella...en ole ollut vuosiin. Olin 18v kun sain ensimmäisen lapseni ja muutin pois kotoa. Siitä asti olen omaa elämääni OMAN perheeni kesken elänyt. Lapseni olen hoitanut itse ja ollut kotona sen ajan kun lapset minua kotona tarvitsi ja mieheni kävi töissä. Minun huushollissa ei ole koskaan huseerannut sen enempää äitini kuin anoppinikaan. Nyt on lapset kaikki (4) omissä elämissään ja lastenlapsiakin löytyy jo 5, koskaan en myöskään minä ole huseerannut lasteni perheissä. Jokaisella on oma elämänsä ja elävät sitä niinkuin parhaaksi näkevät. Autan jos apua pyydetään tai jos huomaan että sitä tarvitaan muttei jostain syystä kehdata pyytää.
Mutta olen huomannut että usein se pitää paikkansa että miehet on ikuisia pikkupoikia. Niin se vaan on.Vaikka kuin olisi aikuinen niin poikien kanssa pitää käydä siellä ja täällä ja pleikkaa pitää saada pelata yökaudet vaikka pitää aamulla töihin mennä. (läheltä olen saanut tuotakin seurata, vaikkakaan en ihan omassa perheessäni). Joka lätkämatsin tuloksesta pitää soittaa kaverille ja kauhee spekulointi alkaa yms. Kodin asiat kaikki on vaimon hoidettava laskut ja kaikki...kun mieshän käy töissä niin eihän se voi revetä joka paikkaan....vaimokin käy töissä mutta kyllä se vaimo kaikki pystyy hoitamaan kuitenkin, ja ne lapsetkin siinä sivussa. Niin että jospa te miehetkin joskus kasvaisitte aikuisiksi niin olisihan se varmaan vaimollekin ihan kiva juttu :)
tai menkööt poikansa kanssa halkoja hakkaamaan...
Ei minunkaan äiti tunge mieheni hommiin ja reviirille ja jos tunkis nii ukko heittäis sen helvettiin.
Eli se äiti toimii tyttärensä kanssa, miks ei se toinenkin äiti toimi poikansa kanssa, en just ymmärrä tota hommaa, et jos ei äiskä ole tyttöä saanut, niin ei sit ole, eli ei myös hyppää miniänkään leiviin, ja rupee tunkeen äitin paikalle (siis miniän äidin paikalle).