Tapasin 1990 erään miehen. Jokin sai minut aluksi varuilleen hänen suhteensa, mutta pikalähetin tuomat lahjat, kukkaset ja kauniit puheet saivat minut sulamaan ja luottamaan lopulta tähän rehtiin Lapin mieheen. Ystävät varoittelivat, että mies on kiinnostuneempi omakotitalostani, kuin minusta, mutta en heitä kuunnellut varsinkaan, kun miehellä oli jo oma talo ja vieläpä omakotitonttikin kaupunkimme lähellä. Mies oli kiireinen bisnesmies, joten yhteistä aikaa ei ensimmäisinä vuosina ollut kovin paljoa, mutta se aika olikin sitten sitten todella laatuaikaa kynttiläillallisineen ja viineineen. Kaikki tulisi muuttumaan, kun tietty projekti valmistuisi. Muutaman vuoden kuluttua selvisi, että mies eli siellä naapurikunnassa omakotitalossaan (jonne hän ei minua koskaan kutsunut) avovaimon ja kahden lapsen kanssa.
Olisi ollut aika lopettaa siihen. Yritinkin, mutta vain yritin päättää suhteen. Mies sai minut uskomaan, että hänen suhteensa tähän naiseen on jäissä, ja hän vain odottaa sopivaa aikaa, lasten kasvamista, lähteäkseen pois siitä elämästä. Toisinaan hän kyseli mahtuvatko hänen paitansa minun vaatekaappiini, jos hän muuttaa luokseni. Tyhjensin yhden komeron hänen paidoilleen ja aloin odottaa häntä ja uutta ihanaa elämää. Toisinaan mies lainasi minulta pieniä summia rahaa, kun "avovaimo oli tyhjentänyt hänen tilinsä". Tunnollisesti hän maksoi aina velkansa minulle. Sitten eräänä päivänä sain hänen koiransa hoitooni ja siitä parin vuoden kuluttua hänkin muutti talooni, kun oli tullut heitetyksi ulos kotoaan, mikä selvisi myöhemmin.
Hän muutti "vuokralaiseksi" taloni yläkertaan, jossa hänen poikansa sitten vierailivat ja tulivat esitellyiksi minulle. Seuraava vaihe oli se, että hän alkoi suunnitella tontin ostoa maaseudulta, rauhallisemmalta alueelta, hän kun ei pitänyt tällaisista omakotialueista, joilla naapurit ovat niin lähellä. Hän löysikin sopivan 10 ha tontin, osti sen, tilasi talopaketin sinne. Sitten oli aika alkaa suunnitella minun taloni myyntiä, kun olin luvannut tulla "metsään" hänen kanssaan. Taloni myytiin ja heti ensimmäiseksi lähdettiin ostamaan venettä, kun se hänen tonttinsa oli vesistön äärellä, ja hän oli oman retkiveneensa myynyt. Hän valitsi veneen, mutta minä maksoin sen ja onnistuin jopa tekemään kaupankin omiin nimiini, vaikka ei sen kai niin pitänyt mennä...
Kun talopaketti oli tulossa, hän soitti minulle töihin, että pitäisi maksaa ensimmäinen erä talopaketista, voisinko siirtää rahaa hänen tililleen. Sanoin, että haluaisin kyllä nimeni siihen talopaperiin. Hän sanoi, että se ei käy, perutaan koko paketti. Myöhemmin hän lievensi ja lupasi, että voimme myöhemmin tehdä velkakirjan tai jonkin keskinäisen testamentin. Tyydyin siihen, vaikkakin sydän kirvellen. Annoin hänelle tilini käyttöoikeuden, jotta hän saattoi maksaa talopakettia. Itselläni ei ollut käyttöoikeutta hänen tiliinsä.
Uusi elämä oli alkanut muutenkin. Vuosia aikaisemmin tapaamani hurmaava mies oli kadonnut. Kotona oli sellainen herra, jonka mieliksi en osannut tehdä mitään. yhdessä ei käyty missään, "kun minua saa aina hävetä". Kotitöihin hän ei osallistunut, paitsi silloin harvoin kun oli vieraita, silloin hän oli yhtä hymyä ja palvelualttiutta.
Niin kului kymmenen vuotta. Viime kesänä hän nosti minun vaatteeni jätesäkeissä ulos, otti avaimen ja käski lähteä helvettiin vauhdittaen vaatteista repimällä menoani. Sitä ennen hän oli polttellut nuotiota pihassa muutamia päiviä. Miksi? Siellä olivat palaneet minun paperini, koulu-, työ- ym todistukset. Totaalinen hävitys kuiteille ja tiliotteilleni, edelliselle elämälläni.
Oli kallis mies, hänen lempensä maksoi minulle melkein koko omakotitalon hinnan (600 000mk). Venekin on edelleen hänen käytössään ja säilössä Pohjois- Suomessa. Olen pyytänyt häntä tuomaan sen minulle, turhaan. Niin, koskaan ei tehty mitään velkakirjaa tai muuta dokumenttia rahoista, jotka hän sai minulta.
Nyt tuntuu, että hän tottavie oli laskelmoinut koko jutun hyvin tarkkaan. Hän jopa kierrätti minua perässään eri pankeissa, mm Mandatumissa, jota ei enää edes ole, joten en voi saada mitään tilisiirtotositteita hänelle antamistani rahoista hänen polttamiensa kuittien tilalle. Asun nyt vuokralla, kituuttelen velkojeni kanssa, edelliseen elämääni jäivät kirjani, astiani, kodin pienkoneet, huonekaluni, jotka kaikki vein sinne mukanani sitä edellisestä elämästäni. Muuten tämä kolmas elämäni ei ole hullumpaa, avoero vapautti minut pelosta, vaikka veikin koko omaisuuteni.
Toki elätän toivoa, että olisi olemassa joku keino saada edes osa rahoista takaisin tavalla tai toisella. Miesten suhteen olen varuillani, en tämän vuoden aikana ole tapaillut ketään, en ehkä koskaan uskalla luottaa kehenkään, sattui tuo kokemus niin syvälle sieluun.
Olisi ollut aika lopettaa siihen. Yritinkin, mutta vain yritin päättää suhteen. Mies sai minut uskomaan, että hänen suhteensa tähän naiseen on jäissä, ja hän vain odottaa sopivaa aikaa, lasten kasvamista, lähteäkseen pois siitä elämästä. Toisinaan hän kyseli mahtuvatko hänen paitansa minun vaatekaappiini, jos hän muuttaa luokseni. Tyhjensin yhden komeron hänen paidoilleen ja aloin odottaa häntä ja uutta ihanaa elämää. Toisinaan mies lainasi minulta pieniä summia rahaa, kun "avovaimo oli tyhjentänyt hänen tilinsä". Tunnollisesti hän maksoi aina velkansa minulle. Sitten eräänä päivänä sain hänen koiransa hoitooni ja siitä parin vuoden kuluttua hänkin muutti talooni, kun oli tullut heitetyksi ulos kotoaan, mikä selvisi myöhemmin.
Hän muutti "vuokralaiseksi" taloni yläkertaan, jossa hänen poikansa sitten vierailivat ja tulivat esitellyiksi minulle. Seuraava vaihe oli se, että hän alkoi suunnitella tontin ostoa maaseudulta, rauhallisemmalta alueelta, hän kun ei pitänyt tällaisista omakotialueista, joilla naapurit ovat niin lähellä. Hän löysikin sopivan 10 ha tontin, osti sen, tilasi talopaketin sinne. Sitten oli aika alkaa suunnitella minun taloni myyntiä, kun olin luvannut tulla "metsään" hänen kanssaan. Taloni myytiin ja heti ensimmäiseksi lähdettiin ostamaan venettä, kun se hänen tonttinsa oli vesistön äärellä, ja hän oli oman retkiveneensa myynyt. Hän valitsi veneen, mutta minä maksoin sen ja onnistuin jopa tekemään kaupankin omiin nimiini, vaikka ei sen kai niin pitänyt mennä...
Kun talopaketti oli tulossa, hän soitti minulle töihin, että pitäisi maksaa ensimmäinen erä talopaketista, voisinko siirtää rahaa hänen tililleen. Sanoin, että haluaisin kyllä nimeni siihen talopaperiin. Hän sanoi, että se ei käy, perutaan koko paketti. Myöhemmin hän lievensi ja lupasi, että voimme myöhemmin tehdä velkakirjan tai jonkin keskinäisen testamentin. Tyydyin siihen, vaikkakin sydän kirvellen. Annoin hänelle tilini käyttöoikeuden, jotta hän saattoi maksaa talopakettia. Itselläni ei ollut käyttöoikeutta hänen tiliinsä.
Uusi elämä oli alkanut muutenkin. Vuosia aikaisemmin tapaamani hurmaava mies oli kadonnut. Kotona oli sellainen herra, jonka mieliksi en osannut tehdä mitään. yhdessä ei käyty missään, "kun minua saa aina hävetä". Kotitöihin hän ei osallistunut, paitsi silloin harvoin kun oli vieraita, silloin hän oli yhtä hymyä ja palvelualttiutta.
Niin kului kymmenen vuotta. Viime kesänä hän nosti minun vaatteeni jätesäkeissä ulos, otti avaimen ja käski lähteä helvettiin vauhdittaen vaatteista repimällä menoani. Sitä ennen hän oli polttellut nuotiota pihassa muutamia päiviä. Miksi? Siellä olivat palaneet minun paperini, koulu-, työ- ym todistukset. Totaalinen hävitys kuiteille ja tiliotteilleni, edelliselle elämälläni.
Oli kallis mies, hänen lempensä maksoi minulle melkein koko omakotitalon hinnan (600 000mk). Venekin on edelleen hänen käytössään ja säilössä Pohjois- Suomessa. Olen pyytänyt häntä tuomaan sen minulle, turhaan. Niin, koskaan ei tehty mitään velkakirjaa tai muuta dokumenttia rahoista, jotka hän sai minulta.
Nyt tuntuu, että hän tottavie oli laskelmoinut koko jutun hyvin tarkkaan. Hän jopa kierrätti minua perässään eri pankeissa, mm Mandatumissa, jota ei enää edes ole, joten en voi saada mitään tilisiirtotositteita hänelle antamistani rahoista hänen polttamiensa kuittien tilalle. Asun nyt vuokralla, kituuttelen velkojeni kanssa, edelliseen elämääni jäivät kirjani, astiani, kodin pienkoneet, huonekaluni, jotka kaikki vein sinne mukanani sitä edellisestä elämästäni. Muuten tämä kolmas elämäni ei ole hullumpaa, avoero vapautti minut pelosta, vaikka veikin koko omaisuuteni.
Toki elätän toivoa, että olisi olemassa joku keino saada edes osa rahoista takaisin tavalla tai toisella. Miesten suhteen olen varuillani, en tämän vuoden aikana ole tapaillut ketään, en ehkä koskaan uskalla luottaa kehenkään, sattui tuo kokemus niin syvälle sieluun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"sinisilmäinen",mutta silti syy ei ole sinussa,vaan mies on täysi roisto.
Oletko kysynyt neuvoa viisaanmilta?mies on minun mielestä tehnyt jo siinä rikoksen kun on polttanut sinun papereita.Otappa pian yhteys poliisiin ja tee rikosilmoitus.
Missä paikkakunnalla pohjoisessa tälläinen p------nen asuu?
Tosiaan, kun olin päällimmäiset itkut itkenyt jouduttuani ilman asuntoa, vain vaatteet mukanani maailmalle, marssin poliisin puheille rikosilmoitusta tekemään. Heidän mielestään kyseessä oli vain vahingon teko (ilmeisesti ei rikos lainkaan), jos asiakirjoja poltetaan. Mies sanoi "vain siivonneensa", kun poliisi häneltä asiasta kyseli puhelimessa ilmoitusta tehdessäni. Poliisi neuvoi sopimaan avoeron ongelmat keskenään. Ja veneestä he totesivat, että se on vain haltuunotto... Tämä mies asuu ihan täällä Hämeessä nykyään, vanhempansa ovat Lapissa. Tulee aika avuton olo, kun oma oikeustaju sanoo, että asiat ovat pahasti pielessä ja poliisi hymyilee "parisuhdekriisille".
Vaikka mies onkin tuhonnut paperisi, pankeilla ja toimistoilla yleensä on mikrofilmeillä/digitaalisesti tallella nuo tosiasiat.
Poliisi on avuton näissä asioissa. Tämä kuuluu laikimiehelle. Kenties voisit tehdä sopimuksen lakimiehen kanssa että hän saisi palkkionsa miehen maksamasta korvauksesta. (Vaikka tuosta korvauksesta suurin osa menisikin lakimiehelle, saisit ainakin tyydytyksen että mies on joutunut vastuuseen teoistaan. Nyt hän on päässyt kuin koira veräjästä ja tulee tekemään tuon tempun uuudelleen ja uudelleen)