Ongelmani voi kuulusta todella oudolta useimpien naisten kannalta, mutta se on kyllä ihan totta. Olen jo 35 v mies, mutta ei ole tullut vastaavaa vastaan.
Olen palavasti ihastunut naiseen, jonka rakkauskäsitys on hieman erilainen kuin omani. Itse pidän romanttisestä rakkaudesta mm. lähettelen runoja naisystävälleni, ostelen kukkia, juttelen hänen kanssaan tunteista ja kerron kuinka ihana hän on jne. Aikaisemmissa suhteissa tämä ei ole ongelma, koska useimmat naiset pitävät tuollaisesta kuten itsekin.
Nyt kuitenkin seurustelukumppanini on enemmän tälläinen jätkämäinen poikatyttö. Hän ei niin välitä rakkaudentunnustuksista ja kokee ainakin osittain kiusalliseksi, kun kehun hänen ulkonäköä jne. Lisäksi hän pitää ainakin osittain tunteista puhumisen turhaksi. Itse haluaisin jutella naisen kanssa tunteista, mutta hän haluaa lähinnä seksiä ja ihan arkista elämistä.
Sitten itse kysymyksiä. Mieluusti toivoisin vastauksia tuollaisilta jätkämaisilta naisilta tai miehiltä joilla on tuollainen naisystävä, vaikka tiedänkin, että jokainen meistä on yksilö.
1. Miten seurustelusuhteenne ovat toimineet romanttisen miehen kanssa? Onko teillä ollut positiivisiä kokemuksia asiasta? Vai alkaako toisen erilaisuus ärsyttää.
2. Minkälaisista rakkauden tunnustuksista pidätte, jos ette pidä tälläisistä perinteisistä. Vai onko vain niin, että kun ette niitä kaipaa, niin asia on ihan ok.
3. Onko muita vinkkejä suhteeseen?
Olen palavasti ihastunut naiseen, jonka rakkauskäsitys on hieman erilainen kuin omani. Itse pidän romanttisestä rakkaudesta mm. lähettelen runoja naisystävälleni, ostelen kukkia, juttelen hänen kanssaan tunteista ja kerron kuinka ihana hän on jne. Aikaisemmissa suhteissa tämä ei ole ongelma, koska useimmat naiset pitävät tuollaisesta kuten itsekin.
Nyt kuitenkin seurustelukumppanini on enemmän tälläinen jätkämäinen poikatyttö. Hän ei niin välitä rakkaudentunnustuksista ja kokee ainakin osittain kiusalliseksi, kun kehun hänen ulkonäköä jne. Lisäksi hän pitää ainakin osittain tunteista puhumisen turhaksi. Itse haluaisin jutella naisen kanssa tunteista, mutta hän haluaa lähinnä seksiä ja ihan arkista elämistä.
Sitten itse kysymyksiä. Mieluusti toivoisin vastauksia tuollaisilta jätkämaisilta naisilta tai miehiltä joilla on tuollainen naisystävä, vaikka tiedänkin, että jokainen meistä on yksilö.
1. Miten seurustelusuhteenne ovat toimineet romanttisen miehen kanssa? Onko teillä ollut positiivisiä kokemuksia asiasta? Vai alkaako toisen erilaisuus ärsyttää.
2. Minkälaisista rakkauden tunnustuksista pidätte, jos ette pidä tälläisistä perinteisistä. Vai onko vain niin, että kun ette niitä kaipaa, niin asia on ihan ok.
3. Onko muita vinkkejä suhteeseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän siis päällä soiva levy 24h, ole ihmiselle tyypillistä lainkaan.Persoona on nyt vaan jotain persona incognita, tyyppi vailla nimeä,ilmaisuja....Poikatyttömäisyys on sinänsä stailausmoodi,lyhyellä tukalla silloin mennään korkeillakin koroilla.Ou Boy.
Heippa sulle ja jotenkin kolahti tuo sun viestisi.
Itse olen "vahva nainen" ja hiukan äijämäinen..tosin en hiuksiltani enkä vaatteilta, mutta olen joutunut ikäni pärjäämään ja huolehtimaan siinä ohesa lapsista, perheestä omarista ym. Onpa pitäny opetella aikanaan autoakin laittamaan jossain määrin:)
Seukkasin juuri jonkun aikaa miehen kanssa joka heti alussa ylisti kuinka kaunis olen ja kuinka ihanat hiukset mulla on jne. ...Ensin tuntu mukavalle ja hiukan olin hämilläni, koska en itse pidä itseäni niin kummallisen näköisenä....tosin jotkut ovat olleet toista mieltä. Olen kyllä reilusti naisen näköinen mutta hieman ronskimpi tekemisisssä, puheissa ja harrastusten puolessa.
Nää jutut kyllä lopahti melko nopeasti....niillä ilmeisesti tehtiin jonkunlainen kiinnitys ja mä menin halpaan :/
Olen huomannut et miehet pelkää lähestyä .... itsetuntoni on kohdallaan...silti olen ihan lämmin herkkis, tunteellinen ja läheisyydestä pitävä.
Arvostan todella miehessä sitä että näyttää tunteitaan ja puhuu ..pieniä huomionosoituksia ym....ovat mukavia.
Pidän kovasti kun kävelee käsi kädessä tai pussaa keskellä toria...
Tai joskus telkkua katellessa ilman pyytämättä hieroojalkoja tai harteita....uuuuh
Se mikä tuli mieleeni omalla kohdalla on se et jos kumppani on ns liian "nynny" ...eli ei liiku eikä saa mitään aikaseksi arjen parissa tai muuten vaan väsynyt olemukseltaan, niin aika äkkiä menee maku.
Se kuitenki riippuu paljon siitä miten kaikki muut asiat suhteessa sujuu :)
Mulla mustasukkaisuus söi tämän romanttisen oloisen suhteen loppuun aika nopeasti. Jos kumppanilla ei ole ystäviä tai harrastuksia ja taas toisella on, niin soppa onkin valmis lusikoitavaksi. Huh huh ...
Vinkkinä sulle. Ole joskus spontaanisti rohkea ja hassu. Yleensä se säväyttää kun tuollainen herkkä sielu osaa räväyttää jotakin jota ei ennalta osaa arvata :)
Tsemppiä sulle ja elä menetä malttias ihan heti. Yleensä sen kovan jätkän sisällä onkin tälläinen herkkis joka ihan pehmo jään alta. Sillä kovuudella onnistuu suojaamaan itseään melko hyvin ;)
Terkuin 42 vuotias neitonen
Jotenkin tunnistin myös itseni tekstistäsi. Itse olen hiukan samanlainen ns. poikatyttö. Suurin osa kavereistani on poikia harrastusteni takia, ja nykyisen poikaystävänikin olen tavannut yhteisen harrastuksen ja tuttujen parissa.
Suhteeni on toiminut "romanttisen" miehen kanssa hyvin. Tärkeintä on mielestäni, että mies ottaa oikean asenteen ja kunnioittaa naista. Itseäni ärsytti aluksi tilanteet, joissa miesystäväni tarjoutui esim turhaan tekemään jonkin asian puolestani, koska ei uskonut minun pystyvän ns "miesten juttuihin". Mutta kyseinen jätkä tuntee minut nykyään paremmin ja arvostaa sitä, etten ole aivan kädetön.
Rakkaudentunnustuksista itseeni eivät myöskään runot ehkä uppoaisi. Se, kun mies laittaa ruokaa tai hieroo on esimerkiksi mielestäni ihanaa. Itselleni tulee hiukan kiusaantunut olo, jos ulkonäköäni ylenmäärin kehutaan. Silti on mielestäni mukava kuulla, että olen mieheni mielestä kaunis, kunhan asiaa ei tarvitse kokoajan toitottaa. Vihjaus asiasta silloin tällöin tuskin on siis pahitteeksi :)
Pidän myös siitä, että mieheni sanoo minua fiksuksi. Näin tuot esille, että arvostat naistasi, muttet välttämättä hämmennä häntä niin paljon kuin puhumalla vain ulkonäöstä.
Muita vinkkejä kaipailit.. Ihmiset ovat yksilöitä enkä voi varmasti tietää, mistä naisystäväsi pitää. Omasta mielestäni on mukavinta kun treffeillä teemme muutakin kuin käymme kahvilla tai syömässä. Lähtekää reippaasti tekemään jotain, esim keilaamaan, uimaan tai talvella vaikkapa luistelemaan. Muutenkin on mukava hiukan horjuttaa perinteisiä parisuhde "sääntöjä", esim minusta on kiusallista jos mies maksaa aina ruoat ja kaiken kun olemme vaikka syömässä. Eli jos nainen tarjoutuu joskus tekemään jotain puolestasi, kannattaa suostua, koska hän tekee sen omasta tahdostaan, ei vain kohteliaisuudesta ;)
Mä olen juurkin sellainen, juu. No, romantiikka on jees, joskus, lällyily ei. Romantiikka sitten käsitteenä... Seksi on romanttista, jos se on hierontaa, keskellä luontoa, suihkussa yllättäen jne. Silittely, lääppiminen ja kynttilät ei ole. Paitsi jos on joky ihana kylpy ja kynttilöitä, ja seksiä.
Silittely, nynnyily ja liiallinen herkkyys alkaa todella ärsyttää, voin olla sellaisen miehen kaveri, mutta seurustelussa koen, että seurustelen naisen kanssa ja olen umpihetero, joten alkaa vit*ttamaan. Ei onnistu. Mä haluan kaikestä huolimatta, että mies on vielä miehisempi... Mitä ei kyllä nykyaikana tunnu löytyvän, jätkät on kauheita kukkaisneitoja nykyään...
Rakkauden tunnustus ois hyvä painimatsi ja pihivruokaa. Nyrkkeilysalilla olo. Suuteleminen pöksyt märäksi. Lapin vaellus matka ja seikkailuloma. Yhteinen auton korjaaminen. Tai vaikka jonkun rakentaminen. Mökkiloma. Seksi.
Rakkaus osoitetaan teoilla eikä lässytyksellä, puhua nyt osaa lapsikin. Teot ratkaisee, ja ne on ne arjen teot etupäässä.
Vinkkejä: huumorin taju ja reippaus, aktiivisuus ja itsevarmuus. Mä olen ainakin aika uskollinen ja reilu, jos mies on kiva. Jos ei ole, niin en ole. Mies ei saa olla lässykkä eikä aikaansaamaton, siis veltot ihmiset on muutenkin ällöjä. Tasa-arvo sillai, että arvostaa ihmisiä ihmisinä, antaa mahdollisuuden kaikille, eikä vaan tuijottele sukupuolielimiä tai vaadi toisen olevan jotain mitä se ei ole. Ja hei, niin, jos sä pärjäät, niiin valitse se nainen, se voi olla todella hauskaa seuraa, mutta! Mulle on käynyt niin, että mies etsii jotain tukea ja turvaa, huvipuistoa omaan tylsyyteensä tai jotain itsetunnon buustaajaa: ja kenkää tulee.
Miehen pitää OLLA mies eikä niin, että se joutuu todistelemaan sitä pätemällä, vaan niin että vaikka mä oisin reipas ja uskaltaisin tehdä ja olla aktiivinen, se tietää, että se pärjää ja on silti mies.
Ja siis, mä en ole näitä tiettyjä feministejä enkä miesten mielistelijöitä, jotka on aina miesten puolella vaan mä todella olen tasa-arvoinen ja sen takia kuulemma jätkämäinen, mitä sekin tarkottaa. Mä olen itse mielestäni hyvä mimmi, koska jätkillä on pippeli ja mimmeillä pimppi. Mutta jos mä vaihdan talvirenkaat ja huollan auton, niin miehenkin on pystytävä siihen. Piste.
Itse seurustelin itseäni huomattavasti romanttisemman miehen kanssa. Aluksi olin hyvin hämilläni hänen ruusuyllätyksistään ym. koska en tiennyt miten niihin suhtautua. En myöskään osannut vastata mitään hänen hempeisiin tekstiviesteihin, ja se tuntui ahdistavalta. Kun en vastannut samalla mitalla hempeilyyn, minusta alkoi tuntua, että en osaa ilmaista hänelle mitä tunnen.
Siis muista, ettet odota häneltä samantapaista lähestymistapaa, jos hän ei niin toimi luonnostaan.
Rakkausrunot ovat kyllä minulle liian imelää. Minua koskettaa enemmän spontaani tunteiden näyttäminen keskellä arkea.