Olen saanut joskus kuulla että olen ehdoton mies.
Joskus mainittu myös mustavalkoiseksi jne. Tässä juuri hiljattain eräs tuttavanainen totesi puolivahingossa etten varmaan ole löytänyt sen takia pysyvää tyttöystävää...
Onko tällainen ihmis- ja miestyyppi pois kokonaan muodista?
Miksi pitäisi sopeutua suopeasti ja ymmärtäväisesti:
murhaajiin, raiskaajiin, pahoinpitelijöihin, valehtelijoihin, pettäjiin, juoppoihin, sosiaalipummeihin, totuuden vääristelijöihin, perheiden tuhoajiin, kevytkenkäisiin, pinnallisiin, itsensä korostajiin jne.?
Tämä ei tarkoita että olisin sitten rasisti, sovinisti, huorittelija, ihmisten haukkuja, muiden väheksyjä, uskonnon vähättelijä, jne. tai mikään muu sellainen. Puolustan yleensä niitä jotka näen heikommassa asemassa.
Onko siis tällainen ihminen joka uskaltaa esittää mielipiteensä noista asioista sekä odottaa tiettyä kunniallisuutta ihmisiltä olla aina toisille liiankin jyrkkä, ehdoton, tuomitsija, besserweister jne. tai jopa vain "huono itsetuntoinen"?
Pitääkö ihmisen luopua nykyaikana oikeista mielipiteistään ja uskosta että maailmassa tulisi pyrkiä järjestykseen ja miellyttää muita sekä omaksua "anna kaikkien kukkien kukkia" ja "elä ja anna toisten elää" asenne että olisi ihmisten mieleen sekä löytäisi parisuhteen?
Miksi voimakkaat mielipiteet asioista ajatellaan olevan merkki negatiivisuudesta? Pitääkö oikeasti olla ulospäin varma itsestään mutta sitten esittää omaavansa sieviä ja poliittisesti korrekteita "tyhjiä" mielipiteitä joista ei vain mitään voi tulkita negatiivisesti?
Onko maailmassa kaikki ihmiset korvattu "c'est la vie" asennetta kantavilla hetken hurmassa eläjillä vai mistä on kyse?
Joskus mainittu myös mustavalkoiseksi jne. Tässä juuri hiljattain eräs tuttavanainen totesi puolivahingossa etten varmaan ole löytänyt sen takia pysyvää tyttöystävää...
Onko tällainen ihmis- ja miestyyppi pois kokonaan muodista?
Miksi pitäisi sopeutua suopeasti ja ymmärtäväisesti:
murhaajiin, raiskaajiin, pahoinpitelijöihin, valehtelijoihin, pettäjiin, juoppoihin, sosiaalipummeihin, totuuden vääristelijöihin, perheiden tuhoajiin, kevytkenkäisiin, pinnallisiin, itsensä korostajiin jne.?
Tämä ei tarkoita että olisin sitten rasisti, sovinisti, huorittelija, ihmisten haukkuja, muiden väheksyjä, uskonnon vähättelijä, jne. tai mikään muu sellainen. Puolustan yleensä niitä jotka näen heikommassa asemassa.
Onko siis tällainen ihminen joka uskaltaa esittää mielipiteensä noista asioista sekä odottaa tiettyä kunniallisuutta ihmisiltä olla aina toisille liiankin jyrkkä, ehdoton, tuomitsija, besserweister jne. tai jopa vain "huono itsetuntoinen"?
Pitääkö ihmisen luopua nykyaikana oikeista mielipiteistään ja uskosta että maailmassa tulisi pyrkiä järjestykseen ja miellyttää muita sekä omaksua "anna kaikkien kukkien kukkia" ja "elä ja anna toisten elää" asenne että olisi ihmisten mieleen sekä löytäisi parisuhteen?
Miksi voimakkaat mielipiteet asioista ajatellaan olevan merkki negatiivisuudesta? Pitääkö oikeasti olla ulospäin varma itsestään mutta sitten esittää omaavansa sieviä ja poliittisesti korrekteita "tyhjiä" mielipiteitä joista ei vain mitään voi tulkita negatiivisesti?
Onko maailmassa kaikki ihmiset korvattu "c'est la vie" asennetta kantavilla hetken hurmassa eläjillä vai mistä on kyse?
Vastaukset 86
Vanhimmat
Osa listassasi olevista asioista on varmaankin kaikkien ihmisten mielestä tuomittavia, mutta esim. pinnallisuus, perheen rikkominen ja jopa pettäminen ovat jo sitten määrittelykysymyksiä ja vaativat keskustelua asiasta.
Voi olla, että liian kärkevät mielipiteet säikyttävät. Kyllähän useimmat naiset varmaan haluavat miehen jolla on tilannetajua ja se edellyttää joskus sitten hienotunteisuutta ja "totuuksista vaikenemista". Otan esimerkin.
Vanhemmat ihmiset eivät siedä epäkunnioittavaa käytöstä nuoremmilta. Heitä pitää kunnioittaa (mielistellä). Heille ei saa esittää minkäänlaista faktaa asioista vaan pitää olla aina samaa mieltä siitä riippumatta miten päättömiä juttuja he esittävät totuuksina.
Sosiaalinen kanssakäyminen voi olla hankalaa jos sinun täytyy olla aina oikeassa ja olet mielestäsi oikeutettu sanomaan mielipiteesi vaikka tiedät käytöksesi loukkaavan.
Moni abortin tehnyt nainen voisi loukkaantua jos julistaisit heidät murhaajiksi. Tämä siis esimerkkinä.
"Osa listassasi olevista asioista on varmaankin kaikkien ihmisten mielestä tuomittavia, mutta esim. pinnallisuus, perheen rikkominen ja jopa pettäminen ovat jo sitten määrittelykysymyksiä ja vaativat keskustelua asiasta."
Minusta pinnallisuus on ylenmääräistä ulkonäön ihailua ja keskittyminen kaikenlaiseen pintapuoliseen sälään.
Perheen rikkominen ja pettäminen mielestäni ovat aina tuomittavia, jos siis ei ole valmiiksi jo erottu vaan touhutaan asioita toisten selän takana.
"Voi olla, että liian kärkevät mielipiteet säikyttävät. Kyllähän useimmat naiset varmaan haluavat miehen jolla on tilannetajua ja se edellyttää joskus sitten hienotunteisuutta ja "totuuksista vaikenemista"."
Tuo on se toinen puoli minusta. Osaan olla tilannetajuinen, hienovarainen ja diplomaattinen. Täytyykin olla ihan ammatin puolesta.
En vain jaksa silloin kun kyseessä ei ole esimerkiksi perhetuttu jne. paskan jauhamista että asioita pitäisi noin vain hyväksyä ja aina ymmärtämisen jälkeen vain ymmärtää lisää.
"Moni abortin tehnyt nainen voisi loukkaantua jos julistaisit heidät murhaajiksi. Tämä siis esimerkkinä."
Tuohan nyt on aika rankka mielipide.
Tuskimpa mielipiteeni ovat keskimääräisestä moraalisesta ajattelusta ja oikeudentajusta hirvittävästi poikkeavia, enemmänkin vain voimakkaita.
Otin tuon abortin tehneet naiset ovat murhaajia esimerkiksi. Olen kuullut joiltakin miehiltä tuon tyyppisiä kommenttaja. Eli sinusta se oli voimas. Eli ei noin jyrkkiä kuitenkaan.
Pinnallisuus. Mitä on pintapuolinen sälä? Onko pukeutuminen sellaista?
Vai onko kyse asioista puhumisesta. Siis onko pinnallinen ihminen sellainen joka puhuu laihduttamisesta vaiko sellainen joka pitää itsensä laihana treenillä ja ruokavaliolla.
Pettäminen. Sitä on monen tyyppistä. Se vaatii aina keskustelua.
Perheen rikkominen. Onko mielestäsi ainoastaan se jättäjä syyllinen? Eikö kummassakin ole vikaa jos tulee ero vai onko se toinen aina yksin syyllinen kaikkeen.
Itse en lähtisi kovin ankarin sanankääntein tuomitsemaan ihmisiä jollen tiedä faktoja.
"Pinnallisuus. Mitä on pintapuolinen sälä? Onko pukeutuminen sellaista?
Vai onko kyse asioista puhumisesta. Siis onko pinnallinen ihminen sellainen joka puhuu laihduttamisesta vaiko sellainen joka pitää itsensä laihana treenillä ja ruokavaliolla."
Pinnallisuus on sitä että elämä keskittyy lähes nimenomaan omaan ja toisten olemukseen ja ulkonäköön, vaatteisiin, kenkiin, ulkoiseen kauneuteen missä tahansa asiassa, kaikki ruma on aivan hirveää, ihmistä arvioidaan pelkästään sen ulkomuodon perusteella, ihmisiä arvotetaan sen perusteella miltä he näyttävät (erotuksena siitä mitä he ovat tehneet kuten itse juuri teen)
"Pettäminen. Sitä on monen tyyppistä. Se vaatii aina keskustelua."
Ei mielestäni.
Pettäminen on pettämistä.
Suhteessa jossa on sovittu seksuaalisesten suhteiden rajoittamisesta vain siihen toiseen henkilöön niin joko suoraan ollaan tai pyritään olemaan seksuaalisessa kanssakäymisessä myös muiden henkiöiden kanssa.
Jokainen lopulta tietää missä se raja kulkee, ne jotka eivät, valehtelevat itselleen.
"Perheen rikkominen. Onko mielestäsi ainoastaan se jättäjä syyllinen? Eikö kummassakin ole vikaa jos tulee ero vai onko se toinen aina yksin syyllinen kaikkeen."
Tämä koski siis sitä tilannetta että joko petetään liitossa tai ilman keskusteluja vain yhtäkkiä häivytään suhteesta vaikkapa toisen ihmisen kanssa.
"Itse en lähtisi kovin ankarin sanankääntein tuomitsemaan ihmisiä jollen tiedä faktoja."
Tuota myöten voidaan sitten usein unohtaa koko tuomitseminen ja palataan tuohon yleisten "elämä vaan on tällaista" puheiden äärelle.
Kaikki faktoja ei koskaan voida tietää mutta jos joku on pettänyt, on pettäjä, piste ja sillä hyvä. Aivan samoin kuin jos joku raiskasi tai suoritti pahoinpitelyn.
Kyllähän moni mies pitää itsestään selvänä että esim. virtuaalinen seikkaileminen netissä vieraiden naisten kanssa on suhteessa miehelle sallittua. Tai pornon katselu.´Moni mies tuntuu olevan sitä mieltä, että lapsiperheessä mies saa käydä viearaissa koska vaimo pihtaa (pettämistä sekin on miesten mielestä).
Kuten todettua, en lähtisi asioita kovin voimakkaasti tuomitsemaan kun ei ole asioista faktatietoja. Ainakaan en lähtisi neuvomaan lapsiperheissä kun ei ole kokemusta.
Ikäviä asioitahan nuo ovat, mutta en minä nyt naisena voi ottaa noin jyrkän tuomitsevaan kantaa ihmisten tekemisiin, koska minulla ei mielestäni siihen ole oikeutta. En oikeastaan voi sanoa mitään, koska naisena minun täytyy aina mielistellä kaikkia.
Rinnastat pettämisen raiskaamiseen ja pahoinpitelyyn. Entäs henkinen väkivalta, mitäs se sitten on? Nälviminen, nalkuttaminen..voivat olla yhtä pahoja tekoja kuin nuo.
"Kyllähän moni mies pitää itsestään selvänä että esim. virtuaalinen seikkaileminen netissä vieraiden naisten kanssa on suhteessa miehelle sallittua."
Eikä ole, eikä myöskään pidä paikkaansa. Koskee varmaan osaa miehistä.
En nyt ymmärrä miten tämä minuun liittyy vai onko pahaksi kun minulla on päinvastainen mielipide?
"Tai pornon katselu."
Pornon katselu ei ole pettämistä koska kyseessähän on fantasiointi jonkun asian tiimoilta joka ei tule toteutumaan. Jos nainen masturboi katselematta pornoa niin hänhän voi hyvinkin ajatella naapurin Kakea. Se tuskin on pettämistä naisen mielestä?
Mutta jos nämä ovat yhteydessä olemassaolevan ihmisen kanssa olipa se mitä tietä hyvänsä niin se on jo pettämistä. Puhelinseksi-linjalle soittaminen on siinä rajoilla mutta tässä mennään jo nuansseihin koska on todennäköistä ettei toinen osapuoli pidä siitä että toinen tekee noita asioita.
Kuitenkaan vastaavia johtopäätöksiä ei voi vetää että asioista voisi keskustella jos vaikkapa on selvästi tehty seksuaalinen aloite ihan oikean henkilön suuntaan.
"Kuten todettua, en lähtisi asioita kovin voimakkaasti tuomitsemaan kun ei ole asioista faktatietoja. Ainakaan en lähtisi neuvomaan lapsiperheissä kun ei ole kokemusta."
Miksi pitää aina toistella tuota "faktatietoa"? Aivan sama lopettaa keskustelu mistä hyvänsä kun lopullista faktaa ei ole kenellekään. Jos me tiedämme osan niistä tosiasioista vaikkapa että pettäminen on tapahtunut niin loput asiat ovat täysin sivuseikkoja.
Lapsiperheissä erityisesti tulisi tuomita pettäminen.
Mistä lähtien jostakin pitää olla omakohtaista kokemusta että siitä saa esittää mielipiteen?
Vastustatko sotaa? Miksi? Oletko koskaan ollut sodassa? No eihän sinulla sitten ole kokemusta eikä faktatietoa sodasta joten ei voi ottaa kantaa ja tuomita.
"Rinnastat pettämisen raiskaamiseen ja pahoinpitelyyn."
Niin siis kaikki on väärin tekemistä toista henkilöä kohtaan varsin perustavanlaatuisella tasolla.
"Entäs henkinen väkivalta, mitäs se sitten on? Nälviminen, nalkuttaminen..voivat olla yhtä pahoja tekoja kuin nuo."
Eivät voi olla.
Tuollaisia asioita ja tunteen purkauksia voi odottaakin joskus jos aloittaa ihmissuhteen mutta kuinka moni ihmissuhteeseen lähtevä odottaa pettämistä? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Pettämisessähän toista ihmistä huijataan, nöyryytetään sekä rikotaan se alkuperäinen sopimus siitä suhteesta.
Nälvimiseen ja nalkuttamiseen voi reagoida ja sitten voidaan hakea vaikka eroa.
Pettämisessä toista on jo ennen eroa loukattu kaikilla mahdollisilla tavoilla ja suhde mitätöity pettämisen hetkellä aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ihminen joutuu sitten jälkikäteen käsittelemään asioita jota vielä kaiken lisäksi on mahdollisesti salattu häneltä.
Toki henkinenkin väkivalta voi mennä pahaan asteeseen mutta pettämistä se ei oikeuta missään tilanteessa.
En ole missään vaiheessa puolustanut pettämistä, sanon vaan että moni ihminen ajattelee asioista toisin kuin vaikkapa sinä. Ainakin vieraissa käyvät miehet suuttuisivat jos lähtisin arvostelemaan heidän toimintaansa.
Kyllä minulle on usein sanottu, jos yritän sanoa mielipidettäni...ettei minulla ole faktatietoa asioista eikä kokemusta eikä mitään. Käytännössä minulta edellytetään etten kommentoi asioita joista en tiedä mitään.
Vastustan sotaa. Armeijaan en saa ottaa kantaa koska olen nainen.
En sanonut että henkinen väkivalta oikeuttaisi pettämiseen. Mutta kyllä toisen ihmisen alistaminen ja mitätöminen ovat kyllä minusta tuomittavia tekoja nekin.
Etenkin lasten alistamista pidän hyvin tuomittavana.
Käytannössä ihmisillä on aika eriäviä mielipiteitä näistä asioista ja olen huomannut että elävässä elämässä ainakin minulta edellytetään suurta tahdikkuutta.
Voin toki alkaa kertomaan ihmisille mielipiteitäni mutta pahaa pelkään että jäisin kovin yksin.
"En ole missään vaiheessa puolustanut pettämistä, sanon vaan että moni ihminen ajattelee asioista toisin kuin vaikkapa sinä. "
Tiedän tuon ja sen takia usein yksittäinen ihminen tarvitseekin vahvat mielipiteet että pärjää, muuten saa alistua.
"Ainakin vieraissa käyvät miehet suuttuisivat jos lähtisin arvostelemaan heidän toimintaansa."
Ei ole minun ongelmani. Minä en tahdo joko tietää tai halveksun heitä ihan avoimesti.
"Kyllä minulle on usein sanottu, jos yritän sanoa mielipidettäni...ettei minulla ole faktatietoa asioista eikä kokemusta eikä mitään. Käytännössä minulta edellytetään etten kommentoi asioita joista en tiedä mitään."
Usein voi saada tietoa monista eri lähteistä ja vaikkei kokemusta suoraan olisikaan niin kokemusta voi saada vaikkapa toisten ihmisten kautta.
Tietysti jos pettämisen tapauksessa ei tiedä onko pettämistä tapahtunut vai ei niin sehän on jo hankalampi homma.
"En sanonut että henkinen väkivalta oikeuttaisi pettämiseen. Mutta kyllä toisen ihmisen alistaminen ja mitätöminen ovat kyllä minusta tuomittavia tekoja nekin.
Etenkin lasten alistamista pidän hyvin tuomittavana."
On tietysti ehdottomasti.
Itse vain pidän sitä keskustelua suhteessa, asioiden selvittämistä ja sitten sitä eron ottamista jos siihen pisteeseen mennään kuin kaksoiselämän elämistä.
Moni vain perustelee pettämistä sillä että vaimo vaikka nalkuttaa tai pihtaa. Se on vain tekosyy omalle itsekkyydelle, ei mitään muuta.
"Käytannössä ihmisillä on aika eriäviä mielipiteitä näistä asioista ja olen huomannut että elävässä elämässä ainakin minulta edellytetään suurta tahdikkuutta."
Se on totta varmaan mutta olen niitä ihmisiä jotka sanovat tarvittaessa suoraan. En minä peruuttele ja ala pyytelemään anteeksi mielipiteitäni ja arvojani.
Muussa tapauksessa ne itsekkäät ihmiset jotka vahingoittavat toisia ihmisiä voittavat kun kaikki ottavat sen asenteen ettei vain loukkaisi jota kuta.
"Voin toki alkaa kertomaan ihmisille mielipiteitäni mutta pahaa pelkään että jäisin kovin yksin."
Olen menettänyt ystäviä tuolla tavoin. Huomaan että pitää valita tarkkaan ne ihmiset joiden kanssa tulee toimeen ja jotka ymmärtävät jyrkkyyttäsi.
En vain ymmärrä miksi se nähdään niin kielteisenä kun usein kuitenkin puolustan heikomassa asemassa olevaa?
Pitäisi varmaan opetella säyseämmäksi.
No minullehan nuo varatut miehet ehdottelevat joten siitä ehdotusten määrästä pystyn tietysti päättelemään, että on se varsin yleistä. Moni mies katsoo asiakseen selitellä asiaansa, siis vaimo pihtaa, vaimo nalkuttaa, vaimo ei ymmärrä, ilman lapsia olisi jo erottu, lasten takia pidetään kulissiliitto koossa yms.
Netti on tietysti täynnä vastaavia miehiä. Osa tietysti esittää sinkkua mutta osa on ihan rehellisesti etsimässä itselleen rinnakkaissuhdetta.
Että tuossa mielessä tiedän asiasta jonkin verran. Enkä mene sanomaan niille miehille päin näköä mitä mieltä olen heidän toiminnastaan. Saisivat raivarin jos jotain sanoisin. Etenkin työkavereiden suhteen pitää mielistellä muuten voi tulla ongelmia töissä. Myös harrastusyhteisöissä pitää olla väleissä.
Minä ainakin tykkään, kun joku on pohtinut jotain asioita ja on mielipiteitä. Saa olla jyrkkiäkin, jos on niihin perustellusti päätynyt. Sitten jos huomaa olevansa väärässä, uskaltaa muuttaa mieltään. Minusta on kiva, kun ei yritetä niin kamalasti miellyttää kaikkia maailman ihmisiä tai ympärillä olijoita, vaan uskalletaan ottaa kantaa. Tietty pitää vähän katsoa, mitä missäkin porukassa laukoo, mutta pääsääntöisesti hienoa, jos on joku joka ajattelee asioita eri kanteiltakin vielä.
Tosiaan, jotkut voivat olla niitä tajuttomuuksien heittäjiä faktoina ja niitäkin pitäisi sietää.
Hyvää yötä
Siinä miten omat mielipiteensä esittää on suuri merkitys.
Jos harrastaa paljon sinänsä "hyvien asioiden" puolesta, "pahoja asioita" vastaan suunnattuja kriittisiä mielipiteitä, jyrkkään sävyyn, niin asiassahan ei ajatuksellisesti, tai sisällöllisesti ole oikein mitään pahaa.
Kyse on siitä fiiliksestä, joka tulee mielipiteiden esittäjästä. Jos kuin julistamalla hyökkää erilaisia "vääryyksiä" vastaan, ja tuomitsee siinä samalla ihmisiä jyrkin sanankääntein, ja ikäänkuin lopullisesti, tulee ihmisestä helposti sellainen vaikutelma ettei hän ole kovin inhimillinen.
Ja tällaisesta ihmisestä tulee myöskin sellainen vaikutelma, että hänen seurassaan tulee koko ajan mittatikulla arvioiduksi ja syynätyksi, ikäänkuin olisi koko ajan itsekin arvioitavana. Suurin osa ihmisistä kuitenkin pitää varmasti itseään jossain määrin erehtyväisenä ja vajavaisena, ja haluaa varmasti ymmärrystä osakseen, jos onkin tehnyt jossain kohtaa väärin. Ja voi olla että sinä et tunnu sellaiselta ihmiseltä, jonka tukeen voi siinä tapauksessa luottaa.
Se, mikä sisältö omilla mielipiteillä on, on todellakin jossain määrin toisarvoista, jos ne esittää liian kärkkäästi.
"Kyse on siitä fiiliksestä, joka tulee mielipiteiden esittäjästä. Jos kuin julistamalla hyökkää erilaisia "vääryyksiä" vastaan, ja tuomitsee siinä samalla ihmisiä jyrkin sanankääntein, ja ikäänkuin lopullisesti, tulee ihmisestä helposti sellainen vaikutelma ettei hän ole kovin inhimillinen."
Inhimillisyys tarkoittaa että heikkoja ei puolusteta vaan aina niitä jotka ovat tehneet väärin yritetään ymmärtää ja ymmärtää ja vielä kerran ymmärtää?
Eikös se ole aika inhimillistä se tuomitseminenkin ja ne jyrkät mielipiteet?
"Ja tällaisesta ihmisestä tulee myöskin sellainen vaikutelma, että hänen seurassaan tulee koko ajan mittatikulla arvioiduksi ja syynätyksi, ikäänkuin olisi koko ajan itsekin arvioitavana. Suurin osa ihmisistä kuitenkin pitää varmasti itseään jossain määrin erehtyväisenä ja vajavaisena, ja haluaa varmasti ymmärrystä osakseen, jos onkin tehnyt jossain kohtaa väärin. Ja voi olla että sinä et tunnu sellaiselta ihmiseltä, jonka tukeen voi siinä tapauksessa luottaa."
Virheet ja epäonnistumiset ovat eri asia kuin ihmisiä kohtaan tehdyt vääryydet.
En ymmärrä miksi vääryyksiä pitää ajatella virheinä?
Kyllä minä virheet ymmärrä ja pienemmät asiat mutta tuossa listassa mainittuja selviä vääryyksiä en esimerkiksi.
"Se, mikä sisältö omilla mielipiteillä on, on todellakin jossain määrin toisarvoista, jos ne esittää liian kärkkäästi."
Siltä se vähän vaikuttaa. Pitää kai sitten vain olla hiljaa ja hymyillä kun toiset kohtelevat toisia huonosti ja paskamaisesti.
"Siltä se vähän vaikuttaa. Pitää kai sitten vain olla hiljaa ja hymyillä kun toiset kohtelevat toisia huonosti ja paskamaisesti."
Ihmsiiin voi vaikuttaa parhaiten luomalla heihin ei-vastakkainasettelevan keskusteluyhteyden.
Harva ihminen nimittäin ottaa vastaan kun hänelle sanoo suoraan "miten asiat ovat", mutta jos onnistuu menemään aiheeseen hieman epäsuoremmin, ja vähemmän jyrkästi, niin voi saada paljon enemmän aikaiseksi. Loppujen lopuksihan paras tilanne on sellainen, missä pystyy kylvämään toisen mieleen sellaisia ajatuksen siemeniä, että ihminen voi niiden avulla oivaltaa itse jotakin tärkeää.
"Inhimillisyys tarkoittaa että heikkoja ei puolusteta vaan aina niitä jotka ovat tehneet väärin yritetään ymmärtää ja ymmärtää ja vielä kerran ymmärtää?"
Tästähän ei tietenkään ole kyse. Ja on tilanteita, missä pitää sanoa suoraan ja kovaakin, jos esim. on selkeää, välitöntä julmuutta todistamassa. Mutta jos puhutaan ihan normaalista mielipiteenvaihdosta, niin useimmiten jyrkästä julistajasta jää paha sivumaku, sellainen tuomitsijan ja suvaitsemattoman mielikuva, vaikka mielipiteet olisivatkin "korrekteja".
"Ihmsiiin voi vaikuttaa parhaiten luomalla heihin ei-vastakkainasettelevan keskusteluyhteyden."
Tiedätkö että minä olen tajunnut tuon kyllä mutta joskus sitä kuule vain väsyy selvien asioiden tyhjän päiväiseen jauhamiseen.
"Harva ihminen nimittäin ottaa vastaan kun hänelle sanoo suoraan "miten asiat ovat", mutta jos onnistuu menemään aiheeseen hieman epäsuoremmin, ja vähemmän jyrkästi, niin voi saada paljon enemmän aikaiseksi."
Saa kai ihminen kertoa miten asiat ovat hänen mielestään.
Minusta tuntuu että ihmiset jotka eivät kestä jyrkkiä mielipiteitä eivät kestä sitä että heidän mielipiteensä asetetaan koetukselle.
"Loppujen lopuksihan paras tilanne on sellainen, missä pystyy kylvämään toisen mieleen sellaisia ajatuksen siemeniä, että ihminen voi niiden avulla oivaltaa itse jotakin tärkeää."
Jos haluaa etsiä suurta opettajaa niin voi kävellä vaikka Intiaan.
Minusta tuntuu että tuolla taktiikalla ei saavuteta muuta kuin ettei kenenkään mieli vain pahoitu.
"Tästähän ei tietenkään ole kyse. Ja on tilanteita, missä pitää sanoa suoraan ja kovaakin, jos esim. on selkeää, välitöntä julmuutta todistamassa. Mutta jos puhutaan ihan normaalista mielipiteenvaihdosta, niin useimmiten jyrkästä julistajasta jää paha sivumaku, sellainen tuomitsijan ja suvaitsemattoman mielikuva, vaikka mielipiteet olisivatkin "korrekteja"."
Kovien mielipiteiden esittäjä on jyrkkä julistaja?
Tätähän minä juuri kysyin että ovatko ihmiset noin sokeita?
Olen varmaan syntynyt sitten väärälle planeetalle tai jotain kun en jaksa nysvöillä jos jotakin sanottavaa löytyy.
keskitien kulkemista, kukaan näistä, jotka nuorina olivat tietoviisaita, ei ole tullut onnelliseksi.
Jos rakastaa jotakuta, pehmiää hänen virheilleenkin. Mutta suuret ratkaisut on tehtävä itse.
Turha sun on siitä valittaa, jos ihmiset ei jaksa kuunnella sun fanaattisia moraaliopetuksiasi. Ole vaan oiekin kunnolla oikeuden puolustaja ja hyökkää mahdollisimman kovaa kaikkea väärää vastaan. Vittuako mä siitä välitän, mutta mun kaveria susta ei tulisi, koska mä en jaksa kuunnella toisten moraaliopetuksia, kun yleensä nää samat ihmiset on niitä jotka ovat kuitenkin jollain tapaa kohottaneet itsensä muiden yläpuolelle.
Ihmisten väliseen kanssakäymiseen on kautta aikain kuulunut diplomatia, ainakin siellä missä ihmisiäkin on paljon ollut. Esim. valtioiden kesken tämä on elintärkeää, tai muuten me kaikki oltaisiin jääty syntymättä ja maapallolla olisi ydintalvi.
Minä pidän todella tyhminä niitä ihmisiä, jotka jatkuvasti ovat tuomitsemassa milloin mitäkin, sellainen ihminen on täysin sietämätöntä seuraa. Tosin jos hän osaisi jotenkin tuoda sanomansa muuten julki, niin näin asia ei olisi.
Pidä vaan mielipiteesi ja jyrkkyytesi, mutta älä valita siitä että normaalit ihmiset eivät sitä jaksa kuunnella.
Tässä sulle jyrkkyyttä, kun sitä kaipaat; olet todennäköisesti täysin sietämätön ihminen.
Onneksi sinä et tuomitse ketään. ;)
Menehän nyt nukkumaan jo kultapieni jos oot noin heikko ja haluat olla nössö.
Yritin nyt vain esittää asian sillä kielellä mitä sinä sanot ymmärtäväsil. Ja sinun teksteistäsi saa sellaisen kuvan että olet livessä mielipiteinesi sietämätön ihminen. sattumalta tunnen menneisyydestäni pari sellaista ihmistä, jotka omine "oikeutettuine mielipiteineen" ja "fiksuine kannanottoineen" olivat jyrkästi tuomitsemassa muita, sillä seurauksella että en enää jaksanut heidän seuraansa. Eikä sitä oikein kukaan muukaan jaksanut.
Mikä sinua muuten siinä vituttaa että sinut "tuomitaan" siitä että olet jyrkkä? Kun se on väärin? Mutta kuka sen päättää mikä on väärin? Sinä?
"Yritin nyt vain esittää asian sillä kielellä mitä sinä sanot ymmärtäväsil."
Teet siis oletuksia siitä mitä olen että uskalsin nimetä itseni sellaiseksi jota voi tulkita "jyrkkänä".
"Ja sinun teksteistäsi saa sellaisen kuvan että olet livessä mielipiteinesi sietämätön ihminen."
Satanen vetoa että ystävä-, kaveri ja tuttavapiirini on suurempi kuin sinun ja suurin osa heistä pitää minua fiksuna, huumorintajuisena sekä ymmärtäväisenä tyyppinä.
"sattumalta tunnen menneisyydestäni pari sellaista ihmistä, jotka omine "oikeutettuine mielipiteineen" ja "fiksuine kannanottoineen" olivat jyrkästi tuomitsemassa muita, sillä seurauksella että en enää jaksanut heidän seuraansa. Eikä sitä oikein kukaan muukaan jaksanut."
Ei saa olla oikeutettuja mielipiteitä ja fiksuja kannanottoja koska ne pilaavat tunnelman ja eivät ole hauskaa?
Onneksi ne mitäänsanomattomat "mä oon tätä mieltä mutten mä tuomitse ketään" kuulostaa tosi hienolta aina.
"Mikä sinua muuten siinä vituttaa että sinut "tuomitaan" siitä että olet jyrkkä?"
Olet ymmärtänyt täysin väärin. Ei minua se vituta. Minua vituttaa se että miksi ihmiset ovat nykyään niin suopeita ja loivia hyssyköitä kun puhe on esimerkiksi noista mainitsemistani asioista.
Omia asioita kyllä ajetaan suureen ääneen mutta sitten repeää ilo kun jotakin ollaan tuomitsemassa.
"Kun se on väärin?"
Se on aika nössöä. Nykyään tuntuu että saa tehdä mitä hyvänsä, missä hyvänsä, kelle hyvänsä, milloin hyvänsä ja sitten kaikki paska pitää vain niellä. Tuomitsevat mielipiteet ovat sitten niitä "ei kivoja, fanaattisia mielipiteitä".
"Mutta kuka sen päättää mikä on väärin? Sinä?"
Saa kai jokainen ihminen päättää sen omalla kohdallaan? Vai onko enemmistö aina oikeassa ja ne muut ihmiset määrittävät mitä saan ajatella olevan väärin ja kuinka voimakkaasti?
Huvittavaa kun kuvittelet minun olevan joku fanaatikko. Olen aika kaukana siitä mutta sitä juuri ihmettelen että muutama hassu jyrkkä mielipide tietyistä asioista tekee ihmisestä heti nykyään mustavalkoisen.
...jo aikaa sitten lopettanut sellaisen t ajattelun että kannattaa mennä arvostelemaan esimerkiksi toisen pettämistä.
En minäkään pettämistä hyväksy, mutta arvostan enemmän hyviä välejä ystäviini, kuin sitä että jokin oikeus ja kohtuus tapahtuu. Nimittäin oikeus ja kohtuus ei tule minua auttamaan, jos itselläni on vaikeuksia, vaan nämä minun pettäjä-ystäväni.
Saat olla tästä mitä mieltä tahansa, ei kiinnosta, enkä aio muuttaa mielipidettäni.
Ja selvennykseksi vielä; jos ystäväni hakkaa muijaansa, niin siihen pitää mennä jyrkästi väliin, vaikka fyysisesti jos pakko. Jos taas ystäväni pettää muijaansa, niin minun tehtäväni ei ole sitä käydä moralisoimaan. Väärin tai ei, niin näin on.
En tajua sitten sinua pätkääkään.
Tuossa fyysisessä tapauksessa nainen sentään voi reagoida siihen asiaan mutta tuossa toisessa hän on suhteessa vankina eikä tiedä asioiden tilaa ja annat vain asian olla?
Moralisoit jotain taputtelua jossa nainen itse päättää ehkä jäädä suhteeseen muttet sitten asiaa jossa nainen ei voi itse päättää että häntä loukataan?
Minulla ei ole ystäviä ihmisinä jotka pettävät tai ei ole ainakaan pitkään.
Voi myös olla että et tiedä näistä pettämisistä, ja et tiedä niistä juuri siksi, kun kantasi tunnetaan. Tälläkin tapaa jyrkkyys on pahasta. Jos asiasta tietäisit, niin voisit vähemmän jyrkästi puhua ystävällesi asiasta.
Eikä sinun tarvitse minua ymmärtää. Enkä sitä vaadi.
Elämme epätäydellisessä maailmassa, jossa on epätäydellisiä ihmisiä.
Meillä on lait, ja ne on säädetty yleensä vähimmäisvaatimuksiksi mitä tulee yhteisen kanssakäymisen sääntöihin. Näin siis ainakin rikosoikeuden puolelta koskien ihmisten toisilleen tekemiä tekoja.
Muu menee sitten moraalin piiriin ja siitä on erilaisia käsityksiä eri ihmisillä. Minun moraalini ei vastaa välttämättä sinun moraaliasi, mikä on tässäkin tullut todistetuksi.
On myös sellaisia asioita kuin ystävyys ja lojaalisuus, jotka menevät välillä ristiin sen kanssa, minkä oman moraalinsa silmin näkee vääräksi. On kai ihmisestä kiinni, miten hän tässä tapaa toimii. Mutta minun näkökantani on se, että koska ihmisillä on erilaisia moraalikäsityksiä, niin he eivät välttämättä ota vastaan hyvällä minun moraalista närkästystäni ja näinollen ystävyyteni heikkenee ko. ihmisten kanssa. Arvostan hyviä välejä ystäviini enemmän kuin jonkin abstraktin oikeuden ja kohtuuden tapahtumista. Ystäväni voivat auttaa minua, ja heidän seuransa ilahduttaa minua. Moraalisen oikeuden ja kohtuuden tapahtuminen ei näitä asioita tee.
Sitä voi arvostella ihan vapaasti opportunismiksi tai moraaliseksi rappioksi. Minä en tässä näet olekaan se, joka on parempi kuin muut.
Se on totta varmasti etten tiedä kaikkea.
Mites sinä sitten haluaisit että puhuisin ystävälle jos hän kertoisi pettämisestä jos en olisi niin jyrkkä?
"Älä viitti, oo kiltti, en mä sua hylkää kun sä oot mun ystävä kyllä kuiteskaa mutta tätä mielt mä oon"
Varmaan tehoaa.
Nyt ymmärrän miksi natsit pääsivät valtaan, kaltaistesi saksalaisten suostumuksella nimittäin.
"Älä viitti, oo kiltti, en mä sua hylkää kun sä oot mun ystävä kyllä kuiteskaa mutta tätä mielt mä oon"
Niinpä niin, tässä sinun näkemyksesi asiasta.
Sitä voi esimerkiksi ystävälleen sanoa että ymmärtääkö hän nyt varmasti, miten tuollainen käytös voi vahingoittaa hänen omaa parisuhdettaan, hänen kumppaniaan ja lopuksi häntä itseään. Ja mahdollisia lapsia. Sekä muita osapuolia.
Mitäs sinä sitten sanot? Että "lopeta pettäminen tai saat turpaas!" (käytin nyt yhtä yksinkertaistavaa esimerkkiä kuin sinä.)
Natsikortti vilahtaa jälleen :)
Kyseessä vitsi mutta toisaalta minähän en verrannut sinua natsien pahuuteen vaan heitä myötäilleihin itsekkäitä arvoja ajaviin saksalaisiin.
"Sitä voi esimerkiksi ystävälleen sanoa että ymmärtääkö hän nyt varmasti, miten tuollainen käytös voi vahingoittaa hänen omaa parisuhdettaan, hänen kumppaniaan ja lopuksi häntä itseään. Ja mahdollisia lapsia. Sekä muita osapuolia"
Ihan niinkuin hän ei tajuaisi jo asiaa?
Sittenkö pillahdat itkuun jos se sanoo että tietää varmasti?
Vai sanot että "ok" hiljaisella anteeksipyytävällä äänellä?
"Mitäs sinä sitten sanot? Että "lopeta pettäminen tai saat turpaas!" (käytin nyt yhtä yksinkertaistavaa esimerkkiä kuin sinä.)
Esitän asiani niin että teen saman kuin mitä sinä pelkäät ystäviesi tekevän jos et heitä myötäile että hänellä ei ole enää jatkossa varaa nauttia minun seurastani ja siitä mitä minä tarjoan hänelle.
Mutta en silti jaksa noita vertauksia, jotka on täräytetty ihan ulos mittasuhteistaan. Yleensä ne ovat tuota natsi- tai Hitler-osaston kamaa.
Olet varmaan erinomaisen hieno ystävä.
Ja minulle on oikeastaan ihan sama mitä ystäväni puuhaa muijansa selän takana, minusta se on väärin, mutta eivät yöunet siitä mene jos homma jatkuu.
Montako tuollaista interventiota olet muuten tehnyt? Kaikkiko ovat uskoneet sinua kun uhkailet?
Tästä tuli käsittämättömän henkilökohtainen keskustelu.
Onko tämä normaalia vai eikö voida puhua yleensä asioiden tuomitsemista yleisellä tasolla tai saako ihminen olla sellainen?
Pikkaisen tulee maku että minua tuomitaan täällä nyt vain sen takia että minulla on jyrkkiä mielipiteitä aika jyrkästi.
"Montako tuollaista interventiota olet muuten tehnyt? Kaikkiko ovat uskoneet sinua kun uhkailet?"
Ei se mitään uhkailua ole jos lähden kävelemään kun en jaksa pettäviä kaksinaamaisia pellejä.
Eli et sinä kavereillesi kantaasi tee selväksi. Terminoit vaan ystävyyden.
Ei niitä ole tullut ihan joka päivä vastaan noita pettämisiä kun valitsen ystäväni aika tarkkaan.
Kaverit ja tuttavat ovat sitten erikseen. Heistä ei voi olla varma.
Olen tehnyt kantani selväksi niissä tapauksissa joissa se on tapahtunut.
Yleisesti ottaen ihmiset eivät välitä. Tiedätkö miksi?
Sinunkaltaisten ihmisten takia. Heillä riittää aina toisia pettäjiä ja myötäilijöitä tueksi.
Minulla oli n. 10 vuotta sitten hyvin jyrkkä asenne useisiinkin asioihin. Mm. pettämiseen. Siihen aikaan en itseni lisäksi tiennyt kuin yhden kaverin, joka ei ollut pettänyt. Kunnes kuulinkin että olin ainoa. Myös kannabiksesta minulla oli hyvin jyrkkä kanta, kunnes tutustuin käyttäjiin jotka ovat aivan mahtavia tyyppejä. Mieluummin pidän ystäväni kuin periaatteeni.
En siis väitä että kaikki kannabiksen käyttäjät ovat mahtavia tyyppejä. Nämä olivat.
En siis väitä että kaikki kannabiksen käyttäjät ovat mahtavia tyyppejä. Nämä olivat.
..Täältä sivusta...
Saksalaiset oli helppo sokaista, kun eivät halunneet nähdä moraalista ja eettistä vääryyttä tärkeämmäksi kuin omaa hyväänsä.
Siis ihan se sama asia mitä itse kannatat.Olet lampaana lampaitten joukossa.
No ei pidä synkentää jokaista päiväänsä pohtimalla niitä alavireisiä lööppejä mitä tiedostetaan yhteisössä,etenkin yöelämän tiimoilla.Kaikki tietää nakkikioskien ryöstäjät ja taksikuskiraiskaajat tms.Sen sijaan voi keskittyä oman kodinrauhansa turvaamiseen,ja varmistaa,et tosiaan saa ne kotiolohetket myös "löhöillä".Inhottavaa on painostus et kotona ois "rööki ja rokki soimassa".Kun pitää olla Älypää-visailua kahvi-tai teemuki kädessä,shampoo pesty just hiuksista jne..
Voit olla hyvinkin oikeassa. Jyrkkyys, voimakkaat mielipiteet, intohimoisuus, tuomitseminen jne. eivät ole suosittuja asioita koska ne ovat synkistelyjä sekä kielteisiä asioita.
Nykyään pitää olla aina hauskaa ja kukaan ei rakasta ilonpilaaja joka muistuttaa ihmisiä heidän heikkouksistaan.
Millä tavoin sinä otat suoraan itseesi kohdistetun "oikeamielisen" arvostelun?
Äläkä hyvä ihminen sano, että missään teoissasi ei ole koskaan mitää tuomittavaa.
Suoli24 hävitti sitten tämän viestini.
Vastaan nyt sitten lyhyesti:
Saa arvostella vaikkapa juuri tahdittomuudesta mutta ihmettelen suuresti tätä tarvetta arvostella minua pelkästään sen vuoksi että olisin tuomitsija.
On myös eri koko luokan ja vakavuusasteen asioita kuin vaikkapa nuo mitä tuossa esimerkkinä esitin. Jos syyllistyn noihin ja tuomisen muut niin sittenhän olen kaksinaismoralisti. Muut arvostelut sitten täytyy ottaa siinä valossa kuin niitä tulee eteen ja miten olen itse alunperin arvioinut toimintaani ja tekoani.
Monet noista mielipiteistä joita esitin muuten on aika normaaleja mutta heti kun mainitsin että olen aika jyrkkä niissä niin se tulkitaan kielteiseksi? Miksi näin?
Ihmisilläkö on mielipiteitä mutta ovat kaikissa niissä loivia ja ymmärtäväisiä?
Oma suhtautumiseni jyrkkiin ihmisiin perustuu niihin pariin menneisyyden tuttuuni, eikä niinkään sinuun.
Minun pitäisi tuntea sinut livessä arvioidakseni oikeasti ovatko mielipiteesi jotenkin liian jyrkkiä. Koska se on aika usein juuri siinä miten asiat esittää. Ja kuinka usein tällaista tapahtuu, eli onko moralisoiminen jokin kiva harrastus, mitä on muille hauskaa esitellä, että tänään tuomitsen nämä ja huomenna nuo, vai otatko kantaa kenties vain tilanteen esittäytyessä?
Itse en käy ystäviäni juuri mistään tuomitsemaan, ainakaan sellaisista asioista, joilla ei ole välitöntä haittavaikutusta, joka ei minua henkilökohtaisesti kosketa, joka on enemmän moraaliasia kuin konkreettinen teko tai mikä ei ole laitonta. Elämä on opettanut, että ystävyys on tärkeämpää, kuin moraalisesti oikein tekeminen.
Raiskaukset, murhat ja pahoinpitelyt ovat yksiselitteisesti tuomittavia. Siitä en käy väittelemään.
"Oma suhtautumiseni jyrkkiin ihmisiin perustuu niihin pariin menneisyyden tuttuuni, eikä niinkään sinuun."
Sen huomasin heti.
"Minun pitäisi tuntea sinut livessä arvioidakseni oikeasti ovatko mielipiteesi jotenkin liian jyrkkiä. Koska se on aika usein juuri siinä miten asiat esittää. Ja kuinka usein tällaista tapahtuu, eli onko moralisoiminen jokin kiva harrastus, mitä on muille hauskaa esitellä, että tänään tuomitsen nämä ja huomenna nuo, vai otatko kantaa kenties vain tilanteen esittäytyessä?"
Taitaa johtua noista menneisyyden haamuista sinulla tämä.
Ei noita asioita joka päivä tule vastaan mutta osa ihmisistä tietää etten katsele hyvällä tiettyjä asioita. Sanotaanko näin että useissa tilanteissa varsinkin uusien ihmisten kanssa en tiedä pitäisikö olla rehellinen mielipiteistäni vai olla sitten se tahdikas hiljainen myötäilijä.
"Itse en käy ystäviäni juuri mistään tuomitsemaan, ainakaan sellaisista asioista, joilla ei ole välitöntä haittavaikutusta, joka ei minua henkilökohtaisesti kosketa, joka on enemmän moraaliasia kuin konkreettinen teko tai mikä ei ole laitonta. "
Pettäminen ei ole konkreettinen teko?
Sinulla on varsin itsekäs näkökulma elämään jos et ole mistään huolissasi joka ei sinua kosketa. Älä huolehdi, nykyisin et ole harvinaisuus.
"Elämä on opettanut, että ystävyys on tärkeämpää, kuin moraalisesti oikein tekeminen."
Riippuu tilanteesta. Jos ystävä on valmis pettämään toista läheistään esimerkiksi niin älä epäile etteikö hän pettäisi sinuakin tilaisuuden tullessa.
Itseasiassa vierastan sanaa "Moralisti" koska en tunne että tässä on kyse useinkaan mistään moraalista ja hyveistä sinällään joita tulee noudattaa pakosta.
Vaan ihmisten kunnioittamisesta jota ilman voidaan lopettaa kaikki ihmissuhteet ja puhua vain hyötysuhteista.
Tuossa sinun asenteessasi tökkii se, että olet itse asettanut jotkut tietyt virhepisteet tietyille teoille, ja oletat että ne ovat yleispäteviä. Otatko huomioon, että miten paha jokin asia itse asiassa on, on pitkälti kiinni siitä, keneltä kysytään? Otetaan nyt vaikka tuo pettämisasia esimerkiksi, kun siitä on tässä ketjussa jo päästy hyvin alkuun.
Sinun mielestäsi sen negatiivinen arvo on varmaankin 10/10. On kuitenkin parisuhteita, joissa suhtautuminen on erilaista. Jotkut sanovat, etteivät edes halua arvailla tai tietää, jos puoliso sattuisi kokemaan jonkun harharetkeksi jäävän romanssin (pettämisen pahuus tällaisen ihmisen asteikolla 8/10). Taikka onko suhteen alkutaipaleella tapahtunut jotain nuoruuden hölmöilyjä, joista on opittu. Heille suhteen jatkuminen on ilmeisesti aika paljon olennaisempi asia, kuin tieto siitä, että toinen on varmasti uskollinen. Sitten on heitä, jotka elävät suhteessa, jossa sallitaan enemmän tai vähemmän julkisiakin syrjähyppyjä. Ääritapauksena tiesin yhden pariskunnan, jossa vieraan kähmiminen oman kumppanin silmien allakaan ei ollut vierasta eikä se näyttänyt kovin hatkauttavan toista osapuolta.
Edellinen kertoi yksilökohtaisesta arvottamisesta. Toinen arvottamisen taso on kulttuurinen. Eteläisemmässä Euroopassa avioliiton ulkopuoliset seikkailut taitavat olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tosin sielläkin on oma, tiukka etikettinsä, miten ne pitää hoitaa vakikumppania julkisesti nöyryyttämättä.
Edellä kerrotun ei ole tarkoitus sanoa, että kaikkien pitäisi suhtautua pettämiseen liberaalisti. Ei, vaan ydinajatus on se, että kyse on nimen omaan omista arvotuksistasi eli saatat tuomita arvostelusi kohteen jopa rankemman mukaan kuin petetty osapuoli.
Tiedät mielestäsi paremmin kuin he, miten heidän pitäisi elää elämäänsä, vaikka et tiedä millainen sopimus suhteesta heidän välillään vallitsee. Et myöskään kertonut, että olisit kiinnostunut tukemaan petettyä osapuolta jotenkin, mielenkiintosi on kerrotun perusteella vain pettäjän tuomitsemisessa. Siksi selityksesi heikomman puolella olemisesta ei oikein vakuuta.
Ja ettei tulisi väärinkäsitystä että kirjoitan oma lehmä ojassa: itse en ole pettänyt.
täydelleen jotain mieltä.. on ainoa asia joka EI ole hyvä.
kaiiiiiikista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan ja kuuntelemaan, asioitahan ei voi viedä eteenpäin kuin keskustelulla sopimalla - paitsi tietysti diktatuurilla. Jokaiseen, ihan jokaiseen asiaan liittyy useita muita, joihin se päätös vaikuttaa, sitä tarkoitetaan sillä juuri kun puhutaan perhosen siiven lepattamisesta Kiinassa.
Keskustelua, diplomatiaa haittaavat tietysti tunteenpurkaukset; molemminpuolin, sitä edellyttää avoin suhtautuminen ja toisen KUUNTELEMINEN, se on joskus tietysti vaikeaa, itse kullekin (myös allekirjoittaneelle), mutta inhimillistä ja siitäkin molempien tiedostaessa pitäisi pystyä sopimaan. Asiasta ei tarvitse olla juuri sitä mieltä mitä itse sanoo, sen voi esittää myös hypoteetin omaisesti, jolloin yhteisesti keksitään paras ratkaisu, mutta siitä kannattaa mainita.
Kyllä, juuri negatiivisuus, tiedon vääristäminen, manipulointi, karrikointi ja provosointi ei ole hyviä alkuja keskusteluille. Tai sitten siitä on hyvä mainita keskustelun alussa. Mielipiteistään ei kannata ainakaan aivan heppoisesti luopua, mutta pitäisi AINA muistaa; mitalilla on kaksi puolta.
Olen poikkeuksellisin hyvä kuuntelija muuten. Samoin olen avoin ja ymmärtäväinen. Siinä on vain se yksi mutta...en vain kaikkien asioiden suhteen.
Jos siis edes yksi ihminen esittää ehdottoman mielipiteensä hänen täytyy olla diktaattori koska ei ole yhtä suopea ja loiva kuin muut ihmiset.
Voisitko kertoa missä vaiheessa murhaaja, pahoinpitelijä, raiskaaja, pettäjä tai toisten ihmisten hyväksikäyttäjä on toiminut kuten sanot ja kuunnellut toisia ihmisiä? Tai diktaattori?
Miksi ihmistä joka tekee väärin ei saa tuomita ja häntä on kuunneltava mutta sitä joka tuomitsee ei saa kuunnella ja hänet on tuomittava totaliatarismin kannattajaksi?
Minusta sinä kuulostat ihan järkevältä kiltiltä juutalaiselta joka keskustelee natsien kanssa samalla kun häntä marssitetaan parakkeihin "puhdistettavaksi".
Minua ärsyttää suunnattomasti tyypit jotka paasaavat kaikesta ja ovat aina oikeassa..omasta mielestään. Nämä tyypit ovat ehdottomia ja ylimielisiä ja kuvittelevat hyvin usein olevansa kaiken yläpuolella.
Minä en ole manipuloitavissa, en vaihda mielipiteitäni vaikka mitä sanottaisiin. Esimerkit tuikitavallisesta elämästä: En ala syömään punaista lihaa vaikka kuinka muut sitä minulle tyrkyttäisivät (ja kyllä, aina joku tyrkyttää ja naureskelee minun vakaumukselleni, minua taas ei toisten syömistapojen muuttaminen kiinnosta, jokainen tyylillään), en ala myöskään seurustelemaan vain tavan vuoksi koska kaikilla muillakin on joku vaikka kuinka tyrkytettäisiin (ja kyllä, aina on joku huolehtimassa minun miehettömyydestäni ja surkeasta yksinäisestä elämästäni, itseäni ei voisi vähempää toisten pariutuminen huolettaa), en suostu seksiakteihin jotka minua eivät kiinnosta tai jotka satuttavat minua vaikka kuinka mies mainostaisikin että anaaliseksiä harrastavat muutkin ja lääkäripalstalla sanottiin että se on ok, en myöskään polttele pilveä, vaikka muut sanovat että se on ihan ok ettei se ole sen vaarallisempaa kuin tupakka jne. Enkä äänestä kokoomusta, enkä hyväksy löyhää maahanmuuttopolitiikkaa, enkä hyväksy turkistarhausta, enkä hyväksy raiskaamista, enkä pahoinpitelemistä, enkä kotiväkivaltaa, uskon valtion ja kirkon erottamiseen toisistaan, uskonnot ovat vain pahasta maaailmalle koska suurin osa ihmisistä on tahdottomia lampaita jotka vain seuraavat johtajiaan ja uskovat joihinnkin tuhansia vuosia vanhoihin satukirjoihin jolla perustelevat pahantekemisensä ja orjuuttamisensa jne. mutten kuitenkaan koskaan tuo näkemyksiäni esille "olen oikeassa"-mentaliteetilla.
Keskustelu kuitenkin kasvattaa ja tuo näkemystä asioihin myös toisen ihmisen vinkkelistä. Usein ehdottomat eivät keskustele, he tyrmäävät.
Oikeassa oleminen ja toisten vääräksi näyttäminen näyttää olevan sitten pahin teko mitä ihminen voi tehdä.
"Usein ehdottomat eivät keskustele, he tyrmäävät."
Se on totta. Puhujat puhuvat ja sitten oikeassa olevat tukkivat heidän suunsa työntämällä puhujien turvan täyteen nyrkkiä.
Sinun taktiikkasi on siis pakottaa oma moraalisi muillekin?
Lait ja yhteiskunnan asettamat normit (myös sosiaaliset) määrittelevät sitä ja antavat osviittaa elämään mutta moraali on muuttuvainen. Ei kukaan voi päättää toisen puolesta kuinka elämää tulee elää, ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa tietä ja tapaa, on vain olemassa sinun tapasi elää ja niiden miljoonien muiden.
Kuinka moni ihminen haluaa tulla vaikkapa petetyksi.
Suurin osa asioista joita tuossa esitin ovat asioita joita suurin osa ihmisistä paheksuu varsinkin omalle kohdalle sattuessa mutta moni ei tuomitse vaan ovat mieluummin hiljaa tai väheksyy niiden tuomitsemista, miksi niin?
Toisin kuin kuvittelet niin moraali ei ole kovin muuttuvainen, sosiaaliset normit ovat.
Kyseenalaistan sen ettei nykyään saisi tuomita mitään tai on jotenkin poikkeava? Eihän se ole esimerkikki erilaisesta moraalista vaan amoraalisesta yhteiskunnasta.
Mä syön lihaa, kasviksia, en hirveemmi hedelmiä tai salaatteja, jos joku haluaa siitä mulle puhua, puhutaan, heille se voi olla tarve esim edistää ihmisten terveyttä (ajattelevat auttavansa), se vaan on mun halusta mitä mä syön. Tai millasella autolla ajan tai mitä teen työkseni tai otanko kovat/pienet löylyt yms yms.
Mutta avoimella suhtautumisella, saa usein enemmän infoa asiasta kuin asiasta, esim joskus "asiaa ei ole tullut edes ajatelleksikaan tuolta kantilta". Mielipiteitään voi muuttaa, ja se on joskus järkevääkin, eihän kannata sitä päätään mäntyyn hakata udestaan ja uudestaan. Sitten kun omat mielipiteet vaikuttavat toisiin, siis jos itse toimii "määrääjänä" eikä keskustele mielipiteistä muiden kanssa, on diktaattori.
Tuota juuri sanoin, ettei puhetta kannata aloittaa provosoinnilla tai karrikoinnilla jos vertaat juutalaisiin ja natseihin, kumpikin saa keskustelusta enemmän irti jos jutustelu on asiallista. Eiköhän meistä kuitenkin iso osa omaa myös sitä ns. maalaisjärkeä.
Minä kyseealaistan tapasi toimia, sillä en usko hhetkeäkään että sinun tiukka puuttumisesi jonkun pettämiseen lopettaa itse pettämisen. ystävyyden se saattaa tosin lopettaa. Mutta itsehän taisit sanoa että lopettaisit ystävyyden sellaisen kanssa, joka pettää.
ketään pettänyt muttei ole minun asiani moralisoida toisten elämää. En minä halua myöskään että kukaan tulee minua neuvomaan miten minun tulee elää.
Voit tuomita ihan kuinka haluat ja kuluttaa energiaasi toisten elämän arvostelemiseen ja kritisoimiseen, mutta älä sitten ihmettele jos et ole haluttua seuraa. Useimmilla ihmisillä on omassa elämässäänkin ihan tarpeeksi, ei minua ainakaan kavereideni tekemiset hetkauta suuntaan eikä toiseen (ellei ole kyse jostakin petäämsitä vakavammasta asiasta kuin esim. ystävän syöpä). Tietysti jos he siitä haluavat keskustella ja kysyvät varta vasten neuvoja, mitä minä vastaavassa tilanteessa tekisin (tätä tapahtuu silloin tällöin), niitä voin antaa neuvon ja oman näkemykseni asiaan, mutten muuten puutu toisten elämään.
En jaksa jauhaa tuosta pettämisestä.
Puhuimme ylipäätään jyrkkien mielipiteiden esittämistä joka poikkeaa normaalista ymmärtäväisestä kaiken anteeksi antavasta suhtautumisesta jota sinäkin viljelet niin mielelläsi.
Tosin sentään olet rehellinen että se johtuu itsekkäistä motiiveistasi. Ehkä se johtuu monella muullakin niistä.
" joka poikkeaa normaalista ymmärtäväisestä kaiken anteeksi antavasta suhtautumisesta jota sinäkin viljelet niin mielelläsi"
Älä vääristele, en ole kaikkea ollut hyväksymässä. Tiedät sen itsekin. Minulla on vain eri moraali kuin sinulla.
Minulle kuule johtopäätös on se että ihmisten maalaisjärki käsittää nykyään sen että kaikista asioista pitää ruotsalaisten tavoin keskustella kunnes kieli menee puhki ja asioita veivata edes takaisin kunnes jokainen myöntyy siihen haalean veden kompromissiin koska kylmä ja kuuma vesi järkyttää ihmisiä.
Nyt sitten karrikointikin on jo kiellettyä.
Mitäs muuta te haluatte kieltää jos ei saa olla jyrkkiä mielipiteitä ja ei saa karrikoida toisten olemattomia mielipiteitä (joita he tuovat vain varovasti julki eivätkä halua ketään painostaa niillä).
Maailmasta löytyikin harmaan värit.
muiden ihmisten muuttaminen, ei toiset ole edes valmiita elämään kyseenalaistaen tätä maailmaa, arjen pyörityksessä on heille ihan tarpeeksi.
Jos he ovat onnellisia siten, ei se ole minulta pois.
Olen vahva, en tarvitse hyväksyntää, olen mikä olen mielipiteineni, kaikkineni.
Maailmassa on todellakin harmaat värit, enköhän sen ole kuule tajunnut ennen kuin sinä pääsit äitisi rinnoiltasi pois (kaksi vuotta sitten) mutta se tekeekin meidän ihmisten tehtävästä entistä vaativampaa ja tärkeämpää että me määrittelemme mielipiteillämme, tahdollamme sekä teoillamme mikä on mustaa ja mikä valkoista.
jos sinä et kykene siihen heikkoudessasi ja tuolla "kyllä herra, en halua menettää almujasi" niin älä odota sitä minulta.
Juurihan sinä sanoit ettei sulla ole moraalia ollenkaan jos se ei kosketa sinua ja teko ei ole laiton?
Nytkö vielä peräydyt sanoissasi?
Oletko sinä mies ollenkaan?
Kirjoitin tuolla ylempänä siitä kuinka varatut miehet tulevat ehdottelemaan minulle. Töissä, harrastustyhteisöissä, netissä, baarissa missä tahansa.
En minä heidän toimintaansa arvostele. Ensinnäkin joutuisin työttömäksi ja minut hylättäisiin kaikkialla jos alkaisin arvostelemaan ihmisiä.
Kirjoitoin myös miesten ilmoittamia selityksiä vieraissa käymisilleen.
Eli en minä tai muut naiset voi lähteä kaikkia maailman varattuja pettäjämiehiä kouluttamaan. Heitä on aivan liikaa siihen.
Enhän minäkään ketään aktiviisesti pyri muuttamaan. hassu ajatus.
Ei minulla ole saarnatuolisessioita, rippituoli-istuntoja tai pitkä perjantai ruoskintoja.
Mutta sitä ihmettelen syvästi että mihin on hävinnyt ihmisten mielipiteet silloin kun niitä pitäisi esitellä toisille ja kerrankin seistä niiden takana.
Eihän noita näköjään saa tuoda esille jottei vaan olisi se tuomitsija.
Ehkä tämä on yleinen maailmantila nykyään ja pitää vain jatkossa etsiä niitä ihmisiä jotka omaavat samankaltaisia vahvoja mielipiteitä. Pienessä maassa vain hankala tehtävä.
Sinä kyselit syitä siihen mikset ole haluttua seuraa, nyt suutut kun sinulle vastataan.
Pelkästään jo kysely, miksi en kelpaa, voitaisiin tulkita heikkoudeksi, älä siis lähde haukkumaan toisia.
Heikkous on suhteellista. Voisimme ajatella myös kovuuden ja ehdottomuuden hyväksynnän halun olevan heikkoutta. Jos olet oikeasti kova ja ehdoton et välitä miksi sinusta eivät muut piittaa, sinähän elät oikein, ilman sitä "heikkoa" tyttöystävää tai "heikompaa" ystävää, jonka kovuudessasi voit noin vain hylätä.
Että otan voimakasta kantaa, jos joku teko on laiton tai aiheuttaa välitöntä vaaraa/haittaa muille. Katsos kun poliisikaan ei ole joka nurkan takana.
"Kirjoitin tuolla ylempänä siitä kuinka varatut miehet tulevat ehdottelemaan minulle. Töissä, harrastustyhteisöissä, netissä, baarissa missä tahansa."
Joo, jäi vastaamatta vielä sulle.
Tuo on kovin ikävää.
"En minä heidän toimintaansa arvostele. Ensinnäkin joutuisin työttömäksi ja minut hylättäisiin kaikkialla jos alkaisin arvostelemaan ihmisiä."
Se on kovin omituista nykyään. Etköhän baarissa ja netissä voi sanoa suorat sanat jos haluat.
"Eli en minä tai muut naiset voi lähteä kaikkia maailman varattuja pettäjämiehiä kouluttamaan. Heitä on aivan liikaa siihen."
Valitettavsati on vain niin että jos joku ei heitä tuomitse niin sama asia jatkuu ja lisääntyy.
Olen varma siitä että jos pettäminen yleisemmin oikeasti tuomittaisiin eikä vain vähäteltäisi ja ymmärrettäisi niin se vähentyisi. Näin ei kuitenkaan ole koskaan kukaan ei halua olla se tuomitseva musta lammas.
niin vastaan, jos ei mielipiteeni kelpaa niin mitä sitten? En minä kyllä tuomitse vaikka kriittinen olenkin.
Vastustan lihan tehotuotantoa, annan kulutuskäyttäytymiseni puhua.
Vastustan porvarihallitusta ja löyhäperäistä maahanmuuttopolitiikkaa, äänestin perussuomalaisia.
Vastustan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja olen feministi, annan todellakin ääneni kuulua.
Kannatan tasa-arvoa ja olen käyttänyt kaikki tasa-arvon minulle suomat mahdollisuudet täällä Suomessa valmistumalla levyseppä-hitsaajaksi.
Jos olisin aina kuunnellut muiden lässytystä kuinka minun tulee elää kun olen tyttö/nainen en olisi nyt tässä.
En minäkään kaikkea kestä, sitä on vian oppinut suodattamaan.
Onneksi olen minä- on aika hyvä asenne ;)
Lähes keskustelun alusta olet provosoinut ja viitannut entisiin tuntemiisi ihmisiin joista et pitänyt. Vertailet heitä minuun ja heität jotain "kylläpä miestä kismittää" juttuja.
Se pitäisi sitten ottaa vienosti vastaan. Olen vastannut samalla mitalla.
"Sinä kyselit syitä siihen mikset ole haluttua seuraa, nyt suutut kun sinulle vastataan."
Oletin jo että ihmiset eivät pidä tuomitsijoista (luitko aloitustani ollenkaan?!), kysyin että mikä tuomitsemisessa on jo niin väärin.
"Pelkästään jo kysely, miksi en kelpaa, voitaisiin tulkita heikkoudeksi, älä siis lähde haukkumaan toisia."
WTF?
Missä minä olen tuollaista kysynyt?
Ole hyvä ja näytä missä olen todennut etten kelpaa jollekulle?
Totesin vain naistuttavani sanoin jotakin.
Projektoitko jotain omaa juttuasi minuun vai mikä tässä mättää?
"Heikkous on suhteellista. Voisimme ajatella myös kovuuden ja ehdottomuuden hyväksynnän halun olevan heikkoutta. Jos olet oikeasti kova ja ehdoton et välitä miksi sinusta eivät muut piittaa, sinähän elät oikein, ilman sitä "heikkoa" tyttöystävää tai "heikompaa" ystävää, jonka kovuudessasi voit noin vain hylätä."
Oletko harkinnut runoilijaseuraan liittymistä?
Noilla ympäripyöreiden puhumisen lahjoilla sinusta tulisi hyvä poliitikko.
Minä kirjoitan nimimerkillä GuyOfGisbourne. Luulitko että minä kirjoitin tuon?
Jos baarissa/kahviloissa/tilaisuuksissa alkaa arvostelemaan miesten toimintaa, sieltä tulee solvauksia, tölvimistä, jopa väkivaltaista käytöstä. Siis vierailta miehiltä. Puolitutuille ei sitten oikein uskalla sanoa mitään. Eräs mies yritti tukistaa minua joten en nyt niin hirveästi jaksa käydä yhtään missään. Suuttui kun olin vienyt hänen aikaansa. (itse tuli juttelemaan)
Netissä sama juttu. Eräs suuttui niin paljon että alkoi lähettelemään minulle törkyviestejä. En halua netissäkään asioida.
Solvausten mukaan olen ruma, frigidi, häiriintynyt, femakko, lehmä tai jotain sen tyyppistä jos en mielistele arvon herroja.
Ei tällä ruumiinrakenteella oikein viitsi miesten kanssa lähteä väittelemään.
Ne nimittäin ihan oikeasti suuttuvat. Yleensä haukkuvat kaikki maailman naiset pystyyn, akka pihtaa kotona ja huorat hyppivät silmille yms. juttuja.
Kerran eräs miespuolinen kollega sanoi yhdelle vonkaajalle suorat sanat.
Se mies ehdotteli minulle törkeyksiä ruokapöydässä. Se vonkaaja kutsui sitä suorapuheista miestä körttiläiseksi.
Yhteenveto: Monilla suomalaisilla on kaksi harrastusta: viina ja vieraissa käyminen.
s24 pätki ja meni viestit sekaisin.
Pyydän anteeksi.
Olethan sinä kyllä niskassani hieman ollut?...
Ei käy kiistäminen tässä kohtaa.
Tuota *ruotsalaisten tavoin keskustella* kutsutaan politikoinniksi jota myös Suomessa harrastetaan molemmissa maissa olevan demokratian takia.
Älä nyt vääristele, en sanonut että karrikointi tai provosointi olisi kiellettyä, vaan sitä pitäisi välttää, varsinkin keskustelun alkaessa (eli ennenkuin keskustelijat luottavat paremmin toisiinsa). Enkä ole kieltämässä mitään, ole mun puolesta jyrkkä, vastasin mikä tilanteesees vois? tuda muutosta.
Demokratian yksi heikoimmista osa-alueista on se että se voi hyvin merkittävästi vaikeuttaa päätöksen tekoa hankalissa asioissa koska enemmistö voi toteuttaa passiivisuutta, siis haluttomuuttaa päätöksentekoon. Joitakin asioita ei tuoda vasta kuin voimakkaiden muutosliikkeiden myötä demokratian alttarille päätettäväksi (mm. homoliitot).
Demokratiaan kuuluu myös osana sananvapaus jonka avulla voi tuoda esille jyrkkiäkin mielipiteitä.
Jos puolustan sananvapautta jyrkin sanan kääntein niin olenko sitten kauhea tuomitsija ja moralisti?
mielipiteesi kuten muutkin, demokratiaan kuuluu äänestäminen. Yksinvaltius (diktatuuri) voisi siinä tapauksessa olla hyväkin (ajatusleikkinä) jos yksinvaltias olisi valistunut ja oikeudenmukainen (päätökset tulisivat nopeasti ja vastuuhenkilö olisi helposti löydettävissä, tosin diktaattorit harvoin ottavat vastuuta), mutta diktatuuri johtaisi helposti nepotismiin (oman perheen, suvun suosiminen), korruptioon (ostamalla eriäviä mielipiteitä), tyranniaan (tapattamalla vastustajat).
Sananvapaus on TÄRKEÄ asia, siitä ei pidä luopua - helpottaa asiaa jos vain on tahdikas..
kovan, ankaran ja tuomitsevan arvomaailman ja käytöksen omaava mies on totaalinen turn- off. Moralisti, jolla ei ole ymmärrystä inhimillisiä virheitä ja heikkouksia kohtaan ja joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, on luotaan työntävä. Jos vaan voin valita, niin en halua lähelleni tällaisia ihmisiä. Elämän ja ihmisyyden monimuotoisuuden ymmärtäminen ja suurisydämisyys ja -sieluisuus taas vetävät puoleensa. Samoin avoimuus ja ennakkoluulottomuus.
Selkeät ja voimakkaat mielipiteet voi silti olla. Itsellänikin on. Mutta maailma ei ole musta-valkoinen ja asioilla on yleensä vähintään kaksi puolta. Käytännössä hyvin tärkeää on myös miten, miksi ja missä mielipiteensä tuo esille.
Ihminen voi olla oikeudenmukainen ja moraalinen olematta silti moralisti. Hän voi olla vahva ja luja olematta kova ja armoton. Hän voi olla myös ymmärtäväinen ja anteeksiantava olematta kuitenkaan selkärangaton ja välinpitämätön nössö.
Kiitos, minun ei tarvitse lisätä tähän enää mitään! :)
"Moralisti, jolla ei ole ymmärrystä inhimillisiä virheitä ja heikkouksia kohtaan ja joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, on luotaan työntävä."
Ehdottomasti pitää olla sellainen joka ymmärtää ihmisten väärin tekemistä ja myös pettämistä! Se on inhimillistä se!
Toisaalta en kaipaa elämääni moppia eli naista jonka voi tarvittaessa ottaa esiin komerosta kun sitä tarvitsen ja pyyhkiä sillä lattiaa ja kun haluan sen olevan hiljaa ja unohtavan kaiken maailmassa olevat villakoirat niin suljen sen kaappiin. Pikkaisen rasittavia komeroihmisiä sellaiset.
"Moralisti, jolla ei ole ymmärrystä inhimillisiä virheitä ja heikkouksia kohtaan ja joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle, on luotaan työntävä. Jos vaan voin valita, niin en halua lähelleni tällaisia ihmisiä. Elämän ja ihmisyyden monimuotoisuuden ymmärtäminen ja suurisydämisyys ja -sieluisuus taas vetävät puoleensa. Samoin avoimuus ja ennakkoluulottomuus."
Mikä itkuvirsi. Suurisydämisyys ja sieluisuus. Odotas kun pyyhin kyyneleet silmänurkasta, kun naurultani pystyn.
Takinkääntäjät ja sukan pyörittelijät eivät ole omaan mieleeni.
Inhimillisten "virheiden" ymmärtäjät usein juuri noita avoimuutta vaalivia mitäänsanomattomia sivusta katselijoita tai itsekkäitä amoralisteja.
Missään en sanonut olevani moralisti. Vaikuttaa vain että raja kulkee siinä monella onko moraalinen vain moralisti että avaa suunsa ja tuomitsee. Minulla taas siinä kulkee hiljaisen nössön ja itsestään varman oikeudenmukaisen ihmisen raja.
Aika mustavalkoista kumpikin kuitenkin, eikö totta?
Suurinta moraalista närkästystä taitaa aiheuttaa ihminen ja mies joka tuntee moraalista närkästystä.
Palaan takaisin päättämään sen minkä aloitin tuonnempana.
Olkaa kiltisti lapset sillä välin eikä sitten hutiloida toisia.
Anteeksi, en voinut tuomitsevalle asenteelleni mitään.
Ihan omasta kokemuksestani sanoisin miehenä että:
älä suuremmalti sekaannu toisten asioihin
jos sulla on mielipide niin pidä se omanasi
jokaisessa tilanteessa ole varovainen ja huomioi kenelle puhut
ennakkoluulottomuus on elinehto, kaikki muu on ihmisistä kapeakatseisuutta
älä tuo esille mielipiteitäsi naiselle suhteen alussa jotka voi tulkita jyrkiksi
muuta negatiivisuus positiivisuudeksi vaikka väkisin
laittomuudet tuomitaan oikeudesssa
pettämiset ja muut moraalittomuudet annetaan anteeksi ajan kuluessa
asioita tapahtuu elämässä ja niistä on vain päästävä yli
jos ei auta muu niin vaikka esitä inhimillisempää sekä ymmärtäväistä
puolusta heikkoja ja lohduta uhreja mutta älä kajoa "syyllisiin" edes sanallisesti
nuo asiat jos haluat tuntea ihmisiä ja saada heiltä hyväksyntää sekä varsinkin parisuhteen.
Täällä ei tykätä ensimmäisten kivien heitteilijöistä.
Heidät kivitetään ennen noita vääriin tekoihin syyllistyneitä yhteistuumin ennemmin nurin.
Muista että ihmiset ovat itsekkäitä oman edun tavoittelijoita ja he suojelevat asemaansa yhteisössä. Kätevintä se on olla siellä lauman keskellä muiden joukossa huomaamattomana vaikka saisikin koivilleen välillä, paljon ikävämpää siellä lauman ulkokehällä kylmässä viimassa.
En jaksanut (vielä) loppuun asti lueskella koko ketjua, mutta ymmärrän kyllä ajatuksesi ytimen.
Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi pelkureita. Vähän niinkuin lammaslauma: märehditään yhdessä ja sitten kun pusikosta kuuluu oksan napsahdus, niin kaikki säikähtää ja säntää yhdessä pakoon.
Loppupelissä "antaa kaikkien kukkien kukkia"-asenteessa ei 2000-luvun ihmisille ole mitään muuta taustaa kuin PELKO. Jos ei ole OMIA mielipiteitä asioista, ei ole todennäköisesti mitään asioita itse ajatellut loppuun saakka. Aivan eri meininki kuin hippiliikkeessä, josta tuo lausahdus on peräisin.
On pelottavaa olla rehellinen.
On pelottavaa olla aito.
On pelottavaa pistää persoonansa peliin.
On pelottavaa jos ei ole kaikkien suosikki.
On pelottavaa jos joutuu seisomaan sanojensa takana, siksi on parempi olla ympäripyöreä tasapää.
Kaikki mitä pelätään on epätrendikästä, epätrendikäs on luuseri.
Trendikkyys on keskiluokkaisen älyltään keskiverron elämänperusta.
Voisin suhtautua tälläisiin nykyajan vietävissä oleviin ihmisiin vähemmän ilkeämielisesti, mutta pikkuhiljaa on ruvennut nyppimään sellaiset tyypit. Näillä asioilla on oikeasti laajempikin konteksti kuin se yksilön oma napa.
Osaan kyllä muuttaa mielipidettäni, jos minulle jokin asia valkenee uudella tavalla tai tulee uutta tietoa. Ehdottomuutta en siis samaista jääräilyyn.
Ironiaa on, että mahdollisia kumppaneita "jyrä-ihmisille" löytyy ainoastaan niistä joukoista, joita arvon kaikkitietävät mielipideautomaatit täälläkin mollaavat. Käytännössä besserwisseriä jaksaa vain tahdoton myötäilijä ja hänkin rajallisesti.
Yksityiselämässä jokainen juoksee karkuu, kun havaitsee maatiejyrän lähestyvän. Työkuvioiden puolella sen sijaan joutuu kyseisen ihmistyypin kanssa tekemisiin vääjäämättä. Silloin huomaa, että kannattaa pitää kaikkitietävä tyytyväisenä esittämällä joskus lapsekkaita kysymyksiä. Se ruokkii hänen ylemmyydentuntoaan. Pitkälle tämä ei kuitenkaan riitä, koska nämä ihmiset tarvitsevat konfliktia. Muiden läksyttäminen ja oikeassaolon tunne on bensaa heidän jäykälle koneelleen. Suoranainen riidan haastaminen tekee näistä tyypeistä hyvin rasittavia.
ihmiset eivät hae konfliktia. Olen tehnyt selväksi, että kuppikuntiin en lähde, enkä ketään kommentoi mistään jos ei olla kaikki paikalla. En ole siis poliittisesti korrekti tyyppi.
Mulla on pomona sellainen poliittisesti korrekti 40-vuotias pissis. Vaikka se on jee-jee-kaikkien ihqujen myötäilijöitten kanssa, niin musta se ei tykkää kun mä olen siis"jyrä". Olen havainnut että hänellä on parempi asenne minua ja minun ammattitaitoani kohtaan kun esitän tyhmää.
Ehkä se ruokkii hänen itsetuntoaan, niinkuin osuvasti ilmaisit.
Heti alkaa kiusaaminen kun kerron ammattilaisen mielipiteen. Meillä tehdään vaikka tappiota ennemmin kuin otetaan faktat huomioon, jos pomo niin päättää. Olen ilmeisesti uhka, en tiedä missä..Ideat menee läpi kun esitän ne niin, että hän voi myöhemmin esittää ne ominaan.
Tämä kaikki on johtanut siihen, että motivaatio on nolla.
Otan palkan vastaan, hoidan hommat semihyvin, ja nauran mielessäni toisen tyhmyydelle. Ja se just jaksaa jauhaa kaikesta positiivisesta ja muusta, ja oikeasti kaikki sen "hyvä meininki"jutut on pelkkää fuulaa. Meidän työpaikalla ei voi kukaan oikeasti hyvin.
Johtajahan se on joka asiat saa päättää. Että annetaanpa päättää.
Saa nykyään tehdä päätökset ilman minua, mä oon "emmä tiedä".
Juu, ja minä olen sen besserwisserin-jyrän maineessa...
Niin mitenköhän nämä nyt niin päälaelleen kaikki sun teoriat kääntyikään?
Helppohan se on haukkua besserwisseriksi jos ei itse hommia hallitse kuin kapeasti. Ja pissistenkerho kokee uhkana jo sen, ettei niihin joku halua liittyä.
Pelko se on joka lammaslauman koossa pitää.
...mielipiteitä, mutta täytyisi suvaita myös toisten mielipiteet. Tää on vapaa maailma.
Ehdottomuudessa on paljon hyvää (keskittyminen, aikaansaaminen, tietty luotettavuus, jne), mutta kääntöpuolella usein putkinäköisyys ja suoranainen aggressio.
Ja jos on parisuhteessa henkilön kanssa, jonka elämään kuuluu pelkästään "omat ehdottomat mielipiteet, jotka ovat täysin oikeita ja tosia" niin siinä on toisella osapuolella kakkosviulun vinguttajan rooli. Pitäisi vain myötäillä ja kompata tyyliin "kyllä-kyllä, juuri niin". Asettaa siis toisen osapuolen helposti alisteiseen perskärpäsen asemaan. Onhan näitä nähty maailmansivu!
Mielestäni oikeaa itsevarmuutta on tietää omat periaatteensa ja arvonsa, samalla tiedostaen että ne eivät kaadu, vaikka toisilla olisi aivan erilaiset elämänarvot.
Voit kertoa ehdottomasti omat arvosi ja mikä on sinun mielestäsi oikein ja mikä väärin. Silti pitäisi hyväksyä toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Antaa heille anteeksi heidän syntinsä. Jokainen kärsii jollain muotoa rangaistuksen omista synneistään ilman että kaikkien muiden tarvitsisi häntä rangaista, jos hän on jo rangaistuksensa saanut.