Tämä kirjoitus kuuluisi ennemmin sinkkujen palstan puolelle, mutta koska se palsta on saastunut kaieknmaailman hörhöistä, niin julkaisen sen tänne, missä järki vielä puhuu.
Eli haluan jonkinlaisen tapakoodiston takaisin miesten ja naisten väliseen kanssakäymiseen. Nykyään, tai oikeastaan koko minun elämäni ajan, on ollut käytäntö, että mitään käytäntöjä pariutumiselle ei ole. ihmiset tapaavat missä tapaavat ja valitsevat kenet valitsevat, vailla minkäänlaista muodollista viitekehystä.
Ja tämäkö on sitten huono asia? No on ja ei. Huono asia se ei tietenkään ole niille, joilla on kaikki siinä määrin hyvin, että heillä ei ole ongelmaa parinmuodostuksessa. Huono tietenkin heille, joilla ei ole luontaista kysyntää, tai kysyntä on alentunut.
Mitä siis tarkoitan? Haluanko kenties pakottaa ihmisisä pariutumaan? Perheet tekevät avioliiton ja lapset hyväksyvät sitten sen? No enpä tietenkään.
Haen vain jotain sellaista muodollista kehystä tapailemiselle, johon olisi hyvä turvata silloin kun on hyvin epävarma siitä kannattaako esim. lähestyä naista. Jotain sellaisia kulttuurissa olevia tapoja, jotka tekevät uuden ihmisen tapaamisen helpommaksi. Tällaisia voisivat olla esim. small talk -kulttuuri tai vaikka perinteiset latotanssit tms.
Nyt on niin raaka peli, varsinkin tuntemattomiin kontaktia tehdessä, että heti kun menee näytille ja antaa aikeensa julki, tulee heti siinä paikalla arvioiduksi tyyliin kelpaa/ei kelpaa. Se on hirvittävän raakaa niille, jotka ovat muutenkin vähän epävarmempia. parempi olisi, kun kulttuuri "vaatisi/pakottaisi" ihmiset sietämään toisiaan edes hiukan, ja että toisen luokse olisi helpompi tulla, ikäänkuin niitä näitä puhumaan (small talk tms. casual talk).
Kun olisi hyväksytty tapa tulla juttusille, niin siinä samalla voi helposti myös arvioida chit-chatin lomassa, onko toisessa sitä jotakin vai ei. Jos on, niin sittenhän sitä voi lukea tilannetta ja siirtyä henkilökohtaisempaan puhumiseen. Jos ei tätä kemiaa löydy, niin voi muuten vaan jutella aikansa ja lähteä pois kasvojaan menettämättä.
Ja olisi erittäin hyvä, tai melkein elintärkeää, että tällaista small talkia harrastettaisiin myös muuten kuin iskumielessä. Eli että pubissa tai missä ikinä voisi aloittaa keskustelun vaikka naiselle/miehelle ja höpistä myös vaikka ei yhtään ketään olisi etsimässä.
Olisi hyvä kun ihmisillä olisi sellainen huoleton, hyväksyvä ilmapiiri sen sijaan että kaikki jotka omaa reviiriä lähestyvät tuomitaan heti joko halutuiksi tai ei-halutuiksi. Mutta tämä vaatii tietysti ihan kokonaisen kulttuurin muutoksen. Kokonaisvaltaisen renesanssiin siihen, miten me ihmisinä toisemme käsitämme.
Otammeko toisemme mahdollisuuksina ja positiivisina yllätyksinä, vai energian viejinä ja mahdollisina uhkina tai jotain haluavina hyväksikäyttäjinä?
Minusta olisi hyvä, että olisi jotain raameja, jotain kehyksiä, joihin voitaisiin tutustuettaessa nojata. Jotain mikä säästäisi meidät tältä raakuudelta ja jyrkkyydeltä.
Eli haluan jonkinlaisen tapakoodiston takaisin miesten ja naisten väliseen kanssakäymiseen. Nykyään, tai oikeastaan koko minun elämäni ajan, on ollut käytäntö, että mitään käytäntöjä pariutumiselle ei ole. ihmiset tapaavat missä tapaavat ja valitsevat kenet valitsevat, vailla minkäänlaista muodollista viitekehystä.
Ja tämäkö on sitten huono asia? No on ja ei. Huono asia se ei tietenkään ole niille, joilla on kaikki siinä määrin hyvin, että heillä ei ole ongelmaa parinmuodostuksessa. Huono tietenkin heille, joilla ei ole luontaista kysyntää, tai kysyntä on alentunut.
Mitä siis tarkoitan? Haluanko kenties pakottaa ihmisisä pariutumaan? Perheet tekevät avioliiton ja lapset hyväksyvät sitten sen? No enpä tietenkään.
Haen vain jotain sellaista muodollista kehystä tapailemiselle, johon olisi hyvä turvata silloin kun on hyvin epävarma siitä kannattaako esim. lähestyä naista. Jotain sellaisia kulttuurissa olevia tapoja, jotka tekevät uuden ihmisen tapaamisen helpommaksi. Tällaisia voisivat olla esim. small talk -kulttuuri tai vaikka perinteiset latotanssit tms.
Nyt on niin raaka peli, varsinkin tuntemattomiin kontaktia tehdessä, että heti kun menee näytille ja antaa aikeensa julki, tulee heti siinä paikalla arvioiduksi tyyliin kelpaa/ei kelpaa. Se on hirvittävän raakaa niille, jotka ovat muutenkin vähän epävarmempia. parempi olisi, kun kulttuuri "vaatisi/pakottaisi" ihmiset sietämään toisiaan edes hiukan, ja että toisen luokse olisi helpompi tulla, ikäänkuin niitä näitä puhumaan (small talk tms. casual talk).
Kun olisi hyväksytty tapa tulla juttusille, niin siinä samalla voi helposti myös arvioida chit-chatin lomassa, onko toisessa sitä jotakin vai ei. Jos on, niin sittenhän sitä voi lukea tilannetta ja siirtyä henkilökohtaisempaan puhumiseen. Jos ei tätä kemiaa löydy, niin voi muuten vaan jutella aikansa ja lähteä pois kasvojaan menettämättä.
Ja olisi erittäin hyvä, tai melkein elintärkeää, että tällaista small talkia harrastettaisiin myös muuten kuin iskumielessä. Eli että pubissa tai missä ikinä voisi aloittaa keskustelun vaikka naiselle/miehelle ja höpistä myös vaikka ei yhtään ketään olisi etsimässä.
Olisi hyvä kun ihmisillä olisi sellainen huoleton, hyväksyvä ilmapiiri sen sijaan että kaikki jotka omaa reviiriä lähestyvät tuomitaan heti joko halutuiksi tai ei-halutuiksi. Mutta tämä vaatii tietysti ihan kokonaisen kulttuurin muutoksen. Kokonaisvaltaisen renesanssiin siihen, miten me ihmisinä toisemme käsitämme.
Otammeko toisemme mahdollisuuksina ja positiivisina yllätyksinä, vai energian viejinä ja mahdollisina uhkina tai jotain haluavina hyväksikäyttäjinä?
Minusta olisi hyvä, että olisi jotain raameja, jotain kehyksiä, joihin voitaisiin tutustuettaessa nojata. Jotain mikä säästäisi meidät tältä raakuudelta ja jyrkkyydeltä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse en halua pakkoja mennä suhteeseen siksi,et jonkun pitää olla se vaimo,et huora voi kiihottua omasta huoruudestaan.
Seksi on mulle pakkopullaa,jos sitäkään.Yleensä se on mulle asia jota en vaan tee.Huoranakaan en kiihottuisi mistään muusta kuin rahasta!!
Muutosta tuohon kyllä tarvittaisiin.
Jenkkilästä tuleva ääri-individualistinen pelimies- ja naismalli suomalainen arka kulttuuri = ei hyvä
Ihmisillä, etenkin kaupunkilaisilla ja nuorilla, on niin kovat paineet nykyään kun pitäisi olla täydellinen ja itsevarma. Ja kun me suomalaiset emme sellaisia monetkaan ole, niin sitten vedetään sitä roolia.
Sitten onkin vaikeaa kun näiden sisäisesti arkojen mutta ulkoisesti coolien ja itseriittoisten ihmisten pitäisi lähestyä toisiaan.
Tarvitaan jotain tapoja puhkaista tämä kovuuden illuusio, jotta ihmiset voisivat taas olla kanssakäymisissä aitoina omina itseinään :-/
Mutta päinvastaiseen suuntaan mennään kovaa vauhtia, median takia. On säälittävää, miten esimerkiksi ihmisiä aivopestään pitämään homoseksuaalisuudesta tuollaisten l-koodi tyylisten sarjojen avulla.
Kauniit näyttelijät => katsojia riittää aina. Niinpä pakettiin voidaan yhdistää homot, lesbot, pelimieskulttuuri. Ja pikkuhiljaa ihmiset hyväksyvät koko paketin ja alkavat matkia.
Televisio kiinni. Koskee myös nettiviihdettä ja netistä imutettavia sarjoja ja elokuvia.
Rentoutukaa ja olkaa kavereidenne kanssa.
Viihteen suorittama ohjelmointi on täysin tarkoituksellista. Pornoistuminen, perversioiden yleistyminen, rodunsekoitus jne. Psykologista sodankäyntiä.
Media luo massojen tajunnansisällön. Ei ole hyväksi jos kansan maailmankuvan luo jokin ulkopuolinen taho.
Kannatetaan. Hyvä kirjoitus. Me suomalaiset ollaan tosi umpioita ja outoa sakkia. Hyvä jos vastaantulijaa huomataan ainakin täällä Etelä-Suomessa. Saatikka että ihmisten kanssa voisi huoletta jutella niitä näitä.
Jostain "tylypahkasta" tulee nykyään tyyppejä, jotka kaikki eivät edes osaa vastata tervehdykseen. He ovat mielestään tosicooleja menestyjiä, tehokkaita ja älykkäitä, mutta ympäristö huomaa kuoren alta kuultavan ressukan. Elämä on umpivakavaa, väkinäistä puristamista, aina ollaan valmiina hyökkäämään niin työssä kuin vapaalla.
Läheisten suhteiden luominen täytyy olla näille ihmisille todella vaikeaa, ellei ihan mahdotonta. Suuri määrä viinaa auttaa yhden yön seksisuhteisiin, mutta pelkäänpä, että nekin ovat melkoista jäykistelyä - monessakin mielessä. Pelkka tapakoodisto ei auta. Muutoksen täytyisi alkaa omasta psyykestä, pitäisi ensin tutustua itseensä ja kasvaa takaisin inhimillisyyteen.
"Jos ei tätä kemiaa löydy, niin voi muuten vaan jutella aikansa ja lähteä pois kasvojaan menettämättä."
-> oletko tosiaan nyt pääsemässä tähän valaistumiseen?
Ihan oikeesti. Ei sun itsetunto- tai muut ongelmat täällä gallupoimalla parane. Kannattaisikohan sun nyt vaan siirtyä sinne baarielämään tms paikkaan, missä näet ihmisiä ja voit harjoitella teorioitasi? Kyselisit niiltä ihmisiltä näitä mieltäsi askarruttavia asioita, samalla opit kommunikoimaan oikeiden kohteiden kanssa, ei virtuaalitodellisuuden. Voisit myös mennä ammattiauttajalle keskustelemaan, miksi sinun on vaikea hyväksyä itseäsi ja mikä sinua pelottaa naisissa ja torjutuksi tulemisessa. Siinähän sinun ongelmasi on.
Minä tiedän ihan tasan tarkkaan mikä ongelmani on. Olen tiennyt sen hyvin pitkään, eikä näissä puheenaiheissa ole kysymys siitä, että haluaisin ratkaisun johonkin henkkoht. ongelmaan vaikka toki ne usein lähtevät, tai saavat kimmokkeen itsestäni. Esim. tämä aihe tässä on kyllä ajateltu ihan yleisesti otettavaksi, ei vain minua varten. Olen myös parhaani mukaan kirjoittanut niin, etten loukkaisi ketään, ainakaan tahallisesti näissä aloituksissa. Sitä vasten peilaten tuntuu vähän oudolta, että reagoit noin. Minä tiedän että ongelmani vaativat ensisijaisesti ehkä juuri ammattiapua tms. mutta miksi en täälläkin voisi asioita puida?
Kirjoituksesi ei ollut loukkaava, mutta avuton tyylisi ärsyttää minua jostain syystä. Tyylisi muistuttaa kärpäspaperia: onneton kärpänen tahmaisessa paperissa kärvistelemässä kohtaloaan.
Olen itse enemmän halki-poikki-pinoon -koulukuntaa, jossa ensiksi tiedostetaan ongelma ja sitten ratkaistaan se. Mielestäni ei ratkaise kenenkään ongelmaa se, että kehitetään omista estoista suuria teorioita ja yritetään piilottaa omat ongelmat muka avoimen nettikeskustelevan hymistelyn taakse. Pahimmassa tapauksessa jotkut hönöt menevät mukaan näihin helppoihin teorioihin ja uskovat näitä "surinoita". Sillä surinoita nämä todella ovat!
Ongelmasi voi nähdä sokea reettakin: olet estoinen jostain syystä. Nähtävästi estoisuutesi vaikeuttaa normaalien ihmissuhteiden muodostamista. Miten siis meinaat ratkaista ongelman? Netissä nappia painamalla?
, mutta esim. ammattiauttajalle ei pääse kela-korvattavaan hoitoon, jos ongelma on vain tätä luokkaa. Eikä ole päällä ylimääräistä niin paljoa, että voisi mennä omaan piikkiin. Ja todellakin aika usein puhun yleisestä mielenkiinnosta näitä "teorioita". Se, ovatko ne oikeassa tai väärässä, ja uskooko joku niitä ei kiinnosta minua. Jokainen uskokoon mihin uskoo, ja jos alkaa sanottaviaan sensuroimaan sen takia, niin ollaan kyllä heikoilla jäillä. Mun tekstit saa myös ärsyttää ihan vapaasti, senkään perusteella en aio muuttaa tyyliäni. Jännä kun sua ärsyttää niinkin vähäpätöinen asia, kuin toisen pohdinnat. Tai heikkoushan se kai ärsyttää? Mahtaneeko olla niitä prioriteettilistan ykkösärsytyksiä jos elämää ajattelee? No, jokainen tavallaan.
Sorry GuyOfGisborne, kirjoitin aika suoraan ja armottomasti. Ei ollut tarkoitus mennä liian henkilökohtaiseksi, mutta menin kuitenkin.
Syynä se, että peilasin kirjoituksellasi yhtä toista (henkilökohtaista) asiaa, jonka kanssa en nähtävästi ole vielä sinut. Mutta opettelu jatkuu.
Jännä muuten, miten omien reaktioidensa kautta voi oppia itsestään. Miksi reagoin noin, kun toi sanoo noin? Ymmärrys itseä kohtaan (itsetuntemus) ei mene hukkaan, koska sitä kautta oppii ymmärtämään myös muita ihmisiä.
Pahoittelut siis, muuta samalla siitä, että toit (tietämättäsi) asian eteeni, ja toivotan parasta kesänjatkoa!
paritanssit on tähän tarpeeseen kehitetty.
Ongelma vain niissä näin humpasta tykkäämättömän kannalta on se sietämätön musiikki, mitä ei tahdo kestää. Ja humpasta tykkäävät tuntuvat olevan oma rotunsa, joka ei ehkä metalliin kallellaan olevaa nykykaupunkilaista kovin paljon eroottisesti innosta.
Onhan niitä nykyisinkin. Harrastukset, teatteri, työ ja lemmikit.
Niistä yleensä aloitetaan se small talk ja samalla tarkkaillaan tulisiko kenties jotain enemmänki. Ei menetä kasvoja jos menee vikaan.
Koiran omistajalle : Ompa komee koira, minkä ikäinen.... osallistuuko molemmat koiran hoitoo / ulosvientiin / näyttelyyn vai hoidatko kaiken itse ( siis oletko sinkku ) Olis kiva joskun viedä koirat yhdessä lenkille kun tuntuvat viihtyvän niin hyvin toistensa seurassa ( siis minä sinun ) , mun koira kaipaa aina välillä leikkikaveria ( isäntä enemmänkin ). Naiset eivät koskaan suhtaudu kylmästi mieheen joka osoittaa kiinostusta heidän lemmikkiin. Alussa kannattaa puhua turvallisista asioista, sää, koulutus, työ, lemmikit ( pomminvarma on kysyä neidon mielipidettä vaikka tietystä ruoka merkistä ) ja siirtyä pikku hiljaa syville vesille. Pyrkiä tarjoamaan vaikka kahvit, kun koirat näyttävät hieman janoisilta. Poiketaan vaikka tuonne kahvilaan ja ostetaan kahvit niin saadaan samalla koirille vettä....
Muuten vain : Hei voitko auttaa tälläista sinkkumiestä, pitäisi valita siskolikalle jokin kiva lahja ja apu tulis tarpeeseen..... keskustelua .... mistä sinä pitäisit..... sulla on hyvän näköinen tyyli joten voisin harkita tätä... voinko tarjota vaikka kahvin kiitokseksi....
sain muuten vinkin nykyiseltä ukkomieheltä ( itse menossa samaan sarjaan )
Ei ihmiset tulevaisuudessa edes tapaa toisiaan vaan kaikki tapahtuu virtuaalimaailmassa, tavataan virtuaalibaarissa ja harrastetaan virtuaaliseksiä.
Naimisiinkin voi siinä maailmassa mennä ja lapsia tehdä..Sähköpostiin tulee vaan ilmoitus, että teille on saapunut paketti;D
Maailmassa ja Suomessakin on suuri määrä erilaisia kerhoja, klubeja, uskonnollisia yhteisöjä jne, joilla on oma tapakoodistonsa. Etsi sieltä sopiva ja liity siihen. Jos et löydä sopivaa, perusta oma.
Turha kuvitella että kaikki haluaisivat liittyä samaan kerhoon. Itse poimin vaikutteita sieltä ja täältä. Vielä ei ole ollut vaikeuksia arkisissa sosiaalisissa tilanteissa. Saattaa olla että ikäkin tuo helpotusta. 50 äijällä kysyntää on aivan riittämiin. Jopa vähän liiaksikin.
Suomalainen lähtee julkisille paikoille kännäämään ja toivoo, että siinä örveltäessä kainaloon tarraisi kaltaistaan seuraa. Siinähän meillä on tapakoodisto!