Voisitteko tulkita mieheni mieltä koska itseäni alkaa pikkuhiljaa ärsyttää mutta en osaa ottaa puheeksi asioita kun toinen on niin passiivinen! Ollaan parikymppisiä molemmat ja kihloissa ja pari vuotta jo oltu yhdessä, silti nähdään vaan pari kertaa viikossa eikä olla oikeastaan puhuttu mitään vakavaa vielä mistään. Kun koitan sanoa et tuntuu välillä et kaverit menee mun edelle ja että se viettää niiden kanssa paljon enemmän aikaa kun mun kanssa niin alkaa kauhee puolustelu ja ei koskaan voi myöntää et olisin oikeessa. Tai sit vaan pyytää anteeksi ja halaa ja pussaa ja sanoo et ottaa huomioon nyt ja sit jatkuu samanlaisena!
Toinen juttu on se jos ollaan jossain yhdessä niin se ei puhu mitään ja jurottaa useimmiten ja koitan jutella ja se vastaa vaan lyhyesti et jep tai kommentoi lyhyesti. Ei muutenkaan viihdy ulkona vaan tykkää aina olla kotona ja sen kaveritkin tulee yleensä sen luo. Ihan kuin kala kuivalla maalla jos ollaan jossain muualla kuin sen luona. Sit kun sanon et olis kiva että juteltais enemmän niin se sanoo vaan ettei oo koskaan ollu puhujatyyppiä. Miten saisin sen kommunikoimaan paremmin ja kertomaan tunteistaan.. Ärsyttää. Meillä on kyllä hauskaa ja vitsaillaan paljon mutta se oikea puhuminen puuttuu melkein kokonaan.
Harvoin on kiinnostunut mun tekemisistä tai menemisistä eikä koskaan soita vaan lähetellään vaan viestejä niinä päivinä kun ei nähdä. Kyllä se aina on hellä ja tykkää halailla ja sanoo että olen sen elämän valo ja että rakastaa mua enemmän kuin mitään mutta ei kyllä jostain syystä tunnu siltä. Olisi niin kiva jos saisin sen edes keskustaan kahville tai joskus terassille tai baariin mut kun ei, se sanoo aina ettei viihdy kuppiloissa. Miten saisin sen lähtemään kanssani jonnekin? Se kotona kyyhöttäminen alkaa kyllästyttää. Kavereiden kanssa oon sit kyllä yksin menny mut olis se joskus kiva saada oma kulta mukaan. Ja yleensä jos olen ollut baarissa kavereiden kanssa se näyttää vähän ärsyyntyneeltä, niin kuin ei tykkäis että käyn baarissa. Silti se ei koskaan sano niin.
En tiiä mitä tekisin kun on kyllä ihana tyyppi mutta ei jaksais tällasta enää kauan. Pitäishän sitä pariskunnan tehdä juttuja yhdessä eikä vaan maata kotona töllön edessä! Oon miettiny että ehkä toi on vaan masennusta mutta en tiedä miten voisin piristää toista kun se on niin kaavoihin kangistunu ja aina väsyny eikä jaksais tehdä mitään. Kyllä se koneen edessä jaksaa istua ja pelata nettipelejä ja muita. Sit se sanoo ettei jaksa vielä ettii töitä kun haluu olla kesän vapaana ja vasta sen jälkeen. Ärsyttää kun ite on kesätöissä ja se ryyppää harva se päivä kavereiden kanssa ja sit kun nähään sillä on melkein aina krapula.. Miten saisin muutettua sen suhtautumisen kaikkeen tähän? (saada siitä aikuisemman kun tuntuu et on vieläkin siinä yläaste meiningissä) Ei ehkä olis pitäny mennä vielä kihloihin kun nyt tää suhde tuntuu niin pysyvältä. Yhteen muuttamisesta ollaan puhuttu mut vasta sitten kun se on saanu töitä ja suhtaudun siihen kyllä aika varauksella. Jos nyt on tällasta niin ei kai se ainakaan parane yhteen muuttamisella?!
Toinen juttu on se jos ollaan jossain yhdessä niin se ei puhu mitään ja jurottaa useimmiten ja koitan jutella ja se vastaa vaan lyhyesti et jep tai kommentoi lyhyesti. Ei muutenkaan viihdy ulkona vaan tykkää aina olla kotona ja sen kaveritkin tulee yleensä sen luo. Ihan kuin kala kuivalla maalla jos ollaan jossain muualla kuin sen luona. Sit kun sanon et olis kiva että juteltais enemmän niin se sanoo vaan ettei oo koskaan ollu puhujatyyppiä. Miten saisin sen kommunikoimaan paremmin ja kertomaan tunteistaan.. Ärsyttää. Meillä on kyllä hauskaa ja vitsaillaan paljon mutta se oikea puhuminen puuttuu melkein kokonaan.
Harvoin on kiinnostunut mun tekemisistä tai menemisistä eikä koskaan soita vaan lähetellään vaan viestejä niinä päivinä kun ei nähdä. Kyllä se aina on hellä ja tykkää halailla ja sanoo että olen sen elämän valo ja että rakastaa mua enemmän kuin mitään mutta ei kyllä jostain syystä tunnu siltä. Olisi niin kiva jos saisin sen edes keskustaan kahville tai joskus terassille tai baariin mut kun ei, se sanoo aina ettei viihdy kuppiloissa. Miten saisin sen lähtemään kanssani jonnekin? Se kotona kyyhöttäminen alkaa kyllästyttää. Kavereiden kanssa oon sit kyllä yksin menny mut olis se joskus kiva saada oma kulta mukaan. Ja yleensä jos olen ollut baarissa kavereiden kanssa se näyttää vähän ärsyyntyneeltä, niin kuin ei tykkäis että käyn baarissa. Silti se ei koskaan sano niin.
En tiiä mitä tekisin kun on kyllä ihana tyyppi mutta ei jaksais tällasta enää kauan. Pitäishän sitä pariskunnan tehdä juttuja yhdessä eikä vaan maata kotona töllön edessä! Oon miettiny että ehkä toi on vaan masennusta mutta en tiedä miten voisin piristää toista kun se on niin kaavoihin kangistunu ja aina väsyny eikä jaksais tehdä mitään. Kyllä se koneen edessä jaksaa istua ja pelata nettipelejä ja muita. Sit se sanoo ettei jaksa vielä ettii töitä kun haluu olla kesän vapaana ja vasta sen jälkeen. Ärsyttää kun ite on kesätöissä ja se ryyppää harva se päivä kavereiden kanssa ja sit kun nähään sillä on melkein aina krapula.. Miten saisin muutettua sen suhtautumisen kaikkeen tähän? (saada siitä aikuisemman kun tuntuu et on vieläkin siinä yläaste meiningissä) Ei ehkä olis pitäny mennä vielä kihloihin kun nyt tää suhde tuntuu niin pysyvältä. Yhteen muuttamisesta ollaan puhuttu mut vasta sitten kun se on saanu töitä ja suhtaudun siihen kyllä aika varauksella. Jos nyt on tällasta niin ei kai se ainakaan parane yhteen muuttamisella?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
minäpä sanon suoraan näin, että teidän suhteessa se on SINÄ jonka pitää muuttua, ei hänen
siinä vaiheessa kun ruvetaan ajattelemaan että halutaan muuttaa toista ihmistä, jota sinä selvästi haluat, on vika sinussa, eikä suinkaan hänessä
toki miehelläsi on vikoja, MUTTA EI TOISTA IHMISTÄ SAA RUVETA MUOKKAAMAAN MIELEISEKSEEN
mitä suuremmalla todennäköisyydellä tuo mies tulee aina pysymään tuollaisena
"Ei ehkä olis pitäny mennä vielä kihloihin kun nyt tää suhde tuntuu niin pysyvältä."
"En tiiä mitä tekisin kun on kyllä ihana tyyppi mutta ei jaksais tällasta enää kauan."
Vähän ristiriitaista eikö? Koska olet kuitenkin kihloihin mennyt ja luvannut mennä naimisiin tämän miehen kanssa, niin sopeudu.
"...eikä olla oikeastaan puhuttu mitään vakavaa vielä mistään"
En kysy tätä pahalla, mutta oletko vähän tyhmä? MIKSI ihmeessä menit kihloihin jos ette ole vielä mistään vakavasta keskustelleet? :O Tuo vaan on yksinkertaisesti niin loputtoman typerää, ettei mitään rajaa. Viimeistään tuossa vaiheessa kyllä kannattaisi keskustella vakavista asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista ym. ihan tosissaan.
"Pitäishän sitä pariskunnan tehdä juttuja yhdessä eikä vaan maata kotona töllön edessä!"
Pitäis ja pitäis. Jokainen parisuhde on erilainen, ei voi vetää mitään yleistyskaavaa kuinka suhteen pitäis mennä ja mitä pitäis tehdä. Et sano että mies olisi ollut suhteen alkuaikoina erilainen, että hän olisi muuttunut. Jos SELKEÄÄ havaittavaa muutosta miehen käytöksessä ei ole tapahtunut, ei sinulla ole mitään naputtamista miehen toimintaan. Sä olet hyväksynyt miehen sellaisena kuin hän on (kihlautumiseen asti!), joten miksi ihmeessä sä yrität nyt muuttaa miestä?! Toiset on vaan enemmän kotona, toiset tykkää juosta kylillä, kumpikaan ei ole väärin.
Ongelmaasi on siis kaksi ratkaisua, katso peiliin ja muutu itse tai riko lupauksesi ja lähde kävelemään. Ei ole reilua että yrität rakentaa miehestä unelmiasi vastaavan aviomiehen ja ajattele nyt itsekin kuinka ikävää olisi jos et kelpaisi miehellesi tuollaisena kuin olet vaan hän yrittäisi muuttaa sinua aivan erilaiseksi kuin olet.