Kuuntelenpa siis surullisen kappaleen
http://www.youtube.com/watch?v=Vg1jyL3cr60
Ehkä vaivun kappaleen ajaksi introspektiiviseen haikeankarheaan fiilikseen Ja käyn ulkona parvekkeella polttamassa savukkeen katsoen samalla synkkää, lämmintä kesätaivasta vasten.
http://www.youtube.com/watch?v=Vg1jyL3cr60
Ehkä vaivun kappaleen ajaksi introspektiiviseen haikeankarheaan fiilikseen Ja käyn ulkona parvekkeella polttamassa savukkeen katsoen samalla synkkää, lämmintä kesätaivasta vasten.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuin tilauksesta, tai ainakin sade :)
Eiköhän se aurinko paista ensi viikollakin :)
että sitä katselisi joku toinenkin hänen vierellään eli pimpan puute vaivaa.
Sikäli edellinen kirjoittaja osui oikeaan, että vähän tyhjältä tässä tuntuu. Ja kyllä tässä tuntuisi hyvältä jos joku olisi vieressä katsomassa taivaalle, tai pikemminkin kuuntelemassa sadetta, joka ropisee lämpimässä kesäyössä asvalttiin.
Sinänsä tähän on jo tottunut, mutta ajoittain huomaa, miten omasta elämästä puuttuu tietty taianomaisuus, ja etenkin tietyt tunteet, jotka voivat syntyä vain tietyistä asioista. Suuret haikeuden ja raastavan ikävän tunteet, tai koskettavat läsnäolon tunteet syntyvät nyt vain musiikin avulla, tunteensiirtona.
Kun kävelee kesäyöllä lämpimässä ilmassa, auringon laskiessa tai noustessa. Kun herää aurinkoiseen aamuun. Kun pääsee töistä. Kun tekee ruokaa tai käy vuokraamassa elokuvaa. Yksin. Kun selaa puhelimen nimiluettelon taas läpi tietäen että sieltä ei edelleenkään löydy. Ketään.
Silloin haluaa kuunnella vaikka tuon aloitukseeni laittaman biisin.
olet :)
Hyvin kiinnostava...
Rankkaa tänään oli sade.Hyviä surullisempia kipaleita on minusta James Bluntin tuotanto, se pitkäsoittari, ja slowarit LadyGagalta.