Mulla on asiat sillä lailla, että synnytin maanantaina tyttövauvan ja hänen isänsä on exäni. Tein sen virheen että kerroin exälleni odottavani lasta vasta viimekuussa. Syitä oli monia miksi jätin kertomisen niin viimetippaan... omat ajatukset on olleet aika sekavat ja tietysti pelkäsin miten exä suhtautuisi asiaan. Ja ihan turhaan pelkäsinkin!:( Exäni on löytänyt toukokuussa uuden ihastuksen. Hän hehkuttaa onneaan minulle ja sanoo että on hankalassa tilanteessa... kun toisaalta haluaisi palata kanssani yhteen ja kasvattaa yhdessä lastamme, mutta sitten taas kun hän on niin kauhean onnellinen tämän nykyisensä kanssa. Näin hän siis sanoi mulle kuukausi sitten!
Pari viikkoa sitten hän kirjoitti mulle haukkumaviestin jossa sanoi että musta ei ole kuin vaan harmia.
Tiedän että hän on kertonut tyttöystävälleen että saa lapsen, mutta mitään muuta en sitten tiedäkään. Mielestäni hänen käytöksensä on todella kylmää minua ja lastamme kohtaan, ja olen surullinen ettei häntä kiinnostanut tietää raskaudestani mitään eikä häntä kiinnosta jutella lapsesta.
Mutta tosiaan tämän hänen haukkumisviestinsä jälkeen laitoin hänelle takaisin viestin ettei hän tule kuulemaan musta enää mitään ja että aion kasvattaa lapsen yksin. Se oli varmasti vikatikki multa koska rakastan exääni yhä, mutta kuitenkin mun on pakko päästää irti koska ei hänkään halua selvästi kuulua mun eikä lapsensa elämään.
Sydämeni on särkynyt mutta kuitenkin onnea täysi kun pikkukäärö tuhisee lähelläni.
Pari viikkoa sitten hän kirjoitti mulle haukkumaviestin jossa sanoi että musta ei ole kuin vaan harmia.
Tiedän että hän on kertonut tyttöystävälleen että saa lapsen, mutta mitään muuta en sitten tiedäkään. Mielestäni hänen käytöksensä on todella kylmää minua ja lastamme kohtaan, ja olen surullinen ettei häntä kiinnostanut tietää raskaudestani mitään eikä häntä kiinnosta jutella lapsesta.
Mutta tosiaan tämän hänen haukkumisviestinsä jälkeen laitoin hänelle takaisin viestin ettei hän tule kuulemaan musta enää mitään ja että aion kasvattaa lapsen yksin. Se oli varmasti vikatikki multa koska rakastan exääni yhä, mutta kuitenkin mun on pakko päästää irti koska ei hänkään halua selvästi kuulua mun eikä lapsensa elämään.
Sydämeni on särkynyt mutta kuitenkin onnea täysi kun pikkukäärö tuhisee lähelläni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
aina turhaa,koska olit itse tietoinen raskaudesta ,olisi sun pitänyt kertoa siitä myös exällesi heti ,olisit silloin voinut saada tietää exäsi tunteista ,sinua ja lastasi kohtaan.
On epäreilua piilotella tuollaista asiaa, ja toivoa että lapsesi on "pelastus" kaikkeen mikä on teidän välillä mennyt pieleen.
Mutta nyt on parasta ett'ä keskityt omaan elämään ,itsesi ja lapsesi vuoksi ,ehkä exäsi haluaa miettiä tilanetta rauhassa ja haluaa viellä osallistua lapsesi kasvatukseen. voimia sinulle .
Joo, eli mulla on vähän samankaltainen tilanne kun sulla. Meille tuli exän kanssa ero viime vuoden loka-marraskuussa (mies oli pettänyt joten siksi ero), ja sitten vähän eron jälkeen sain tietää olevani raskaana hänelle. Ja kuten sinäkin, en minäkään aluksi kertonut raskaudesta mitään exälle, koska pelkäsin hänen reaktiota, enkä muutenkaan heti eron jälkeen halunnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Hän on joskus nimittäin puhunut, ettei halua lapsia ehkä ikinä ja suhteemme aikana tein kerran abortin, suurimmaksi osaksi miehen painostuksesta (hölmö kun olin...). Ollaan kumpikin vielä nuoria, minä 20v ja exä 23v.
Kerroin sitten raskaudesta exälle vasta pari kuukautta sitten, ja hän olikin iloinen. On ehdotellut paljon yhteepalaamista ja pyydellyt tekoaan anteeksi ja sanoo rakastavansa minua ylikaiken. Mutta minä vaan en pysty pettämistä antamaan anteeksi niin paljoa, että voisin palata yhteen. Olen kuitenkin jo suhtkoht sinut asian kanssa ja exälle antanut sen verran "anteeksi", että pystytään olemaan tekemisissä lapseen liittyvissä asioissa. Exä on sanonut haluavansa olla mahdollisimman paljon mukana lapsen hoidossa ja kasvatuksessa, mikä on minustakin hyvä juttu lapsen kannalta.
Laskettu aika on keskiviikkona ja jännityksellä odotan :) Poikaa sieltä lupailtu. Exä myös halukas tulemaan synntykseen mukaan, jota aluksi vähän epäröin mutta suostuin kuitenkin, koska jotenkin tuntuisi kurjalta kieltää häntä näkemästä oman lapsensa syntymää..
Onnea sinulle vauvan johdosta, ja toivottavasti sinulla on tukijoita ja saat asiasi kuntoon! Hyvää kesää :)