Olen seurustellut kohta 2 vuotta ja pitkään riidanaiheena on ollut poikaystäväni exät. Nykyinen suhteeni on ensimmäinen, en ole aiemmin seurustellut eli minulla ei ole exiä mistä puhua. Poikaystävälläni on pari entistä naista ja osa on vain yhdenyön juttuja. Kaikkein sairainta ja inhottavinta tässä on se, että minä tiedän aivan liian paljon hänen existään. Olen aina ollut utelias, mutta tilanne on riistäytynyt käsistä.. nyt toivon että uteleminen olisi jäänyt. Normaalisti ihmiset kai tietävät monenko kanssa nykynen on seurustellut ja ehkä miksi ovat eroonneet ja siinä se sitten pitäis olla. Minä tiedän aivan liian yksityiskohtaisesti jopa heidän seksielämästään.. aiheutan itse riidat tästä aiheesta, poikaystäväni olisi itse varmasti mielellään hiljaa. En tiedä mistä minulle on tullut kamala pakkomielle kysellä häneltä. " Oliko se parempi sängyssä kuin minä ? Kumpi on kauniini, minä vai ex ? " Halauisin itsekin olla sellainen, että eksät eivät kiinnostaisi minua yhtään. Minun on vaikea lopettaa kyselyä kun poikaystäväni lopulta murtuu ja suostuu kertomaan, ettei tarvitsisi kuunnella enenpää. Siitä minä vain suutun ja kyselen lisää ja riitä puhkeaa..minä pillahdan itkuun ja olen vihainen. Miten ihmeessä voin olla hänelle vihainen että hänellä sattuu olemaan eksiä ? Tiedän kyllä itsekin että käytökseni on TODELLA säälittävää ja lapsellista, mutten voi sille mitään. Toivon melkein että saisin muistinmenetyksen että voisin unohtaa kaiken.. Miksi minulla on niin kauhea tarve vertailla itseäni hänen eksiinsä ? Jollakin tavalla haluan olla parempi kuin he, ja minua inhotta jos he ovat olleet kauniinpia kuin minä..kerran poikaysvätäni sanoi että minuall on parhaimpia vartaloita mitä hän on livenä nähnyt. Voitte vain kuvitella minkä riidan se sai aikaiseksi. Parhaimpia ? Pitihän se sitten tiedustella kenellä on se paras. Onko tuo teidän mielestä oikein sanoa nykyiselle jos exällä on joku parempi (vartalo tms) kuin nykyisellä ? Kaikki varmasti miettivät onko ex ollut parempi, mutta osaavat miettiä sitä omassa päässään. Minä olen idiootti ja sanon sen ääneen. Minun on niin vaikea hyväksyä, että joku olisi ollut paremman näköinen kuin minä... ja se vielä että minulla on todella huono itsetunto ei auta asiaa yhtään. Suolaa haavoihin, kun menee kehumaan jotain toista. Muta sitten poikaystäväni kysyi että pitäiskö hänen valehdella ? Sanoin että kyllä pitäisi. Mutta sitten jos kysyisin että onko ex kauniinpi ja hän sanoisi, että ei tietenkään ole niin sitten tivaisin pitkään että valehetelet, en usko sinua.. melkoinen noidankehä. Tuskallista tämä. Ja kaiken huipuksi itse teen vain hallaa ja pahaa oloa itselleni, ei kukaan muu. Yritän syyttää poikaystävääni, että hän loukkaa minua kun kysyn häneltä että olenko hänen kaunein tyttöystävä ja hän vastaa kieltävästi,hän on vain rehellinen. Minä olen vain saanut sellaisen käsitysken että poikaystävän mielestä nykyinen on maailman kaunein nainen, ja jos niin ei ajattele, niin ei ainakaan kerro sitä nykyiselle. Tai sitten olen elänyt liikaa elokuvien maailmoissa, joissa miehet kehuvat naisiaan maasta taivaisiin. Toki poikaystäväni kehuu minua kauniiksi, mutta jostain kumman syystä se ei riitä minulle, haluan olla kaunein. Hän ei ole misään yhteydessä eksiin (omasta tahdostaan) ettei minulla pitäisi olla mitään syytä olla mustasukkainen.. Mitä mieltä te olette tästä kaikesta ? Jos vain jaksatte lukea, melkoinen purkautuminen..
Existä uteleminen riesana..
qwertye
9477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ymmärrän sinua, mutta tekosi tekee suhteellenne hallaa. Sen tiedät varmasti itsekin.
Huono itsetuntosi aiheuttaa käytöksesi. Sen kohentamiseen sinun tulisi kovasti panostaa, ettet pilaa koko elämääsi moisella.
Yksin on vaikeaa muuttaa omaa pinttynyttä tapaa, mutta suosittelen sinulle ehdottomasti psykologille menoa. Et suinkaan ole hullu, mutta heillä on keinoja auttaa sinua löytämään omat voimavarasi. Jonot ovat pitkiä, joten ota hetimiten yhteyttä kotikuntasi psykologiin, ellet sitten ole valmis maksamaan yksityisestä.
Tee asialle välittömästi jotain, pilaat muuten oman ja kumppanisi elämän. Voimia elämänpolullesi.
Kiitos ymmärryksestä, viestisi piristi kummasti. Odotin, että ensimmäinen kommentti olisi tyylin : "Oot ihan lapsellinen, lopeta tuomonen käytös." Ymmärrän oikein hyvin, että pilaan oman ja poikaystäväni elämän tämmöisellä käytöksellä. Toivon vain, että voisin muuttua ennen kuin on liian myöhäistä.
Tiedän tunteesi ! Ite kysyin aluks muutamia ihan viattomia kysymyksiä. Kaikki sitten paisu ku olin sen koneella ja löysin sattumalta pari kuvaa sen entisestä. Kiihdyin enkä uskonu että hän olis vahingossa ne unohtanu ne sinne..
Siitä alko sitten kyselyt. Muka viattomasti mä kysyn, sitten se paisuu ja hetken päästä oon vihanen. Vihanen itselleni, koska en osaa lopettaa.
Toinen asia mikä mua suututtaa omassa käytöksessäni on se että haastan riitaa liian usein. Voin paljastaa että nytkin haastan riitaa.. mesessä kun ollaan..
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon.. olen kyllästynyt olemaan niin vihainen ja riidanhaluinen koko ajan. Poikaystäväni on maailman kultaisin ja ihanin mies, eikä hän koskaan haasta riitaa. Jos minä en halausi riidellä, niin ei varmaan koskaan tapeltais. Toki pieniä riitoja olisi, sehän on normaalia. Mä olen miettinyt tuota psykiatria, olen ennenkin käynyt siellä, muissa asioissa tosin. Sekin vielä, että poikaystäväni on aika paljon vanhempi kuin minä, olen itse vasta 19. Kokemattomuuteni näkyy selvästi ja siitä ne riidatkin syntyvät osakseen. Huono itsetuntoni, kokemattomuuteni ja jonkinlainen lapsellisuuteni aiheuttavat riidat. Minäkin aluksi kysyin ihan viattomia kysmyksiä, ja kaikki oli hyvin. Silloin en osannut olla vielä edes vihainen, exä oli vain exä enkä sen enempää miettinyt sitä. En ole mustasukkaisuuttani vienyt vielä niin pitkälle, että tutkisin kännykkää tai tietokonetta, onneksi en ole vielä niin sairas. Toivottavasti en koskaan ole. Luotan kyllä poikaystävääni, hän todella on luottamuksenarvoinen. Mikä ihme siinä on, että voin "vihata" niin paljon hänen eksiään vaikken koskaan ole tavannut heitä ? Toivon todella että itsetuntoni paranisi iän myötä, harmittaa jos se pilaa suhteemme. En haluaisi että joutuisimme eroamaan minun tidioottimaisen käytöksen takia.
MIETI missä se on ollut ja mitä poikaystäväsi on sillä tehnyt...
Vieläkö tekee mieli imeä sitä,vaikka se on lillunut toisen naisen pillussa?
Et varmasti ole yksin ajatustesi kanssa. Kuten kirjoititkin, kaikki varmasti ajattelevat pitkälti samoja asioita, mutta pitävät ajatuksensa omina tietoinaan. Kuten sinulle jo kirjoitettiinkin, huono itsetunto johtaa moiseen käytökseen. Sitä helposti pelkää, että jos ei ole kaunein ja upein mahdollinen nainen, mies löytää paremman ja lompsii tämän matkaan. Mutta eihän asia ole niin mustavalkoinen. Kukaan ihminen ei ole täydellinen. Kaikilla meillä on omat hyvät ja huonot puolemme.
Miehesi exät ovat varmasti olleet ainakin alkuvaiheessa ihania, kauniita ja vaikka mitä miehesi mielestä. Eihän hän muuten heidän kanssa olisi seurustellut. Suhteen päättymiseenkin on kuitenkin syynsä, samoin kun siihen, että hän on nyt sinun kanssasi. Mitä ovat sinun hyvät puolesi? Mikä sinussa on ihanaa ja erilaista? Ja erityisesti, mitä sinä itse arvostat itsessäsi?
Itsekin olen suhteessa, jossa olen korviani myöten rakastunut. Mies samoin oletettavasti (sanoilla tästä ei ole puhuttu). Muutama päivä sitten tuli juttua miehen yhdestä eksästä, josta hän puhuikin hyvin kunnioittavaan ja ystävälliseen sävyyn. Ensin tunsin piston sisälläni ja pelästyin, että mitäs jos minäkin olen vain "ihan mukava" enkä sitten sen enempää. Minunhan pitäisi olla se, joka on vienyt jalat alta, pistänyt sukat rullalle ja jonka kanssa hän haluaa loppuelämänsä viettää. Hmm... Naisellista haihatusta. :D
Mutta tosiasiassa ja hetken asioita meitittyäni olen todella tyytyväinen. Juuri noin minä toivonkin ihmisen suhtautuvan entisiinsä. Ilman katkeruutta ja pahaa verta. Kertoo paljon ihmisestä, että osaa suhtautua kunnioittavasti entiseensä vaikka syystä tai toisesta suhde onkin päättynyt.
Sinä olet miehesi nainen nyt. Juuri nyt sinä olet se mitä hän haluaa. Ei se tarkoita, että olet kaunein, viisain, upein, mahtavin ja vaikka mitä. Sinä ole sopiva. Sinä olet läheinen ja rakas. Sinun seurassasi viihtyy.
Tosiaan, mieti niitä omia hyviä puoliasi ja ole niistä ylpeä! Itsekin tiedän, etten ole ulkomuodoltani varmasti se kaunein ihminen maan päällä, josko edes naapurustossa tahi meidän asunnossa (mies kun on kiva ilo silmälle). :P Toki miehen silmää silti omalla tavallani paljon miellytän. Mutta itse pidän luonteestani, olen positiivinen, huumorintajuinen, pikkuisen äijämäinen ja leikkisä. Tiedän, että harvoin minun seurassani ihmisillä on tylsää. Meillä onkin mieheni kanssa suunnattoman paljon hauskaa tekemistä ja jutustelua.
Se riittää, että minä olen hänen nyt. Se mitä on tapahtunut menneisyydessä on johtanut siihen, että juuri minä saan olla hänen kanssaan tällä hetkellä. Exilläkin on siinä oma arvonsa. Mies on sitä mitä hän on, juuri se ihana kokonaisuus, kaikkien niiden elämänkokemusten jäljiltä, mitä hän on läpi käynyt. Ja minä olen tässä hetkessä hänen kanssa nauttimassa tästä päivästä. Huomistakaan ei voi tietää. Siis iloitse siitä mitä sinulla nyt on äläkä murehdi turhia. Kun tekee mieli udella eksistä, pyydäkin mies vaikka viereesi sohvalle ja kutita häntä kunnes toinen nauraa kippurassa lattialla.
Toivottavasti löydät arvosi ja opit hyödyntämään sitä! Iloitse elämästä, se ei kestä loputtomiin! Kaikkea hyvää sinulle.
Ihana että on olemassa noin mukavia ja ystävällisiä ihmisiä kuin sinä. Tuo tekstisi sai minut todella ajattelemaan.. Niin, olen itseni mielestä ihan hauskakin ja ystävällinen ihminen. Iloinen ja aurinkoinenkin, siihen poikaystäväni minussa ihastuikin. Hän sanoi että olen niin aito ihminen. Miksi ihmeessä antaisin pilata oman ja poikaystäväni hyvän tuulen miettimällä vanhoja juttuja ja menneisyyttä ? Kaikilla on menneisyytensä. Kaikkea hyvää sinulle, sinä toit valoa päivääni! :)
ex = entinen, jätetty taakse, huonoksi havaittu
Sinä = nykyinen, hyväksi havaittu, itse valittu
kysy siis itseltä näkyykö miehessä kaipaus ex kohtaan vai pakottaako joku olemaan sinun kansassi ( siis kuin miehen oma halu )
Tavoittelimesen ja pitämisen arvoinen nainen on muutakin kuin pelkkää ulkonäköä.
Jos sinun oma ulkonäkösi ei tyydytä sinua, tee sille jotakin. Koska mies on sinun kanssasi niin hänelle sen täytyy riittää tai muuten sinäkin olisit se ex.
Kaunis nainen on suhteellinen käsite, mm isot rinnat Eivät kaikista ole kaunista. Toinen tykkää vaaleista toinen tummista ja osa jopa punapäistä. Toinen tykkää laihoista toinen rehevistä, osa pitkistä toinen pätkistä.
Aika usein miehet Eivät pidä naisesta jonka hygeniassa on toivomisen varaa tai meikki on suttuinen ja vaatteet nuhruiset. Kuviteliko kuuluvasi tähän sarjaan ? Tuskin.
Usein se kaikkein kaunein on myös täysin hanhi, ei aivoja ... ei avoja.. tai ovat niin itseään täynnä tai keinotekoisia barbeja ( yhyyyy kynsi katkesi ) ja se ei todellakaan ole parisuhdetta rakentava.
Mieti jos miehen ex oli niin loistava miksi hän siis on ex. Lopputulos hän ei voi olla loistava koska on ex.
Ehkä mies osaa arvostaa muutakin kuin pelkää ulkonäköä ( jokainen vanhenee ) joten sinulla on saumaa ehkä myös vanhempana olla hänen kanssaan ja molemmat olette tyytyväisiä
Se mitä käyt läpi on hyvin tyypillistä monelle meistä. Sinulla se nyt vain kulminoituu hänen exien ympärille. Kaksi asiaa nousi tekstistäsi esille:
A) Et voi tuntea itseäsi parhaimpana, tai kauneimpana, ennenkuin näet itsesi sellaisena. Se on sinun tehtäväsi, ei poikaystäväsi. Olen tavannut lukuisia ihmisiä erilaisten epävarmuuksien takia, ja mikään määrä positiivista palautetta ei auta heitä, kuin korkeintaan hetken. Miksi? Koska he eivät itse usko olevan palautteiden veroisia, joten he päättävät olla uskomatta, ja jatkavat negatiivista ajatuskehäänsä. Hauskinta tässä on että he vielä sanovat että "kukaan ei koskaan kehu minua", ja itse heille ei kelpaa mikään kehu. Tässä on tärkeä nähdä että ongelma on vain sinun ajatuksissasi, ei poikaystävässäsi.
B) Olet joutunut nyt oravanpyörään. Ajatukset kiertävät samaa kehää. Tärkeintä on saada tuo kehä ensin pysäytettyä. Mene luontoon, meditoi, yoogaa ihan mitä tahansa että saat vähän etäisyyttä. Koita nähdä että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa ajatuksiisi, sitä kautta tunteisiis, ja lopulta onnellisuuteesi. Ensin tarvitset vähän etäisyyttä ongelmiisi, jotta voisit tämän nähdä.
Lopuksi koita olla tekemättä lisää draamaa poikaystäväsi kanssa, tai muuten käy huonosti. Ymmärrä että projisoit ongelmasi häneen, ja hän ei ole ansainnut vihaasi. Jos et tähän pysty, syntyy teidän välille loukkaamisen kierre, joka ei välttämättä pääty hyvin.