tietää että on pääsemässä erosta yli?? Erosta nyt pari kktta ja suhde oli yli 12vuotta kestänyt. Välillä tuntuu paremmalle ja välillä tuntuu että ei tule mistään mitään. Tulee niitä huonoja päiviä milloin tuntuu että kaikki on kaatunut päälle jo ennen kuin sängystä on ylös päässyt, ahdistaa ja itkettää. Ja toisaalta menee päiviä ja aikoja milloin on ihan normaali.
En ole aivan mökkiini jäänyt, olen ulkonakin käynyt, mutta vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta livenä, ehkä netissä ilmoituksia katselen, mutta en saa kehenkään otettua yhteyttä kun tuntuu jotenkin että ei voi tai halua tai joku muu käsittämätön tunne. Onko se sitten sitä että ei ole erosta yli päässyt??? Exä sen sijaan tuntuu elävän jo täyttä päätä uutta elämää. Joskus mietin vieläkin miksi se oikein jätti, mutta en ala enää kyselemään, kun toisaalta muistan että liitto oli onnellinen, mutta aika yksin siinä sai loppupelissä olla miehen menojen vuoksi.
Tuntuu että luottamuspula vaivaa ja jotenkin aristelee lähestyäkin ihmisiä. Töissä joudun kyllä olemaan ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä ja puhumaan koko ajan, ehkä se johtuu siitä että ei sitten kaipaa sitä hälinää enää vapaa-ajalle. Mutta aika yksinäistä isossa talossa huuhailla omillaan. Mutta kaipa se joskus onni löytyy jostakin...
En ole aivan mökkiini jäänyt, olen ulkonakin käynyt, mutta vastakkainen sukupuoli ei kiinnosta livenä, ehkä netissä ilmoituksia katselen, mutta en saa kehenkään otettua yhteyttä kun tuntuu jotenkin että ei voi tai halua tai joku muu käsittämätön tunne. Onko se sitten sitä että ei ole erosta yli päässyt??? Exä sen sijaan tuntuu elävän jo täyttä päätä uutta elämää. Joskus mietin vieläkin miksi se oikein jätti, mutta en ala enää kyselemään, kun toisaalta muistan että liitto oli onnellinen, mutta aika yksin siinä sai loppupelissä olla miehen menojen vuoksi.
Tuntuu että luottamuspula vaivaa ja jotenkin aristelee lähestyäkin ihmisiä. Töissä joudun kyllä olemaan ihmisten kanssa koko ajan tekemisissä ja puhumaan koko ajan, ehkä se johtuu siitä että ei sitten kaipaa sitä hälinää enää vapaa-ajalle. Mutta aika yksinäistä isossa talossa huuhailla omillaan. Mutta kaipa se joskus onni löytyy jostakin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen eronnut n.5vuoden suhteesta vajaa kuukausi sitten,meillä nyt oli niin paljon ongelmia,pettämistä,luottamuspulaa jne että helpotukselta tämä tuntuu mutta välillä tuntuu myös pahalta esim juuri silloin kun näkee että ex mies on jatkanut hyvinsukkelaan omaa elämääja uusia naisia! kai sen sitten siitä tietää etä ylion päässyt, kun alkaa se vastakkainen sukupuoli kiinnostamaan ja on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä. pitäisi keksiä itselleen vaan paljon virikkeitä ettei tarvitsisi yksin kotona olla niin väkisinkin putkahtaa mieleen,ja tuntuu oudolta olla nyt ihan yksin. uskon että, isossa talossa oleminen vaikeuttaa entisestään oloasi,muttA meinaatko jäädä asumaan siihen vai etsikö muita asuntoja,se saattaisi auttaa eroprosessissa että saat uuden asunnon ja vaikka uuden sisustuksen mikä ei niin paljon muistuttaisi entisestä.
miettinyt talon myymistäkin, mutta ei huvita lähteä keskustaan johonkin rivi/kerrostaloon, kun on noita kissojakin kerääntynyt. Ja tässähän riittää kotihommii jotta ei välttämättä se ero eikä exä ole mielessä moneen aikaan, mutta joskus yksinäisyys iskee päälle ja silloin ahdistaa. Loppujen lopuksi en minä hirveästi edes kotona ole, työ on jo epässäännöllistä 3-vuorotyötä ja vapaat millon sattuu, niille päiville oon suunnitellut etukäteen ohjelman, joskus tietysti vain makailen tekemättä mitään.
Olen miettinyt myös paikkakunnan vaihtoa ja työn vaihtoa mutta taitaisi tulla aikamoinen harppaus kerralla, kaikki entinen jäis taakse. Nyt on sentään koti, työpaikka ja kaverit täällä, vaikka sitä mielitiettyy ei enää ookaan. Ja osaanhan minä yksinkin olla, mutta kyllä se aikamoinen muutos on suhteesta jäädä yksin, asioiden opettelua ja elämän hallintaa saa myöskin kertailla. Eikä sitä olkapäätä enää ole mihin nojautua...
Moi.
Olen selannut tätä nettiä pitkin ja poikin päivittäin ja päädyin myös tänne. Oma tilanne on, että ensimmäinen varsinainen ihmissuhde on päättynyt, noin kuuden vuoden jälkeen. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa, mutta päättynyt kuitenkin.
Aluksi soudettiin ja huovattiin, aiemminkin oltiin keskusteltu, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Kaikkien nettikirjoitusten ja monien puheiden perusteella ajattelin, että nyt kun päätös on tehty, niin alkaa vuoden-kahden helvetti. No, tällä hetkellä tilanne on kuitenkin tämä:
Ymmärsin hiljattain, että toiseen takertuminen ei auta. Onni ei voi syntyä sellaisista asioista, jotka ovat loppupelissä itsestä riippumattomia. Olen elänyt huikeaa aikaa ja hauskaa on ollut. Lisäksi olen kasvanut ihmisenä ja saanut todella paljon. Olen kuitenkin yrittänyt käyttää suhdetta ja toista ihmistä oman onneni löytämiseen. Jossain takaraivossa on ollut ajatus, että tämän pitää kestää, tämän on oltava se juttu ja että tästä pitää tulla onnelliseksi.
Onnea, iloa ja rakkautta on mahdollista antaa ja ottaa vastaan, mutta sen pitää tulla itsestä sisältä. Mitään itsen ulkopuolista ei voi valjastaa sen todelliseksi lähteeksi. Siitä syystä parisuhde itsessään ei voi olla todellisen onnen lähde. Kaikki asiat ovat katoavia. Ihmiset muuttuvat jatkuvasti, sillä aika kulkee jatkuvasti ja lopulta me ja rakkaamme katoamme.
En tarkoita, että pitäisi olla kyyninen eikä saisi uskoa rakkauteen, päinvastoin! Jos päästää irti itseään kahlitsevista tunteista, voi kokea todellista rakkautta myös muita kohtaan. Helppoa se ei ole, ja joudun itsekin näkemään vaivaa sen eteen. Mutta kun asian kerran ymmärtää, on kuin valtava kivi pyörähtäisi sydämeltä.
Näin minä tunnen ex-puolisoani kohtaan. Olen todella iloinen ja ylpeä meistä molemmista. Monesti sanotaan, että viha auttaa irrottautumaan. Minä en ole samaa mieltä. Riittää että päästää irti. Se ei tosin ole aina helppoa. Sitten riittää, että alkaa kuuntelemaan itseään ja jos jokin asia alkaa taas vaivata, niin pitää löytää se asia johon siinä hetkessä takertuu. Sitten päästää irti siitäkin ja huomaa ettei mitään pahaa tapahdu ja tuntee menevänsä oikeaan suuntaan.
Tämä on minun tarinani, jokaisella on omansa. Kaikkea hyvää!