Hautakivi oli kaunis, kävin katsomassa vasta. Toinen ystäväni joka ei tuntenut hyvin ystävääni oli mukana.Olin hiljainen ja jos olisin ollut yksin olisin varmasti murtunut,,nimen nähdessäni. Ystävä totesi; miksei ihmiset muistele vain hyviä asioita..húoh,,ajattelin. Tapahtumasta ei ole kuin 9kk joka minulle ei ole vielä täydellisen tyyneyden aika. Mietin nykyisin myös omaa elämääni, kuolemaani. Ystävältä jäi lapsia..minullakin niitä on. Suren ettei hän näe rippijuhlia, valmistumisia, häitä,, yhtä paljonsuren hänen menetystään,lasten menetystä ja iloista ystävääni. Nykyisin huomaan olevani vahvempi,. niin se on. Minun on pakko olla.Ystävä oli se jonka kanssa arki sujui kun heitimme huumoria esim. pyykkivuorten tuhoamisesta..mitä nyt äitien elämään kuuluu.. vai olenko vahvempi,, jos romahdan,,en voi . Haluan ystäväni tulevan takaisin. Pitkään ajattelin että se on painajais uni. Olimme juhlimassa, meillä oli mukava ilta,.Seuraavan päivän Illalla puhelimessa ja seuraava puhelu "vieraalta ihmiseltä :huonoja uutisia. En voinut uskoa sitä todeksi,,enkä tiedä uskonko edelleenkään vaikka olimme keskimäärin 5 krt viikossa tekemisissä.Edelleen ystäväni numero on puhelimessani..ehkä poistan sen kohta..tyhjä kohta minussa,kuin haava joka ei mene umpeen..
onko meillä merkitystä..
läheisin ystävä on poiss
0122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.